90-luvulla työttyöömarkkinatuella kävi helposti baarissa 2-3 iltaa viikossa, söi pizzat illan päätteeksi,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on samat ryysyt ja kengät kesät talvet ja syö halvinta makkaraa niin varmaan saattoi jäädäkkin hyvin baareihin. Kämpässä pelkkä telkka, räsymatto ja sänky. Tunnistaa jo kaukaa surkean näköisestä ulkonäöstä. 

Kyllä tuolloin käytettiin paljon henkka maukkaa. Ei silloin todellakaan kuljettu kauaa samoissa vaatteissa.

Mulla oli tosi kivoja vaatteita. Osa ostettu Seppälästä ja osa ihan ns kunnon vaateliikkeestä. Kävin myös usein kampaajalla joten näytin hyvältä.

Mä sain 18v sossusta 3000 markkaa kodin perustamisrahaa.

Mutta eikös tämä ole aivan loistavaa, että asiat on nyt kohtuullisia. Käsittämätöntä, että ennen kustannettu yhteiskunnan rahoilla laiskimusten juhlimiset.

Ei työttömän ole tarkoitus nauttia leveästä elämästä. Rahan pitääkin olla sellainen, ettei se riitä kuin edulliseen ruokaan. Mikä muuten motivoisi töihin?

Kerrankin joku on nyt paremmin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikös tämä ole aivan loistavaa, että asiat on nyt kohtuullisia. Käsittämätöntä, että ennen kustannettu yhteiskunnan rahoilla laiskimusten juhlimiset.

Ei työttömän ole tarkoitus nauttia leveästä elämästä. Rahan pitääkin olla sellainen, ettei se riitä kuin edulliseen ruokaan. Mikä muuten motivoisi töihin?

Kerrankin joku on nyt paremmin kuin ennen.

Taas joku luulee, että töihin vain mennään ja työttömyys on aina työttömän omaa vikaa.

Kyllähän sillä edelleenkin elää ihan hyvin, kunhan vähän suunnittelee menojaan. En minä saa edes joka kuukausi kulumaan päälle 500 euroa, lähes aina jää jotain säästöön ellei ole isompi yllättävä meno. Ruuat saa yhä ihan hyvin parillasadalla eikä vaatettakaan kaipaa joka kuukausi uusia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvun työttömyyskursseilla tehtiin ulkomaan matkoja, opintoretkiä ja niiltä sai työttömyystuen päälle vielä puolikkaan ulkomaan päivärahan.

Jos sattu mukava sossutantta kohdalle niin vakioasiakkaat sai myös harkinnan varaista tukea sen kun kävi kysymässä. "Pesukone pitää ostaa", ja 2000mk tilille ryyppyrahaa.

Moni juoppo sanoi että sossusta sai hulppeasti rahaa. Eivät kylläkään saaneet ne jotka eivät olleet juopon näköisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikös tämä ole aivan loistavaa, että asiat on nyt kohtuullisia. Käsittämätöntä, että ennen kustannettu yhteiskunnan rahoilla laiskimusten juhlimiset.

Ei työttömän ole tarkoitus nauttia leveästä elämästä. Rahan pitääkin olla sellainen, ettei se riitä kuin edulliseen ruokaan. Mikä muuten motivoisi töihin?

Kerrankin joku on nyt paremmin kuin ennen.

Moni nuori oli tuolloin vuoden pari työttömänä koska ei saanut heti koulupaikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvun työttömyyskursseilla tehtiin ulkomaan matkoja, opintoretkiä ja niiltä sai työttömyystuen päälle vielä puolikkaan ulkomaan päivärahan.

Jos sattu mukava sossutantta kohdalle niin vakioasiakkaat sai myös harkinnan varaista tukea sen kun kävi kysymässä. "Pesukone pitää ostaa", ja 2000mk tilille ryyppyrahaa.

Moni juoppo sanoi että sossusta sai hulppeasti rahaa. Eivät kylläkään saaneet ne jotka eivät olleet juopon näköisiä. 

Minä sain helposti enkä todellakaan ollut juopon näköinen. Olin hoikka,nuori nainen jolla oli kauniit,siistit vaatteet ja hiukset laitettu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sillä edelleenkin elää ihan hyvin, kunhan vähän suunnittelee menojaan. En minä saa edes joka kuukausi kulumaan päälle 500 euroa, lähes aina jää jotain säästöön ellei ole isompi yllättävä meno. Ruuat saa yhä ihan hyvin parillasadalla eikä vaatettakaan kaipaa joka kuukausi uusia.

Ruokaan nyt ei mene juuri mitään jos ravaa ahkerasti ruokajonossa. Rättejäkin jaetaan jossain paikoissa ilmaiseksi siinä ohessa.

Rahat voi käyttää sitten hyödyllisemminkin...

Varsinkin kun teki pimeetä duunia lisäksi, niin pääsi ihan mukaville ansioille. Se oli sellainen omaehtoinen perustulokokeilu.

Viime vuonna sain kenkää asunnosta vuokrien maksujen rästiinnyttyä. Sain tukiasunnon ja rahaa kalustukseen kun jätin entiset kalut jälkeeni.

Rästejä oli noin 3200 euroa, josta maksoin itse pois 200 euroa, loput rästit maksoi sossu ja seurakunta yhteensä (2000+1000).

Saan kohta uuden oman kämpän, 42 neliöö jossa saunakin. Jee!

50-luvulla tuilla pystyi palkkaamaan kokin ja kamarineidon, hovimestariin ei kyllä rahat riittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa ainakaan minun osaltani. Jouduin 90-luvulla työttömäksi ja sen jälkeen elämä työmarkkinatuella oli todellista kituuttamista.

Juuri ja juuri pystyin elämää pyörittämään. Joka penni piti laskea.

Mihinkään yllättävään rahanmenoon ei ollut varaa.

Enkä koskaan varsinkaan pysytynyt käymään syömässä ulkona, edes edullisessa pizzeriassa.

Tilanne helpotti vasta, kun töitä alkoi taas löytyä vuosikymmenen lopulla.

Lisään tähän kommenttiini vielä, että olin velaton ja lapseton tuohon aikaan.

Rahaa ei myöskään mennyt lainkaan tupakkaan eikä alkoholiin.

Kerran nostin viimeisen viisikymppisen pankkiautomaatista. Tilille jäi 2, 30 markkaa. Päätin ilahduttaa itseäni ja menin kerrankin uimahalliin. Silloin työttömien korttia näyttämällä pääsi uimaan halvemmalla.

Olin maksamassa tuolla viisikymppisellä uimahallimaksua 17 markkaa. Kassalla ollut hapan akka kysyi, eikö ole pienempää millä maksaa. Sanoin, että ei ole. Silloin hän sanoi, että: Niin, työttömillä näitä isoja rahoja riittääkin.

Silloin minulla pimeni. Huusin sille akalle, että tiedätkö, että viimeiset rahat pankista nostin, jotta kerrankin pääsisin uimaan. Ja sinä kehtaat piruilla minulle. Sitten vielä uhkasin ottaa hänen esimieheen yhteyttä ym.

Nainen oli lopulta tulipunainen ja pyyteli anteeksi.

Niihin aikoihin monella tapaa koki olevansa ö-luokan kansalainen.