nääntynyt
Olen nääntynyt! Nääntynyt uusperheemme isoihin lapsiin, jotka eivät hyväksy minua kovasta yrityksestä huolimatta. Nääntynyt ex-miehen puolison kohtuuttomaan kritiikkiin milloin mistäkin. Joka suuntaan olen nyt jo neljä ja puoli vuotta yrittänyt, yrittänyt ja yrittämästä päästyäni yrittänyt. Kenellekään en ole tehnyt tai sanonut pahasti (sen muutkin myöntävät), olen yrittänyt lähestymistä ja hyväntahtoista selvittelyä. Ja ainoa tulos on, että kiltteyttäni käytetään hyväksi ja olen aina se ulkopuolinen tai lapsiani muka huonosti hoitava äiti. Objektiivisesti kuka tahansa näkee, etten ole vastuuton tai huono äiti tai äitipuoli. Kiitosta tai lämpöä ei tule, lähestymisyrityksistäni huolimatta. Olen väsynyt ja piti vain saada teille tämä itkeä...
Kommentit (3)
Kiitos Lontoomami! Jotenkin osasit osua asian ytimeen. Olen saanut samansuuntaista palautetta muualtakin ja sinun kirjoituksesi vahvisti asiaa. Olen myös päättänyt tehdä asialle jotain: menemme psykologin vastaanotolle mieheni kanssa juttelemaan näistä tilanteista. Vaikka keskinäinen suhteemme on hyvä, saamme toivottavasti keinoja asettaa rajoja ulkopuolelta tuleville rasitteille. Näyttää vain muuten olevan vaikea saada aikoja, vaikka olisimme valmiit menemään yksityisestikin. Emme luovuta, vaikka uuvuttaakin!
sieltä saa hyvät aseet jotka toimii, helpottaa sitä uuden aloittamista kun on hyvä ammattituki takana! ja helpottaa sinun ja miehesi seisomista rinnakkain.
toivon että ne perheen vanhimmatkin lapset sitten joskus vaikka suostuisivat mukaan perheterapiaan, kun asiat asettuvat uusiin uomiin, ei sitä koskaan tiedä!
onnea matkaan!
koita jaksaa vielä vähän aikaa, sillä ehkä olisi aika kääntää uusi sivu ja ottaa uusi asenne hommaan. Itselläni ei ole uus perhettä, mutta uusi tilanne elämässä: uusi maa, uusi työ, uusi yh äitiys, eikä tälläisestä selviä muuten kuin pistämällä pelin poikki ja miettimällä mitä itse todella haluaa, miten sen voisi saavuttaa ja sitten vaan sitä tavoittelemaan. Ei se helppoa ole, mutta aamu kerrallaan, ilta kerrallaan, tilanne kerrallaan, ja se ei tunnu niin ylivoimaiselta.
Kenenkään ei pitäisi alistua poljettavaksi, sillä aina ei voi luottaa että " paha saa palkkansa ja kiltteys palkitaan." Real world on julma ja kova ja sille on näytettävä närhen munat jos haluaa saada tavoittelemansa asiat.
Lopeta ihmisten miellyttäminen, se ei ole neljään vuoteen auttanut, se ei tule seuraavaankaan neljään vuoteen auttamaan. Kenellekkään ei voi todistella että olet hyvä äiti, eikä tarvitsekkaan. Itse tiedät että olet, ystäväsi tietävät että olet, se riittää. Sinulla on oma koti, sinä olet sen kodin valtiatar, oikeamielinen mutta luja. Itselläni on vasta 3.5vee, mutta en usko että se 1 vuotiaana alkanut rajojen kokeilu loppuu uhmaikään, vaan odotan että se jatkuu siihen asti kunnes pakkaa kamansa ja muuttaa omaan kotiin. Siihen asti minä olen se joka asettaa rajat ja opettaa elämän puitteita, sekä itsensä ja toisten kunnioittamista.
älä ota toisten pahaa mieltä ja pahaa tuulta omille hartioillesi, ei sellaista jaksa kukaan. Ei se ole sinun velvollisuutesi, varsinkaan uuden vaimon suhteen! purkakoon pahaa tultaan jonnekkin muualle. Kieltäydy ystävällisesti, mutta päättäväisesti, ei ketään tarvitse loukata.
Time to put your foot down! näyttää mistä kana pissii, suomeksi sanottuna.
tsemppiä!