Lue keskustelun säännöt.
Olen 40 enkä halua elämässä enää mitään
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviit jonkin muutoksen. Jotain mikä tuo innostusta sun elämään. Mulla auttoi uusi työ ihan vieraalla maaperällä.
No nyt voit sitten alkaa nauttimaan elämästä, kun sinun ei enää tarvitse tavoitella mitään.
Asioiden haluaminen aiheuttaa kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioiden haluaminen aiheuttaa kärsimystä.
Passiivisuus kannattaa kun sossu elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoholista saa sisältöä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tarviit jonkin muutoksen. Jotain mikä tuo innostusta sun elämään. Mulla auttoi uusi työ ihan vieraalla maaperällä.
Ei. Tuo olisi siihen vanhaan takertumista. Se vaihe on nyt eletty ja on aika keskittyä syvemmin siihen mitä on tässä ja nyt, eikä tavoitella enää asioita. Mennä elämässä syvyyssuuntaan sen sijaan että menisi leveyssuuntaan, laajentaisi reviiriään ja elinpiiriään. Keski-iän ja vanhuuden rauha löytyy juuri siitä että lopettaa sen juoksemisen tavoitteiden perässä.
- n 48 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon samat fiilikset. Ikää 45 vuotta. Välillä mietin olenko masentunut, mutta en varmaankaan ole. Ei vaan erityisemmin ole mitään tavoiteltavaa enää. Lapset kasvattaa aikuiseksi. Ei enää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviit jonkin muutoksen. Jotain mikä tuo innostusta sun elämään. Mulla auttoi uusi työ ihan vieraalla maaperällä.
Ei. Tuo olisi siihen vanhaan takertumista. Se vaihe on nyt eletty ja on aika keskittyä syvemmin siihen mitä on tässä ja nyt, eikä tavoitella enää asioita. Mennä elämässä syvyyssuuntaan sen sijaan että menisi leveyssuuntaan, laajentaisi reviiriään ja elinpiiriään. Keski-iän ja vanhuuden rauha löytyy juuri siitä että lopettaa sen juoksemisen tavoitteiden perässä.
- n 48 v
Olen tarkalleen samaa mieltä. N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviit jonkin muutoksen. Jotain mikä tuo innostusta sun elämään. Mulla auttoi uusi työ ihan vieraalla maaperällä.
Ei. Tuo olisi siihen vanhaan takertumista. Se vaihe on nyt eletty ja on aika keskittyä syvemmin siihen mitä on tässä ja nyt, eikä tavoitella enää asioita. Mennä elämässä syvyyssuuntaan sen sijaan että menisi leveyssuuntaan, laajentaisi reviiriään ja elinpiiriään. Keski-iän ja vanhuuden rauha löytyy juuri siitä että lopettaa sen juoksemisen tavoitteiden perässä ja dementoituu kaikessa rauhassa
- n 48 v
Vierailija kirjoitti:
Paljon samat fiilikset. Ikää 45 vuotta. Välillä mietin olenko masentunut, mutta en varmaankaan ole. Ei vaan erityisemmin ole mitään tavoiteltavaa enää. Lapset kasvattaa aikuiseksi. Ei enää muuta.
Samat fiilikset täällä (olen muutaman vuoden vanhempi). Lapset kasvaa kohta ulos pesästä ja itse vain möllötän eikä mikään oikein kiinnosta/innosta. En jaksa/viitsi etsiä parisuhdetta enkä harrastaa. Mietin kanssa välillä olenko masentunut mutta kun ei siltäkään ihan tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se masennukselta kuulostaa, jos ei mikään inspiroi. Eihän niitä isoja unelmia tarvitse olla, mutta jos ei edes mikään arkinen puuhastelu kiinnosta, niin ei kyllä mielestäni ole ihmislajin edustajalle ihan normaalia.
Minulle ainakin tulee jatkuvasti sellaisia asjatuksia, että "olisipa kiva oppia..." ja sitten vain menen sitä kohti. Viimeksi, kun sain tuollaisia ajatuksia, niin menin uimahyppykurssille, ostin järjestelmäkameran ja opettelin neulomaan villapaidan. Noista uusista harrastuksista koukutuin erityisesti uimahyppyihin ja olen ihan koukuttunut tuohon lajiin.
Uusia harrastuksia kohti?
Jännä. Mä olen pian 40v, eronnut ja lapset nyt 3v. ja 6v. Elämäni on todella täyttä vaativan työn, lapsiarjen ja lasten harrastusten parissa, ystävieni kanssa reissuja ja juhlimista, vanhempien kanssa mökkeilyä jne. Tulevaisuuden stepit on aika selvät lasten kasvua ja mun uratavotteita mukaillen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se masennukselta kuulostaa, jos ei mikään inspiroi. Eihän niitä isoja unelmia tarvitse olla, mutta jos ei edes mikään arkinen puuhastelu kiinnosta, niin ei kyllä mielestäni ole ihmislajin edustajalle ihan normaalia.
Minulle ainakin tulee jatkuvasti sellaisia asjatuksia, että "olisipa kiva oppia..." ja sitten vain menen sitä kohti. Viimeksi, kun sain tuollaisia ajatuksia, niin menin uimahyppykurssille, ostin järjestelmäkameran ja opettelin neulomaan villapaidan. Noista uusista harrastuksista koukutuin erityisesti uimahyppyihin ja olen ihan koukuttunut tuohon lajiin.
Uusia harrastuksia kohti?
Ihana
Minä myös 40v ja vähän samat ajatukset. Löysin hyvän naisen ja menin naimisiin. Saatiin kaksi lasta ja ostettiin talo. Olen saanut kaiken mitä halusin ja nyt vaan nautin elämästä niin kauan kun sitä riittää. Ei ole tarvetta enää hötkyillä mihinkään.
Terapiaan itsetuntemusta kasvattamaan?
Oot elämälle velkaa vain elämää
Kun muistat sen sä muistat seikan tärkeimmän