¤¤MAANANTAIHIN SYYSystävät04¤¤
Taas valvotaan silmät ristissä.. Supistukset alkoi klo 1 (!!!) yöllä ja niitä tulee epäsäännöllisesti. Kolmesta asti 4-7min välein. Vauva myllää välillä ikävän tuntuisesti ja kamalaa vihlontaa kohdunsuulla. Ajattelin kohta soittaa Kättärille. Tosin pelkään, et taas nää supistukset hiipuu. Toisaalta toivon sitä kovasti, kun Nekun päivä hermostuttaa. Kello jo niin paljon, et Jatu ei ehdi olla mukana, jos tulee hälytetyksi paikalle. Ja mietin, et miten Nealla menee Jatun luona hoidossa..Tiedän, et muuten ei ongelmaa, mut pelkää taas älyttömästi muiden lasten itkua. Eilenkin Sellossa ei jonkun lapsen tarvinnut itkeä, kuin 20 metrin päässä, niin Nekku sai kohtauksen, itki hysteerisenä ja oli ihan sylissä kannettava..huoh.. Mietin, et miten menee, jos Typykkä esim. itkee ja vanhempia ei paikalle, et miten Jatu lohduttaa molempia. Nea on taas niin yliherkkä pelkonsa kanssa.. Varmaan riemulliset ajat koittaa vauvan syntyessä, ennen kuin Nekku tottuu itkuun..
Juu, mies nukkuu. Katsellaan, et pitääkö herätellä. En jaksanu enää sängyssä makoilla ja tiirata kelloa. Jospa nyt jalkeilla selkenis näiden supistusten suunta. Taas supistaa, 5min väliä.. Pitää kohta mennä soittamaan. Äh, ei jaksais lähteä synnyttämään, nukuttaa!!
Tuttikselle kovasti voimia ja miehen työasioiden ja parisuhdeasioiden selviämistä toivon! Muuta ei nyt pinosta muista..
Palaan kohta kertomaan, mitä Kättärillä sanovat. Varmaan, et täällä on täyttä, mene Jorviin.. Kannattaakohan mennä edes näytille. Kiva maksaa taksimatkaa ihan turhaan. Mikähän taksin numero edes on..?
Enkeli1 ja nukkuva Nea+minivauva rv38+2
Kommentit (25)
Niinpä, kaksivuotias ja sairastelut. Meillä kuume nousi taas viime yönä. Äsken mittasin 40,3. Annoin lääkkeen ja nyt nukkuu. Huusi aivan tuskaisesti vatsaa jonkun 20min. Kysyin mikä on pipi, vastaus että kakka. Hmmm. NÄytti onneksi laantuvan. Pakotin miehen jo pyryyn ostamaan microlacsia jos uusi kohtaus tulee. Puuh. Ei kait näin pienellä mitään umpilisäkkeitä voi vielä puhjeta, pohtii hän.... Viisaammat voi vastata.
Muuten ei kummempaa. Huonojen öiden putki verottaa selvästi töissä, ja pinna ei meinaa aina venyä. Hommat vähän vaiheessa ja ops painaa päälle.
Enkelille ja Reelille viimehetkien psyykkaushalit!
Jatulle terveempiä hetkiä.
Joulu:
Olemme aaton mun mutsilla. Meillä on vuorojoulut kummankin sukulaisilla. Siskoni tulee sinne myös miehensä kanssa. Matka on lyhyt, joten yöksi kotiin. JOulupäivänä anoppilaan, ja tapanina faijalle. En aina tiedä onko tämä lyhyt etäisyys hyvä vai huono. Toisaalta kivaa kun voi poiketa useasti, eikä tarvitse mennä muiden nurkkiin yöksi. (en voi sietää sitä ;)), mutta toisaalta sitä ohjelmaa sitten riittää vaikka muille jakaa...
Kepsu odottaa joulua kovasti. Hokee aina: Joulu tulee. Tontut kattoo ikkunasta, ja kuusen haluu kotiin. Kynttilät on uusin hitti. Ne pitäisi palaa kokoajan ja sitten hän tahtoo ne itse puhaltaa. Mun pieni.
Ulkona on aivan ihanan näköistä. Väsymyksestä ja musta huolimatta fiilis on katossa kun ulkona on nietokset ja pusikot notkuu lumen painosta. Huomiseksi sitten onkin kait luvattu + asteita, joten luvassa on työmaalla varmaan aikamoista meininkiä. ;)
Miten jaksat Kukkuu?
hk
Huh, lapset saatu nukkumaan, liian myöhään. En raaskinut lopettaa Tiikerin omaa elokuvaa kesken, kun tyhmänä laitoin vielä turhan myöhään sen päälle.
Nyt on taas ärsytysolo. Onneksi vasta nyt:) Saan yksin täällä mököttää.
Tää työläppäri on tympeä välillä. Pieniä tylsiä juttuja. Esim. Outlook Express ei toimi wlanin kanssa. Sitten haluaisin asentaa tähän Photoshopin, mutta en tietenkään löydä sitä dvd:tä mistään. Mies vaan sanoi että on varmaan työhuoneen hyllyssä. Niinpä niin. Sitten kun etsii sieltä jotain, niin koko työhuone on täynnä tyhjiä laatikoita, epämääräisiä cd-levyjä eikä varmasti löydy mitä etsii. Argh! Isänpäivä rasittaa. Isoisät vailla lahjoja, samoin oma mies. Mietin jo ton Photoshopin kanssa, että laitan miehen lasten kanssa lahjaostoksille lauantaina. Keksikööt ite mitä ostaa ja mistä ostaa. Huoh!
Niin, minä todellakin olen meillä se joka huolehtii kaikki lahjat joka osotteeseen. Eikä se todellakaan aina ole mikään ilo.
Joo, että en sitten yksin mökötä, kun teille valitan:)
T: Ynis
Täällä näitä supisteluja ois ollut muihin osoitteisiin lähetettäväksi. Omaa tyhmyyttä, kun oon ollut niin energisenä ja touhunnut aamusta iltaan. Pulkanvetolenkki oli sittenkin liikaa, mutta kun oli niin ihanan lumista eikä varmaan samanlaista lumista iltaa oo pitkään aikaan luvassa jos sääennusteet paikkansa pitää. Liitostakin särkee siihen malliin, että tästä eteenpäin jätän pulkkahommat suosiolla vähemmän raskautetuille.
Onneksi miehen selkä näyttää paranemisen merkkejä, oli tänään töissä, ja koko päivän ilman lääkettä. Ei ois pari viikkoa sitten uskonut. Onpahan tästäkin jotain oppinut: ehdottomasti kivempi on treeneissä käyvä hyväntuulinen mies, kuin aina kotona oleva mutta huonotuulinen. Yritän muistaa tämän, kun seuraavan kerran ottaa miehen treeneihin meno päähän!
Tuosta lapsen arkuudesta. On ollut mielessä nostaa sitä yli vuoden takaista temperamenttikeskustelua uudelleen eloon. Vennakin on ujo ja varautunut uusissa tilanteissa, ja voi että kun rasittaa ne kommentit joita siitä joskus saa kuulla. Meidän äitikin tuossa jo keksi olla sitä mieltä, että pitäisi jotenkin karaista. Itse olin pienenä ihan samanlainen, ja muistan kyllä kuinka aina muistettiin " torua" siitä, että on niin ujo. Siinä sitten häpesit jotain, jolle et itse voi mitään :( Päiväkodissa onneksi suhtaudutaan ihanasti ja annetaan paljon aikaa. Tuo varautuneisuus kun näkyy ihan kaikessa, ei pelkästään ihmiskontakteissa. Mm. ensikohtaaminen sormivärien kanssa oli haasteellinen... Ja sama varautuneisuus on liikkumisessakin - ja potalle opettelussa (*huokaus*).
Mimmuko se oli, jolla naama kukkii kauniisti hormonikierukan laiton jälkeen? Joskus valitettavasti käy noin. Ei ehkä ihan heti kannata hermostua, puolisen vuotta voisi katsella alkaako rauhoittua. Yleisimpiä h-kierukan sivuvaikutuksiahan tuo on. Itse oon tainnut kuitenkin vain yhdeltä poistaa kierukan ihon takia, ja muutenkin hirmu harvoin tulee vaihtoja sivuvaikutusten takia.
Enkelille voisi jo toivotella tervemenoa synnärille - pian se on menoa!
Ja kyllä se Nea vauvaan tottuu, ihan varmasti. On se ihan eri, kun Nea kuitenkin ymmärtää että se on ihan oma sisko/veli ja läsnä koko ajan, hyvät ja huonot hetket.
Enkelistä tuli mieleen, että oon itse nyt AJATELLUT, että en valvo niitten supistusten takia vaan lepään - eli en tee samaa virhettä kuin eka kerralla kun vahtasin ekat 12 h supistuksia ja lopulta valvoin 28 h putkeen. Saahan sitä suunnitella kaikenlaista, taatusti valvon ja vahtaan kellon kanssa tälläkin kertaa ;) Joka tapauksessa ei nyt ihan vielä näitä supisteluja kaipaisi.
Nyt voisi lukea viikonlopun pinon, en oo vielä ehtinyt.
- tea H 22(?) -
Tutulta kuulostaa Tea :) Meilläkin Antsa täytyy totuttaa kaikkeen uuteen. Kotona tutussa seurassa on hyvinkin riehakas, mutta jokin uusi asia, niin suupielet vääntyvät alas ja silmät avautuvat ammolleen. Hankalia asioita lähiaikoina: uusi talvipuku ja pipo, uimahalli (jokin aika sitten), uusi mummolta saatu nalle jne jne.
Enkelille oikein kauniita unia ensi yöksi! Taitaa kyllä synnärille lähtö olla hyvinkin lähellä. Älä odota liian kauan, toinen tulee yleensä aika paljon nopeammin kuin ensimmäinen.
Hyviä vointeja siskot!
SaaMa♥
Sorpat!=)
Leanna taas