Lue keskustelun säännöt.
Petetty syyttää kolmatta osapuolta
04.11.2022 |
Olen nyt parin viikon ajan toiminut terapeuttina ystävälleni jonka mies petti. Ystäväni pitää tuota toista naista syyllisenä tilanteeseen, mutta miehensä käytöstä selittelee mitä ihmeellisimmillä asioilla. Hän ei tunnu näkevän omalla puolisollaan olevan ollenkaan vastuuta asiassa vaan vaahtoaa siitä miten hirveä ihminen tämä toinen nainen on. Olen samaa mieltä siitä ettei se kolmas osapuoli ole toiminut oikein, mutta eikö parisuhteessa pitäisi keskittyä sen oman puolison tekemisiin? Se mieshän voi valehdella mitä tahansa luistaakseen vastuusta ja on voinut tälle kolmannelle osapuolellekin puhua mitä vaan. Kyllä pettäjät osaa nämä temput. Mutta ystäväni mielestä se nainen on paha ja miestä tulee ymmärtää. Ei tahdo itsellä oikein logiikka taipua tähän. Osaako joku samassa tilanteessa ollut valaista tätä asiaa ja miten voisin auttaa ystävääni pääsemään asiassa eteenpäin? Heillä tietenkin lapset ja talolainat varmasti painaa siinä ettei halua hyväksyä parisuhteessa olevan jotain pielessä.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellet ole ammattiterapeutti, sinun tehtäväsi ei ole puuttua asiaan muuten kuin kuuntelemalla ja siinäkin vetää rajat ja sanoa, kun et enää jaksa saman toistelemista.
Eiköhän tämä ole vain uusi yritys jatkaa viime viikolla sammunutta pettämiskeskustelua.
Miksi et sano mielipidettäsi? Voi olla että se on ainoa mielipide jota ystäväsi kuuntelee. Hän ei järkytykseltään ole varmaankaan tullut ajatelleeksikaan että hänen lutunen prinssinsä olisi voinut puhua sontaa toiselle naiselle vaan päästäkseen tämän pöksyihin.
On ihan luonnollista alussa tuntea vihaa ja katkeruutta sitä kolmatta pyörää kohtaan koska hän on petetyn mielestä ikäänkuin parempi kuin petetty ihminen itse on, koska pettäjä valitsi hänet eikä petetyksi tullutta. Voi tulla sellaisia ajatuksia että tämä kolmas osapuoli ikäänkuin jotenkin väkisin vietteli sen oman puolison.
Mutta se oikea syyllinen kyllä lopulta löytyy siitä alkuperäisestä parisuhteesta ja sitä oppii huomaamaan että pettäjä on se väärintekijä. Mutta tuon tyyppinen syyttely on alkushokkivaiheessa ja tunnemyrskyssä ihan normaalia, itsekin ajattelin noin kun minua petettiin. Alussa sitä on kieltotilassa eikä tajua tapahtunutta, sitä että se oli pettäjän oma valinta eikä mikään vahinko jossa pettäjä olisi tullut väkisin vietellyksi ja olisi joku kolmannen osapuolen uhri. Kyllä ne ajatukset siitä vielä selkiintyy ja vihan tunteet löytävät oikean osoitteen.
Jatkan vielä edelliseen, että kun oma mieheni petti ensimmäisen kerran niin minähän selittelin asian itselleni omassa mielessäni parhain päin ja jäin suhteeseen. Eli jäin elämään siihen valheelliseen olotilaan jossa ajattelin että suhteemme on ok ja tämä oli vain jonkun kolmannen osapuolen aikaansaannos (helpoin ratkaisu). Mutta sitten kun petti toisen kerran niin silmäni avautuivat ja erosin miehestä. Tuskallisia vuosia on ystävälläsi edessä, oikein alkaa ahdistaa kun mietin asettumista hänen asemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ystäväsi tunteet ovat tällä hetkellä konfliktissa, minkä takia on helpompi syyttää tuntematonta ulkopuolista, kun sitä henkilöä, jota on ennen (ja yhä) rakastanut, mutta joka on täydellisesti pettänyt luottamuksesi.
Ymmärrän täysin hänen tunteensa. On vaikea yhtäkkiä ymmärtää miten syvästi ja pahasti se oma puoliso on satuttanut ja pettänyt sinua, varsinkin kun todennäköisesti yhä vielä rakastat häntä. Tunteet ovat siis aika pahasti ristiriidassa, jolloin on helpompi suunnata se suuri viha mikä on sisällä siihen ulkopuoliseen, kun siihen oikeaan kohteeseen mikä on tämä mies.
Eli ystävästi on todennäköisesti siinä kieltämisen vaihteessa, eli ei välttämättä halua vielä kohdata sitä todellisuutta. Ja myös on vaikea vihata sitä omaa miestä, jos hän ei halua siitä miehestä päästä eroon. Hänen on vähän kuin pakko suunnata se viha johonkin muuhun.
Nämä ovat mielestäni säälittäviä tapauksia, jotka syyttävät kolmatta osapuolta, joka ei ole mitään velkaa. Puoliso on se, joka pettää. Minua on petetty, eikä tullut mieleenkään syyttää kolmansia osapuolia.
On myös säälittävää pettäjältä syytellä muita. Ainakin takuuvarmasti pettää uudelleen, jos ei pysty edes ottamaan vastuuta omista teoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertainen ihminen syyttää toista ihmistä oman puolison toiminnasta. Mutta kuten joku edellä kommentoi, herätys tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin. Kai se on helpompi elää valheessa, kuin hyväksyä oman puolison kpäisyys. Olisi kuitenkin helpompaa petetylle itselle, sekä muille, että koittaisi hyväksyä tilanteen heti, eikä jäädä kitumaan huonon ihmisen rinnalle laput silmillä.
Kiitos hyvistä näkökulmista. Näin olen itsekin ajatellut, että varmaan joku alkujärkytys päällä miksi yrittää kieltää todellisuuden. Yritin hienovaraisesti sanoa hänelle, että emmehän voi täysin varmaksi tietää mitä on tapahtunut ja asiat eivät välttämättä ole niin kuin ne tällä hetkellä tuntuvat. Mutta ei hän pysty käsittelemään tätä, suuttui kun yritin sanoa asiasta. Ehkä annan hänen vaan nyt elää tämän vaiheen läpi ja huolestun enemmän siinä vaiheessa jos tuo näkökulma ei alunkaan jälkeen muutu. Itselle on vaan niin vaikeaa ymmärtää miten se pettävä puoliso voidaan omassa mielessä selittää täysin viattomaksi. Mieshän tietenkin komppaa täysillä tämän ystäväni vihaa kolmatta osapuolta kohtaan. Kai se rakkaus on vaan niin sokea. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen ihminen syyttää toista ihmistä oman puolison toiminnasta. Mutta kuten joku edellä kommentoi, herätys tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin. Kai se on helpompi elää valheessa, kuin hyväksyä oman puolison kpäisyys. Olisi kuitenkin helpompaa petetylle itselle, sekä muille, että koittaisi hyväksyä tilanteen heti, eikä jäädä kitumaan huonon ihmisen rinnalle laput silmillä.
Tämä on hyvin kirjoitettu!
Seuraan tällä hetkellä tuttavapariskunnan tilannetta, jossa vaimo on jo neljästi saanut miehen kiinni pettämisestä toisen naisen kanssa. Kaikki pettämiskerrat ovat olleet ihan suhteita, pitkiä suhteita. Vaimo syyttää juurikin kolmansia osapuolia ja miehessään ei ole vikaa. Nainen kipuilee ja ajattelee asiaa alituisesti, viimeiset pari vuotta on mennyt ihan sumussa. Mies on hyvä puhumaan ja nainen ei halua nähdä totuutta. Mies jatkaa edelleen muiden suhteiden ylläpitoa. Vaimo ei halua avata aviosuhdetta, joten sivusuhteet pitää pitää salassa. Vaimo kuvittelee, että miehensä on nyt uskollien, kun niin kertoo. On aika hurjaa katsoa vierestä mihin toiset uhraavat elämänsä. Jos haluaa olla yksiavioinen ja toinen ei sitä ole, niin eikö silloin ole tervettä lähteä suhteesta ja elää sen näköistä elämää mitä haluaa, miksi haluat vain kärsiä toisen takia, kun meillä on tässä nyt vain tämä yksi elämä ja sillä pitää tehdä se mitä itse haluaa, ei se mitä joku toinen määrää tai käskee tai alistaa. Naiset, nyt pää pystyyn ja selkärankaa!
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat mielestäni säälittäviä tapauksia, jotka syyttävät kolmatta osapuolta, joka ei ole mitään velkaa. Puoliso on se, joka pettää. Minua on petetty, eikä tullut mieleenkään syyttää kolmansia osapuolia.
On myös säälittävää pettäjältä syytellä muita. Ainakin takuuvarmasti pettää uudelleen, jos ei pysty edes ottamaan vastuuta omista teoistaan.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan luonnollista alussa tuntea vihaa ja katkeruutta sitä kolmatta pyörää kohtaan koska hän on petetyn mielestä ikäänkuin parempi kuin petetty ihminen itse on, koska pettäjä valitsi hänet eikä petetyksi tullutta. Voi tulla sellaisia ajatuksia että tämä kolmas osapuoli ikäänkuin jotenkin väkisin vietteli sen oman puolison.
Mutta se oikea syyllinen kyllä lopulta löytyy siitä alkuperäisestä parisuhteesta ja sitä oppii huomaamaan että pettäjä on se väärintekijä. Mutta tuon tyyppinen syyttely on alkushokkivaiheessa ja tunnemyrskyssä ihan normaalia, itsekin ajattelin noin kun minua petettiin. Alussa sitä on kieltotilassa eikä tajua tapahtunutta, sitä että se oli pettäjän oma valinta eikä mikään vahinko jossa pettäjä olisi tullut väkisin vietellyksi ja olisi joku kolmannen osapuolen uhri. Kyllä ne ajatukset siitä vielä selkiintyy ja vihan tunteet löytävät oikean osoitteen.
Mä pidin molempia syyllisinä. Mies oli puhunut minusta paskaa, mutta niin oli nainenkin. Levittänyt juoruja ja heittänyt lisää vettä myllyyn, että sai parisuhteen rakoilemaan. Mies on toki pääsyyllinen, muttei kakkosnainenkaan viaton pulmunen ollut. Tiesi meillä olevan vuoden ikäinen lapsikin.
Molemmat syyllisiä. Tämä mies joka petti ja se nainen joka antoi sen tapahtua. Liekö sit mies yrittänyt esittää muuta kun oli etä on vapaa ja ottanut sormuksen pois. En voi tietää. Jotku ei vaa usko että mies tekisi. Mut kyl osalla miehistä aivot on muualla ku mis pitäs. Kun sopiva ehdokas tulee eteen. No kai sit oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kaveri ei kykene kohtaamaan todellisuutta, jossa koko elämä menee palasiksi. Pitäisi laittaa kattilat ja talo jakoon, miettiä huoltajuus asiat jne jne. Kaveri on luultavasti luullut että kaikki on hyvin ja sitten matto on vedetty jalkojen alta. Loogisin syy heikolle ihmiselle on syyttää sitä toista naista. Ja myöhemmin kolmatta ja neljättä ja ... tai sitten sulkea silmät että mies pettää.
Toki kaveri voi vielä joku päivä herätä todellisuuteen ja alkaa arvostaa itseään niin että eroaa.
En tiedä miksi, mutta itse en osannut pienessäkään määrin syyttää toista naista. En, vaikka hän tiesi mieheni olevan varattu. Miehelleni huusin, häntä syytin ja itkin. Mutta edes ajatuksissani en tuntenut mitään pahaa toista naista kohtaan.
Pari päivää pettämisestä näin tuon naisen kadulla talomme kohdalla, pysäytin ja pyysin että menisi selvittämään asiat "Juhan luo" eli minun ja mieheni kotiin. Hän lupasi mennä, ja meni. Oli ollut järkyttynyt kun oli tajunnut että se olin minä, se vaimo. Oli kuvitellut siskoksi tms, koska olin niin ystävällinen häntä kohtaan. Niin no, miksi en olisi ollut ystävällinen, eihän hän ollut minua kohtaan mitään väärin tehnyt. Päinvastoin, nätti ja mukavan oloinen nainen.
On niitä kolmansia osapuolia sellaisiakin, jotka tekee tuota tarkoituksella. Tunnen yhden naisen, joka sotkeentuu tarkoituksella toisten avioliittoihin ja sitten kehuskelee, miten hän taas onnistui viemään toisen miehen, kun hän on niin ihana ja vastustamaton.
Hyvin lapsellista myös sekaantua varattuihin.
Auttaako syyllisten etsiminen ylipäätään mitään? Ja muutenkin ajattelen että parisuhteessakin kannattaa keskittyä enemmän omaan tekemiseen kuin muiden tekemisiin.