Kuvaile henkilöä, jonka seurassa ihmiset lähes poikkeuksetta viihtyvät. Oletko itse

Oletan olevani sellainen päätellen siitä, paljonko jopa tuntemattomat juttelevat. Mulla tosin on tänä taputtelun erityiskyky, ihmiset pyrkivät koskemaan. Nyt uudessa työpaikassa neljä aiemmin täysin vierasta ihmistä on alkanut tuttavallisesti taputella ja kosketella kuin jotain onneatuovaa maskottia. Käsivarsiin ja selkään, sillä bondaustavalla. Olen yrittänyt tehdä sitä itsekin, huonolla menestyksellä.

Luonteeltani olen jalat maassa, lempeä, hyväntuulinen optimisti ja aidosti toivon kaikille hyvää.

Minä menen jokaiseen kohtaamiseen sillä asenteella, että pidän siitä toisesta ja olen hänestä kiinnostunut ihmisenä. Ja jotenkin se toimii, sillä pääosin minusta pidetään, ystävystyn helposti ja ihan lyhyistäkin tuttavuuksista vaikkapa työympyröissä on jäänyt ystäviä elämään.

Hänen lähellään on hyvä olla. Hänestä huokuu iloa, rauhaa, tyyneyttä ja välittämistä. Ei valita, ei arvostele toisia ja huomioi ystävällisesti läsnäolijoita.

Viihdymme ihmisen seurassa, joka saa meidät tuntemaan olevamme parempia, osaavampia, "suurempia" ja toiveikkaampia. Kartamme ihmistä, joka saa meidän tuntemaan olomme pienemmäksi, huonommaksi, negatiiviisemmaksi.

Toisen seurassa kasvat, toisen kutistut. Valitse siitä.

Vierailija kirjoitti:

Minun seurassani viihdytään, koska olen rento, kiva, kiinnostava, huumorintajuinen, hauska, hyvä tarinankertoja ja kuuntelen mielelläni.  Olen hyvää seuraa. Viihdyn itse saman tyylisten ihmisten kanssa. Rakastan hyviä, syvälle meneviä keskusteluja sekä yhdessä nauramista ja hassuttelua. Pidän itseäni onnekkaana, koska minulla on ihania ystäviä juuri sen verran mihin aikani riittää. 

Vaikuttaa siltä, että olet itse suurin ihailijasi. Kuvailet itseäsi todella itserakkain ilmaisuin.

Vierailija kirjoitti:

Narsistit ja psykopaatit ovat hyviä miellyttämis- ja manipulointipeleissä. Saavat tyyppejä puolelleen ja vaikuttavat sosiaalisilta ja meneviltä.

Näin.  Tällainen narsisti joka piti saunailloissa juttua minusta selän takana: aah kuinka kauheaa hänelle etten minä tykkää hänestä. 

Totuus ettei moni pidä minusta, en isosti ole koskaan piitannutkaan.  Joskus nuorena ihmettelin millainen sitten pitäisi olla, kukaan ei osannut vastata. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, jonka seurasta paetaan niin että sotkeudutaan jalkoihinsa.

Mutta ne joiden seurassa viihdytään ovat 100 % oma itsensä aina ja kaikkialla. Ja pitävät itsestään ja muista ihmisistä.

Lähinnä ne tuntuu pitävän itsestään eikä niinkään muista, mutta osaavat just sopivasti feikata tykkäämistä jolloin se vaikuttaa ison osan mielestä aidolta vaikka ei todellakaan ole sitä.

Näillä on sellainen jännä rooli päällä liki poikkeuksetta. Toki heitäkin on, jotka aidosti tykkää suunnilleen kaikista ihmisistä eikä ole muuta kuin aito, oma itsensä mutta näitä ihmisiä on harvassa.

Hyvin tuntuu nuo korvikkeetkin kelpaavan.

Ja näiden itsevarmuus tuntuu hetkellisesti suorastaan romahtavan just sillä sekunnilla, kun hoksaavat ettei se oma teatteri menekään läpi jokaiseen. Eikä siinä tarvitse edes sanoa mitään eikä tosiaan pyöritellä silmiäänkään vaan se molemminpuolinen vaisto vaan toimii kummallakin. Yleensä tämä joviaalina maailmannapana itseään esiin tuonut ihminen inhoaa tätä teatterin läpi näkijää sydämensä pohjasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse oon huomannut, että viihdyn rauhallisten ihmisten kanssa. Sisäinen rauha ja tyyneys. Jonkinlainen hyväksyntä huokuu heistä. On turvallista puhua ja he lämpimästi kysyvät kuulumisia.

Mutta mun seurassa viihdytään parhaiten, kun mulla on hypomania päällä. Jotenkin se maaninen iloisuus ja menevyys vetää ihmisiä puoleensa ihan tolkuttoman paljon. Normaali minä jää seinäruusuksi. Mutta kun on vauhti päällä, ihmiset vaan ilmestyy ympärille.

Vaikka tunteet ovat näkymättömiä, ne ovat tarttuvia kuin virukset.

Tykkää ihmisistä.

Ei, en ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Hänen lähellään on hyvä olla. Hänestä huokuu iloa, rauhaa, tyyneyttä ja välittämistä. Ei valita, ei arvostele toisia ja huomioi ystävällisesti läsnäolijoita.

Voi kun riittäisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen lähellään on hyvä olla. Hänestä huokuu iloa, rauhaa, tyyneyttä ja välittämistä. Ei valita, ei arvostele toisia ja huomioi ystävällisesti läsnäolijoita.

Voi kun riittäisikin.