Kuvaile henkilöä, jonka seurassa ihmiset lähes poikkeuksetta viihtyvät. Oletko itse

Mulla on työkaverina aivan huikea koomikko. Osaa mm. heittää palavereissa mahtavia one linereita jopa pomon puheiden väliin. Eikä pomokaan pahastu.

Osaisinpa itse olla tuollainen, olen sen sijaan asperger jota likimain kaikki vihaavat. Paitsi tämä koomikko. Hän osaa kohdata kaikenlaisen ihmiset ja kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sellainen<3 olen mukava ihmisille enkä arvostele päin naamaa. En tosin juoruile selän takanakaan, vaan olen olematta sellaisten kanssa, joista en pidä. Vaikka joku olisi vähän omituinen, osaan tulla toimeen, jos henkilö on harmiton. Tällainen voisi olla vaikka joku, jolla on todella lievä kehitysvamma ja sen takia hieman erilainen kuin valtaosa muista. Suhtaudun ihmisiin ihmisinä, ja vietän vapaa-aikaani vain heidän kanssa, joista oikeasti pidän ---> olen aidosti mukava. Olen myös sellainen kannustava ja rento ja huumorintajuinen.

Alapeukuttaako kateelliset ja ilkeät ihmiset

Vierailija kirjoitti:

Isäni on tällainen henkilö. Hän teki työuransa liike-elämässä ja menestyi työssään erinomaisesti, mihin sosiaalisilla lahjoilla oli suuri merkitys. 

Hänellä on erittäin hyvä muisti, eli hänellä jää mieleen ihmisten kiinnostuksenkohteet, lasten ja puolisoiden nimet jne. ja hän kysyy jopa puolituttuja kohdattaessa tyyliin "Terve Eki, mitä Marjalle kuuluu,? Oletko käynyt Saimaan-mökillä?" Kanssaihmisille siis syntyy sellainen olo, että isäni muistaa heidät, ja arvostaa heitä - eikä tämä ole vain illuusio, sillä isäni on oikeasti kiinnostunut toisista ihmisistä. Hän on luontaisesti utelias uusia asioita kohtaan.

Isälläni on myös taito lukea toisten ihmisten mielialaa sekä sitä, mihin suuntaan keskustelua kannattaa viedä. Ja vaikka keskustelu olisi tylsä, hän ei näytä sitä. Isäni on sitä tyyppiä, että hän saa juttua aikaiseksi vaikka hänet heitetään millaiseen tilanteeseen. Hän näkee sosiaalisissa tilanteissa vaivaa.

Hän on myös erittäin hauska jutunkertojatyyppi, mutta osaa aistia missä tilanteessa kannattaa heittäytyä vitsikkääksi ja missä ei. 

Sanoisin siis, että kyse on yhdistelmästä sosiaalista vaistoa, hyvää muistia, kykyä lukea ihmisiä, sekä huumorintajua. 

Voi herrajumala mikä myötähäpeää herättävä isinpalvonta-avautuminen. Ihan kuin joku viisivuotias, joka katsoo isiään vaaleanpunaisten lasien läpi.

Y

Kun ihminen on terveesti itsevarma, toiset yleensä viihtyvät tämän ihmisen seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen on terveesti itsevarma, toiset yleensä viihtyvät tämän ihmisen seurassa.

Tähän lisään vielä: olen nyt itsevarma ihminen, jonka seurassa ihmiset viihtyvät. Nuorena on hyvin epävarma ja arka, ei minusta pitänyt oikein kukaan.

Sanoisin olevani sellainen. Enemmän tulee kutsuja eri juttuihin, kuin mihin ehdin osallistumaan. Olen melko puhelias, mutta en koko ajan äänessä. Älykäs. Eri mieltä kavereiden ja perheen kanssa lähes kaikesta, mutta en tarkoituksella. Puolustan omia mielipiteitäni. Osaan nauraa itselleni ja heittäytyä. Muut nauravat minun jutuilleni, mutta en omasta ole erityisen hauska. Otan muut huomioon. Jos menen vaikka illanistujaisiin, kysyn jokaiselta kuulumisia henkilökohtaisesti, kuten "Sari, mitä kursseja opiskelet nyt?" ja "Tommi, oletko käynyt paljon mökillä näin syksyllä?". Huomioin, että kaikille riittää ruokaa ja juomaa. Tarjoan usein, vaikka en ole kovin hyvätuloinen. En loukkaa toisia. Vaikka joku olisi puhunut pahaa kaveristani, en kerro sitä eteenpäin kaverilleni. Tai jos vaikka sukulaiseni on laihtunut/lihonut todella paljon, en ala kauhistelemaan hänen ulkomuotoaan. Kehun ihmisten ulkonäköä ja luonnetta, jos koen sen luontevaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaverina aivan huikea koomikko. Osaa mm. heittää palavereissa mahtavia one linereita jopa pomon puheiden väliin. Eikä pomokaan pahastu.

Osaisinpa itse olla tuollainen, olen sen sijaan asperger jota likimain kaikki vihaavat. Paitsi tämä koomikko. Hän osaa kohdata kaikenlaisen ihmiset ja kuunnella.

Jos haluat, että ihmiset lähestyisivät sinua enemmän, yritä kiinnittää huomiota erityisesti ilmeisiisi. Opettele hymyilemään ja huikkaamaan "Huomenta" aamuisin työkavereillesi. Ihan pikku jutut voivat tehdä suuren muutoksen. Mutta en usko, että kukaan vihaa sinua nytkään! He eivät vaan tiedä, kuinka lähestyä sinua.

No

Vierailija kirjoitti:

Puhelias. Tuppisuista ei kukaan tykkää.

Puheliaista ei tykkää kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, jonka seurasta paetaan niin että sotkeudutaan jalkoihinsa.

Mutta ne joiden seurassa viihdytään ovat 100 % oma itsensä aina ja kaikkialla. Ja pitävät itsestään ja muista ihmisistä.

Olet hyvä kielikuvien kertoja, ja itsesi pieksäjä (:

Keräät yläpeukkuja kuin mehiläiset hunajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on tällainen henkilö. Hän teki työuransa liike-elämässä ja menestyi työssään erinomaisesti, mihin sosiaalisilla lahjoilla oli suuri merkitys. 

Hänellä on erittäin hyvä muisti, eli hänellä jää mieleen ihmisten kiinnostuksenkohteet, lasten ja puolisoiden nimet jne. ja hän kysyy jopa puolituttuja kohdattaessa tyyliin "Terve Eki, mitä Marjalle kuuluu,? Oletko käynyt Saimaan-mökillä?" Kanssaihmisille siis syntyy sellainen olo, että isäni muistaa heidät, ja arvostaa heitä - eikä tämä ole vain illuusio, sillä isäni on oikeasti kiinnostunut toisista ihmisistä. Hän on luontaisesti utelias uusia asioita kohtaan.

Isälläni on myös taito lukea toisten ihmisten mielialaa sekä sitä, mihin suuntaan keskustelua kannattaa viedä. Ja vaikka keskustelu olisi tylsä, hän ei näytä sitä. Isäni on sitä tyyppiä, että hän saa juttua aikaiseksi vaikka hänet heitetään millaiseen tilanteeseen. Hän näkee sosiaalisissa tilanteissa vaivaa.

Hän on myös erittäin hauska jutunkertojatyyppi, mutta osaa aistia missä tilanteessa kannattaa heittäytyä vitsikkääksi ja missä ei. 

Sanoisin siis, että kyse on yhdistelmästä sosiaalista vaistoa, hyvää muistia, kykyä lukea ihmisiä, sekä huumorintajua. 

Voi herrajumala mikä myötähäpeää herättävä isinpalvonta-avautuminen. Ihan kuin joku viisivuotias, joka katsoo isiään vaaleanpunaisten lasien läpi.

Daddy issues? Kerro lisää.

Yksi asia ketjun listoista unohtunut ja toivoisi, ettei sillä juuri olisi merkitystä, mutta:

Miellyttävän näköinen

Ovat usein narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä psykopaatteja nuo!

Narsistit ja psykopaatit ovat hyviä miellyttämis- ja manipulointipeleissä. Saavat tyyppejä puolelleen ja vaikuttavat sosiaalisilta ja meneviltä.

Sellainen joka on oma itsensä, ei esitä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ovat usein narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä psykopaatteja nuo!

Ha, tuli samalla minuutilla. T: alempi

Ei ainakaan ole johtaja-asemassa.

Varmaankin olen. Sekä sosiaalinen että reipas, näennäisesti.

Kerään ihmisiä ympärilleni. Pidän ihmisistä ja sen varmasti huomaa. Ajattelen aina uuden ihmisen tavatessani hänen koko persoonaansa ja historiaansa. Nämähän eivät tietenkään aina näy.

Rakastan ihmisiä ja tarinoita. Elämää. Ehkä kuolen liian pian. Minun kuuluisi elää satavuotiaaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, jonka seurasta paetaan niin että sotkeudutaan jalkoihinsa.

Mutta ne joiden seurassa viihdytään ovat 100 % oma itsensä aina ja kaikkialla. Ja pitävät itsestään ja muista ihmisistä.

Olet hyvä kielikuvien kertoja, ja itsesi pieksäjä (:

Keräät yläpeukkuja kuin mehiläiset hunajaa.

Mehiläiset eivät kerää hunajaa, vaan valmistavat sitä itse.