Lue keskustelun säännöt.
Millaisin ajatuksin raitistumisesi alkoi? Mitkä olivat ne tärkeimmät asiat, joilla pystyit tekemään konkreettisesti muutoksen?
07.11.2022 |
Itse olen toivon mukaan raitistumisen tiellä vaikka olen kyllä sortunutkin.
Viime kuukaudet olen ajatuksissani pohtinut miksi juon. On ollut paljon enemmän selvempiä päiviä mutta välillä tosiaan olen jostain syystä retkahtanutkin.
En vain siedä alkoholia. Olen alkanut ymmärtämään kuinka kamala hermomyrkky se on. Olen paljon pilannut asioita juomalla enkä haluaisi enää tehdä vahinkoa.
Tähän sisältyy siis vääränlaiset ihmissuhteet, talousongelmat ja mielenterveys.
Olen yleensä ollut niin ahdistunut, että mietin kuolemaa ja pelkään, että en jaksa enää. Alkoholi on sen aiheuttanut.
Nykyään koko aine enemmän vain kuvottaa minua. Tunnistan miten typerää on juoda. En saa siitä itselleni oikein mitään, en iloa.
Se on vain juomista, nousuhumalaa ja sen jälkeen pelkotiloja. Tuhoan itseni turhan takia.
Olen viikonloppuisin juova, harvemmin arkisin.
Olen aika nuori enkä enää haluaisi tuhota itseäni.
Toivottavasti onnistun kokonaan lopettamaan.
Millaisia ajatuksia teillä oli kun pääsitte raitistumisen tielle?
Kommentit (22)
Sinulle ensimmäinen vastaaja haluan sanoa, että onhan tuo varmasti aika rajua kohdata se tosiasia, että elämä on mennyt juodessa, aivan jonninjoutavaan. Silti, sinulla on nyt elämää vielä edessä ja olet ollut rohkea, että aloit työstämään asiaa ja huolehtimaan itsestäsi.
Toivottavasti nyt voit kuitenkin paremmin,uskon näin ja onnittelut sinulle!
Moni juo itsensä hautaan ennen aikojaan, se on surullista. Kaikki on ehkä silloin ollut valheellista läpielämän, siihen pisteeseen minä en halua.
Itse olen 27v ja toivon, että tämä tästä muuttuu. Pakko muuttua. Olen tehnyt töitä todella paljon ja muutenkin ollut tykätty ihminen, ahkera ja tunnollinen.
Minulla olisi varmasti asiat hyvin taloudellisesti ja ihmissuhteiden osalta mikäli en olisi keskittynyt juomiseen. Kaikki nämä ovat menneet.
Nykyään teen töitä mutta en ole onnellinen, kaikki mitä teen on vain polku jonnekin seuraavaan mutta intohimoa ei oikein enää ole, aivan kun vain odottaisi elämänsä alkavan. Nyt on tämä raskas pää masennuksen vuoksi ja sitä on niin pettynyt itseensä usein.
En haluaisi enää elää näin. Olen myös lihonut hurjasti kun menetin hallinnan myös syömisen suhteen samalla kun kaikki muu romahti pari vuotta sitten. Alkoholin juominen lisääntyi ja lopetin syömästä terveellisesti. Olen elänyt lähinnä valmisruoalla koska en ole jaksanut edes ruokaakaan tehdä.
Alkoholiongelmaa on kuitenkin ollut pidempään, aloitin jo todella nuorena.
Tämä ei vain käy päinsä. Minussa olisi potentiaalia paljon parempaankin elämään. Jospa vain oikeasti voisin luottaa nyt itseeni ja olisin juomatta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika samanlaiset syyt kuin aloittajalla. Yritin alkoholilla vain parantaa lapsuuden traumoja ja yksinäisyyttä. Seurauksena oli vain pahempi olo liiallisesta juomisesta. Olin neljä vuotta täysin raittiina. Nykyään juon pari saunaolutta kuukaudessa ja juon vain kohtuudella. Juominen pysyy näin kivana, eikä siitä tule inhoittavaa krapulaa.
Olen pahasti alkoholisoitunut. Juonut 22 vuotta, josta 13 vuotta rankemmin.
Viime keväästä on tapahtunut käänne parempaan, vaikka kolme retkahdusta vielä tälläkin ajalla.
Katkaisin kokonaan välit roikkuvaan eksääni; hän on minulle tuhoisa ihminen, jonka kanssa ei voi olla ystäviä, sillä hän ei kohtele minua kuten ystävää kohdellaan.
En ole sinänsä sille exälle vihainen. Meillä oli vain parin vuoden suhde, mutta koska se oli kauhein suhde mitä minulla on ollut, tajusin jotain, minkä olisin voinut tajuta ja olisi ollut syytä tajuta jo paljon aiemmin; älä pierekään miehiin päin. En ryhdy nyt vuosikausiin suhteeseen tuon viimeisimmän suhteen traumaattisuuden takia, mutta minun ei olisi pitänyt lähteä sitä edeltäviinkään suhteisiin oman alkoholiongelmani takia; suhteet ei onnistu.
Sysäyksen ensimmäiseen puolentoista kuukauden selvään jaksoon sain ajattelemalla viikon parin päästä olevaa kivaa tapahtumaa, johon voin osallistua vain jos en juo (juomiseni on sellaista, etten voi osallistua mihinkään kyllä jos juon. Kaikki menee ohi). Tästä motivoiduin ottamaan antabusta, jotka minulla oli kyllä ollut kaapissa kauan. Niin kauan, että lääkepaketista oli jo päiväys mennyt, kun en ollut halukas niitä käyttämään. Se oli varsin valoisa se hetki ennen ensimmäistä antabusta. Tanssin ja haaveilin kotonani.
Tämän jälkeen olen pyrkinyt löytämään aina jonkin kivan tulevan tapahtuman 1-2 viikon päästä, jota ajatellen otan antabuksen, jotten kertakaikkiaan voi juoda ennen sitä. Myös kaikkia potentiaalisesti ikäviä ja ahdistavia tapaamisia ja asiointeja ennen otan antabusta, ettei ahdistus saa minua juomaan.
Pari kertaa tosin ahdistus on kasvanut niin pitkään niin suureksi, että antabukset on pitänyt jättää ottamatta ja vetää kännit. Tämä johtaakin sitten parin viikon ryyppyputken kautta päivystykseen... Eli totaalisen itsetuhoista menoa.
Tällähetkellä olen pyrkinyt korjaamaan kurssia karsimalla kaikki mahdolliset ahdistuksen aiheuttajat; en tapaa ahdistavia ihmisiä, en ylimääräisiä ihmisiä, en tee mitään mitä en halua. En kertakaikkiaan välitä muun maailman odotuksista, koska ykköstavoitteeni on viinasta erossa pysyminen, eli hengissä säilyminen yli 40-vuotiaaksi!
Käytän sillointällöin kannabista ja enain ajattelin lopettaa senkin, koska monesti savujen loppuminen johtaa sen korvaamiseen alkoholilla, mutta viimeisimmän kovanahdistuksen sain hoidettua niin hyvin kahden päivän kannabiskuurilla, että päätin, etten lopeta kannabista ennen kuin alkoholin lopettamisesta on vuosi pari. Joku varaventtiili täytyy olla. Minnesotahoidossakin sanottiin, että jos sekä tupakoi, että käyttää alkoa, niin tupakkaa ei saa yrittää lopettaa ennen kuin on ollut 2 vuotta juomatta, koska ae lopettaminen helposti laukaisee alkoholinkäytön...
Ilon ja lempeyden kautta siis minun kohdalla! Kuri ei toimi, koska ei ole kyse kurittomuudesta vaan sairaudesta nimeltä alkoholismi, jonka oire juominen on
Vierailija kirjoitti:
Aika samanlaiset syyt kuin aloittajalla. Yritin alkoholilla vain parantaa lapsuuden traumoja ja yksinäisyyttä. Seurauksena oli vain pahempi olo liiallisesta juomisesta. Olin neljä vuotta täysin raittiina. Nykyään juon pari saunaolutta kuukaudessa ja juon vain kohtuudella. Juominen pysyy näin kivana, eikä siitä tule inhoittavaa krapulaa.
Minulla on syyt varmaan samanlaisia olleet. Olen yrittänyt pohtia mutta selvästi olen kipuillut perheen alkoholismista ja muista ongelmista. Olen myös ollut huonon itsetunnon omaava ja hävennyt itseäni kovin, jonka taas alkoholi sai hetkeksi muuttumaan. Siitä se kai lähti.
Kiitos viestistä, se toi toivoa minullekin.
Onnea sinulle, että pääsit ongelmakäytöstä pois!
Ap
Pääsin eroon juovasta ukosta, ei ollut vaikeaa sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä kaikille! Hyviä ja tuttuja ajatuksia.
3, 4 viikkoa kun on juomatta, helpottaa. Ja jokainen päivä on tietysti eteenpäin ennen sitäkin. Alkoholi vaikuttaa mielialaan todella pitkään. Joillain tunneherkillä aiheuttaa tosi paljon masennusta ja pelkoja ym. Kaikki ei ole yhtä herkkiä sille.
Pahat ahdistusoireet krapulassa ja juodessakin ja siihen päälle "hengellinen" kokemus niin jäi automaattisesti pois. Ei vaan tehnyt yhtäkkiä enää mieli ja näin on jatkunut nyt yli kymmenen vuotta.
En siis ikinä yrittänyt lopettaa juomista, tämä vain tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polttelin joskus kannabista ja huomasin, kuinka siitä rupesi tulemaan tapa. Saatoin poltella illalla, vaikka aamulla oli töihin aikainen herätys. Töissä sitten silmät punoitti ja pää kävi hitaalla. Moni työkaveri huomasi tilanteen ja uhkasivat viedä asian eteenpäin, jos ei muutosta tulisi, koska se vaikutti niin paljon työni suorittamiseen. Se oli minulle herätys ja jätin koko pössyttelyhommat sikseen. Nykyään on ihana herätä uuteen päivään ilman sitä turtaa aivosumua ja asiat luonnistuu ihan eri tavalla. Alkoholiakaan en juuri enää käytä.
Vierailija kirjoitti:
Pahat ahdistusoireet krapulassa ja juodessakin ja siihen päälle "hengellinen" kokemus niin jäi automaattisesti pois. Ei vaan tehnyt yhtäkkiä enää mieli ja näin on jatkunut nyt yli kymmenen vuotta.
En siis ikinä yrittänyt lopettaa juomista, tämä vain tapahtui.
Millainen oli hengellinen kokemuksesi? Kuulisin mielelläni. Itsekin hengellinen olen vaikka se on aika piilossa ollut alkoholin vuoksi. Silti uskoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli itsestään kun tajusin etten tee sitä enää hauskanpidon takia. Nyt 7 vuotta juomatta. Tsemppia. Vahva ihminen pääsee yli mistä vaan huonosta tavasta jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin poliisin kanssa usein tekemisiin. Alkoi mennä juomaa niin paljon, että aina lähti muisti. Rahat oli usein loppu. 2 kertaa ulosotto kierre. Tein välillä kovasti töitä ja maksoin velat. Viimeisin 10 tonnin kahteen vuoteen.
Järjen valo syttyi vuosien överöinnin jälkeen ja lopetin koko paskan. Korvasin juopottelun liikunnalla. Nyt on rahaa. Yöunet kunnossa. Sopivasti työtä. Olen laihtunut 10 kg ja on parempi lihaskunto. En pikkukummassa aloita uudelleen alkkohoolia. Ekan kännin vetäisin 12 vuotiaana. M37.
Se että oli naru kaulassa oli herätys minulle 20 vuotiaana. Minulla meni nopeasti alkoholismi huonoon tilanteeseen. Sinullekin voi näin käydä jos jatkat juomista. Parasta lopettaa kun on vielä nuori ja ei ole vielä pilannut elämäänsä eikä terveyttä (minä kyllä pilasin jo nopeasti elämäni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahat ahdistusoireet krapulassa ja juodessakin ja siihen päälle "hengellinen" kokemus niin jäi automaattisesti pois. Ei vaan tehnyt yhtäkkiä enää mieli ja näin on jatkunut nyt yli kymmenen vuotta.
En siis ikinä yrittänyt lopettaa juomista, tämä vain tapahtui.Millainen oli hengellinen kokemuksesi? Kuulisin mielelläni. Itsekin hengellinen olen vaikka se on aika piilossa ollut alkoholin vuoksi. Silti uskoa on.
Sain kokea hetken todella syvää rauhaa ja turvaa, että ei ole mitään hätää ja kaikki on aina hyvin. En tiedä mikä kokemus oli, mutta siihen loppui juominen.
Huomasin elämänhaluni kadonneen, humalassa lähdin uimaan ja toivoin hukkumista. Olin kuitenkin suht nuori, en halunnut jatkaa niin lohduttomasti. Niin selkeä alamäki oli alkamassa, kohta olisi ongelmani aiheuttanut potkut töistä, avioeron... Tuo herätti. hain apua vertaistuesta. Ekat kuukaudet oli hankalia, sen jälkeen helpotti. Terapia auttoi kun olin ensin jättänyt juomisen, opin ymmärtämään itseäni, käyttäytymistäni ja korjaamaan niitä. Nyt ei ole 12 vuoteen tarvinnut juoda, yhtään ei tee mieli, olen paljon tasapainoisempi ja onnellisempi kuin juovana aikana. Olen juonut ainoastaan joskus unissani, nuo painajaisia menneisyydestä. Tsemppiä ja hae apua vertaisista, meitä paljon.
Kiitos kokemuksistanne.<3
Sitä toivoa tässä vaalin, että minäkin kykenen lopettamaan. Rukoilen mielessäni usein, että pystyn siihen.
Minä vähän pelkään itseäni ja impulssejani, kun olen niin monta kertaa pettynyt itseeni on itseluottamus tietenkin vähäinen.
Siitä huolimatta jaksan uskoa, että raitistun. Mitään muuta en halua niin paljoa kun elää normaalia elämää. Pakko vain päivä kerrallaan mennä selvinpäin ja luottaa siihen että joskus pelko loppuu ja itseluottamus palaa.
Enempää pohjalle en vaan tahdo mennä, en kestäisi sitä.
Ap
https://www.vauva.fi/keskustelu/4837008/join-alkoholia-kahdesta-syysta-…
Tässä kokemukseni
Mä en ole enkä aio koskaan olla täysraitis, mutta olen päässyt vuosien varrella liikakäytöstä (4-6 isoa olutta joka ilta ja viikonloppuna sitten kunnon kännit) kohtuukäyttöön (juon lähinnä jos menen hyvään ravintolaan tai on erityisen juhlat, kotona en tissuttele arkisin ollenkaan eikä juomakertoja tule vuodessa kymmentäkään).
Mulla isoin herättäjä oli ylipaino, jota oli kertynyt noin 50 kiloa 20 vuoden tissuttelun + tissuttelu/krapulaherkkujen ja juovaan elämäntapaan liittyvän liikkumattomuuden seurauksena. Yökötti oma riippuva maha, lyllertävä kävelytyyli, se että sukkiakin oli vaikea saada jalkaan kun ei ylety valtavan mahan yli kumartumaan. Liityin kaupalliseen laihdutusvalmennukseen ja sitä myötä toki oli pakko laittaa tuo alkoholinkäyttö uudelleenmietintään.
Siinä sitten kun olin juomatta tajusin, että oikeastaan koko parhaat elämäni vuodet, 20-40 v oli menneet pilalle sen juomisen takia. Olin töissä joita inhosin mutta en ollut välittänyut koska saanhan pienen autuuteni illalla kaljojen muodossa. Minulla ei ollut yhtään ystävää, miestä eikä lapsia mutta en ollut välittänyt, kalja tarjosi minulle kaiken mitä kaipasin. En harrastanut mitään enkä tehnyt mitään, minulle riitti että aina joka ilta alkoholi hyväili aivosolujani ja teki minut tyytyväiseksi ilman mitään syytä. Tässä sitten se isompi kriisi onkin, että olen jo liian vanha moneen asiaan ja nyt täytyy pääosin selvänä jaksaa tämä asia kohdata. Että näin se elämä meni, juodessa, ja täytyy vaan surra menneet mahdollisuudet ja jatkaa eteenpäin tästä missä nyt on.