Mikä auto kääntää pääsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli joskus 89-luvulla vuoden 1975 Volvo 242:n ja kaipaan sitä vieläkin tasaisin väliajoin, siinä oli ajamisessa omanlaista varmaa jämäkkää ja laadukasta tunnelmaa,

Jämäkkää ja laadukasta? 200-sarjan Volvossa? Sinähän vitsin murjaisit. Viimeistely ja ajo-ominaisuudet olivat suunnilleen itäautojen luokkaa, paskempaa ajettavuutta saa hakea.

Ollut ehkä huonot renkaat tai viallinen auto sulla sitten

Kyllä ne kuule vaan oli ajettavuudeltaan melkoista paskaa jo tehtaan linjalta lähtiessään. Ehkä menetteli 1970-luvun mittapuulla mutta täyttä antiikkia jo 1980-luvulla. Noiden traktoreiden kehuminen hyviksi ajaa on kyllä sama kun kehuisi kottikärryä hyväksi ajaa.

makuasia varmaan sitten mitä tarkoitetaan hyvällä ajettavuudella. Kuten kirjoitinkin aiemmin oli tuolloinkin paremmalla ohjauksella varustettuja autoja, eikä Volvo 240 ollut mitenkään dynaaminen ajaa tosiaankaan nykymittapuilla ja vaati kuljettajalta ehkä sellaista sivistynyttä hienostunutta asennetta, mutta kokonaisuutena jämäkkärakenteisena turvallisena autona, joka kulki maantiellä erittäin vakaasti ja kaupungissakin maineettaan näppärämpi auto käsitellä etupyörien ison kääntökulmien ansiosta yleiskokemus autosta oli parempi minulla kuin monista uudemmistakan autoista. Laadussa en huomannut mitään vikaa, päinvastoin oli erittäin luotettava peli ja sisätilat olivat mielestäni toteteutettu kojelautoineen asiallisella tyylillä ja tavalla joka vetää vertoja monille myöhemmille epämääräisille ja sekaville kovamuovimöykky kojelaudoille. Toki esim. Bemareissa ja saabeissa oli ergonemisemmin muotoiltuja kojelautoja ja myöhemmin japanilaisissa oli paremmin toimivat hallintalaitteet jne.. mutta makuasioita nuokin paitsi Volvon massiivisen jämäkkä korirakeen, joka johti osasyyllisenä vanhentuneen moottoritekniikan kanssa turhan hurjiin bensakulutuksiin. Eli oli vanhentunut osittain tekniikaltaan myönnetään, mutta silti kestävämpi kuin monet ns. premium merkit tuolloin. Rsim. Ukissakin myöhemmin valmistettu "iso" Talbot (Simca) valittiin vuoden autoksi -75 vuonna muistaakseni ja sekin oli mainio auto ajella maantiellä mukavine jousituksineen ja tarkkoine ohjauksineen, mutta muuten oli aika heppoinen kippo ja järkyttävä käänneltävä kauppojen parkkipaikoilla, piti suosiolla jättää pihan perälle, sillä niin raskas ja hidas ohjaus oli vaikkapa Volvoon verrattuna. Moottori vei vähän bensaa pienen tilavuuutensa vuoksi, mutta ei se mikään nautinto ollut kiihdytellä sillä pikatiellä muiden tukkeena. Ajo sillä oli turruttavan tylsää Volvoon verrattuna vaikka oli teoriassa parempi. Silti tuo auto efusti ns. parhaimmistoa tuolloin perusautojen joukossa. ainoa auto, joka uhkasi mielestäni Volvoa kokonaisuutena tuolloin oli Saab ja varsinkin kun 900-malli tuli markkinoille. Se oli dynaamisempi ja ehkä vakaampi ajettava, mutta siitä puuttui takaveto, joka toi Volvon ajoon sekä hauskuutta, että jännitystä. Ja vaikka myöhemmin tehtiin paljon Volvo 240:stä eristyksellisimpiä autoja tahtoi niissä olla hyvän fiiliksen tuoma tunnelma, josta nautin ajaessani Volvolla tipotiessään. Makuasioita mielestäni tosiaan ainakin osittain.

Minulla oli Saabeja, taisin sitten olla saabisti, sitten sain päähäni ostaa Volvon. Jo kotiin ajaessani tuumailin, että taidankin nyt ajaa Autoa. Tässä merkissä olenkin sitten pysytellet pari vuosikymmentä.

Autojen kanssa vähän sama juttu kuin musiikin kanssa, että joku musiikko joku kolahtaa tai sitten ei. Onneksi kaikille löytyy mieluisansa molemmista, jos vain haluaa. Kivempi mielestäni ajella autolla, josta oikeasti sopii itselleen ja josta voi siten nauttia, kuin ajella persoonattomalla muovikipolla. Yksi syy nykyautojen persoonattomuudelle onkin ehkä se, että saadaan ihmisten vaihtokynnys uuteen pienemmäksi, kun ei enää samalla lailla kiinny autoonsa kuin aikoinaan persoonallisiin malleihin saattoi kiintyä.

Typo aikaisemmassa viestissäni, piti olla: Joku musiikki joko kolahtaa...

harmi kirjoitti:

Pahus, kun Millenium Falcon ei ole auto.

Mutta kyllä pää kääntyisi

MILLENIUM FALCON LENSI JUURI KEITTIÖNI YLI!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli joskus 89-luvulla vuoden 1975 Volvo 242:n ja kaipaan sitä vieläkin tasaisin väliajoin, siinä oli ajamisessa omanlaista varmaa jämäkkää ja laadukasta tunnelmaa,

Jämäkkää ja laadukasta? 200-sarjan Volvossa? Sinähän vitsin murjaisit. Viimeistely ja ajo-ominaisuudet olivat suunnilleen itäautojen luokkaa, paskempaa ajettavuutta saa hakea.

Ollut ehkä huonot renkaat tai viallinen auto sulla sitten

Kyllä ne kuule vaan oli ajettavuudeltaan melkoista paskaa jo tehtaan linjalta lähtiessään. Ehkä menetteli 1970-luvun mittapuulla mutta täyttä antiikkia jo 1980-luvulla. Noiden traktoreiden kehuminen hyviksi ajaa on kyllä sama kun kehuisi kottikärryä hyväksi ajaa.

makuasia varmaan sitten mitä tarkoitetaan hyvällä ajettavuudella. Kuten kirjoitinkin aiemmin oli tuolloinkin paremmalla ohjauksella varustettuja autoja, eikä Volvo 240 ollut mitenkään dynaaminen ajaa tosiaankaan nykymittapuilla ja vaati kuljettajalta ehkä sellaista sivistynyttä hienostunutta asennetta, mutta kokonaisuutena jämäkkärakenteisena turvallisena autona, joka kulki maantiellä erittäin vakaasti ja kaupungissakin maineettaan näppärämpi auto käsitellä etupyörien ison kääntökulmien ansiosta yleiskokemus autosta oli parempi minulla kuin monista uudemmistakan autoista. Laadussa en huomannut mitään vikaa, päinvastoin oli erittäin luotettava peli ja sisätilat olivat mielestäni toteteutettu kojelautoineen asiallisella tyylillä ja tavalla joka vetää vertoja monille myöhemmille epämääräisille ja sekaville kovamuovimöykky kojelaudoille. Toki esim. Bemareissa ja saabeissa oli ergonemisemmin muotoiltuja kojelautoja ja myöhemmin japanilaisissa oli paremmin toimivat hallintalaitteet jne.. mutta makuasioita nuokin paitsi Volvon massiivisen jämäkkä korirakeen, joka johti osasyyllisenä vanhentuneen moottoritekniikan kanssa turhan hurjiin bensakulutuksiin. Eli oli vanhentunut osittain tekniikaltaan myönnetään, mutta silti kestävämpi kuin monet ns. premium merkit tuolloin. Rsim. Ukissakin myöhemmin valmistettu "iso" Talbot (Simca) valittiin vuoden autoksi -75 vuonna muistaakseni ja sekin oli mainio auto ajella maantiellä mukavine jousituksineen ja tarkkoine ohjauksineen, mutta muuten oli aika heppoinen kippo ja järkyttävä käänneltävä kauppojen parkkipaikoilla, piti suosiolla jättää pihan perälle, sillä niin raskas ja hidas ohjaus oli vaikkapa Volvoon verrattuna. Moottori vei vähän bensaa pienen tilavuuutensa vuoksi, mutta ei se mikään nautinto ollut kiihdytellä sillä pikatiellä muiden tukkeena. Ajo sillä oli turruttavan tylsää Volvoon verrattuna vaikka oli teoriassa parempi. Silti tuo auto efusti ns. parhaimmistoa tuolloin perusautojen joukossa. ainoa auto, joka uhkasi mielestäni Volvoa kokonaisuutena tuolloin oli Saab ja varsinkin kun 900-malli tuli markkinoille. Se oli dynaamisempi ja ehkä vakaampi ajettava, mutta siitä puuttui takaveto, joka toi Volvon ajoon sekä hauskuutta, että jännitystä. Ja vaikka myöhemmin tehtiin paljon Volvo 240:stä eristyksellisimpiä autoja tahtoi niissä olla hyvän fiiliksen tuoma tunnelma, josta nautin ajaessani Volvolla tipotiessään. Makuasioita mielestäni tosiaan ainakin osittain.

Minulla oli Saabeja, taisin sitten olla saabisti, sitten sain päähäni ostaa Volvon. Jo kotiin ajaessani tuumailin, että taidankin nyt ajaa Autoa. Tässä merkissä olenkin sitten pysytellet pari vuosikymmentä.[/quot

Kummassakin merkissä omat puolensa ja omat "hyvät" ja "huonot" mallinsa milestäni. Olen itse tällä hetkellä  Saabisti, mutta pidän myös paljon joistakin Volvoista. Uudemmat GM-Saabit ei oikein jaksa enää kiinnostaa eikä perustylsää V-70 farmaria tulisi varmaan koskaan ostettua, vaikka olisi kuinka hyvä tahansa muutoin. Muutoinkin tuo kiinnostus minulla suurinta vanhoja malleja kohtaan. En arvostele koskaan toisia automerkin(kään) perusteella vaan olen tyytyväinen, että jokaiselle löytyy mieluisansa. Onnea valitsemallasi tiellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli joskus 89-luvulla vuoden 1975 Volvo 242:n ja kaipaan sitä vieläkin tasaisin väliajoin, siinä oli ajamisessa omanlaista varmaa jämäkkää ja laadukasta tunnelmaa,

Jämäkkää ja laadukasta? 200-sarjan Volvossa? Sinähän vitsin murjaisit. Viimeistely ja ajo-ominaisuudet olivat suunnilleen itäautojen luokkaa, paskempaa ajettavuutta saa hakea.

Ollut ehkä huonot renkaat tai viallinen auto sulla sitten

Kyllä ne kuule vaan oli ajettavuudeltaan melkoista paskaa jo tehtaan linjalta lähtiessään. Ehkä menetteli 1970-luvun mittapuulla mutta täyttä antiikkia jo 1980-luvulla. Noiden traktoreiden kehuminen hyviksi ajaa on kyllä sama kun kehuisi kottikärryä hyväksi ajaa.

makuasia varmaan sitten mitä tarkoitetaan hyvällä ajettavuudella. Kuten kirjoitinkin aiemmin oli tuolloinkin paremmalla ohjauksella varustettuja autoja, eikä Volvo 240 ollut mitenkään dynaaminen ajaa tosiaankaan nykymittapuilla ja vaati kuljettajalta ehkä sellaista sivistynyttä hienostunutta asennetta, mutta kokonaisuutena jämäkkärakenteisena turvallisena autona, joka kulki maantiellä erittäin vakaasti ja kaupungissakin maineettaan näppärämpi auto käsitellä etupyörien ison kääntökulmien ansiosta yleiskokemus autosta oli parempi minulla kuin monista uudemmistakan autoista. Laadussa en huomannut mitään vikaa, päinvastoin oli erittäin luotettava peli ja sisätilat olivat mielestäni toteteutettu kojelautoineen asiallisella tyylillä ja tavalla joka vetää vertoja monille myöhemmille epämääräisille ja sekaville kovamuovimöykky kojelaudoille. Toki esim. Bemareissa ja saabeissa oli ergonemisemmin muotoiltuja kojelautoja ja myöhemmin japanilaisissa oli paremmin toimivat hallintalaitteet jne.. mutta makuasioita nuokin paitsi Volvon massiivisen jämäkkä korirakeen, joka johti osasyyllisenä vanhentuneen moottoritekniikan kanssa turhan hurjiin bensakulutuksiin. Eli oli vanhentunut osittain tekniikaltaan myönnetään, mutta silti kestävämpi kuin monet ns. premium merkit tuolloin. Rsim. Ukissakin myöhemmin valmistettu "iso" Talbot (Simca) valittiin vuoden autoksi -75 vuonna muistaakseni ja sekin oli mainio auto ajella maantiellä mukavine jousituksineen ja tarkkoine ohjauksineen, mutta muuten oli aika heppoinen kippo ja järkyttävä käänneltävä kauppojen parkkipaikoilla, piti suosiolla jättää pihan perälle, sillä niin raskas ja hidas ohjaus oli vaikkapa Volvoon verrattuna. Moottori vei vähän bensaa pienen tilavuuutensa vuoksi, mutta ei se mikään nautinto ollut kiihdytellä sillä pikatiellä muiden tukkeena. Ajo sillä oli turruttavan tylsää Volvoon verrattuna vaikka oli teoriassa parempi. Silti tuo auto efusti ns. parhaimmistoa tuolloin perusautojen joukossa. ainoa auto, joka uhkasi mielestäni Volvoa kokonaisuutena tuolloin oli Saab ja varsinkin kun 900-malli tuli markkinoille. Se oli dynaamisempi ja ehkä vakaampi ajettava, mutta siitä puuttui takaveto, joka toi Volvon ajoon sekä hauskuutta, että jännitystä. Ja vaikka myöhemmin tehtiin paljon Volvo 240:stä eristyksellisimpiä autoja tahtoi niissä olla hyvän fiiliksen tuoma tunnelma, josta nautin ajaessani Volvolla tipotiessään. Makuasioita mielestäni tosiaan ainakin osittain.

70'-luvun ajan -80'-luvun alussa Saabeissa (99 ja 900) ohjaus oli tarkempi ja "dynaamisempi" kuin Volvo 200-sarjassa, mutta volvo etenemisessä oli silti enemmän jotain panssarivaunumaista vakautta omien kokemuksieni mukaan. Joidenkin mielestä tuo ominaisuus oli sitten varmaan traktorimasuutta ja hyvä, että heillekin tehtiin sitten Datsun Mazda Nissaneita ja muita turvattomia riisikippoja, joilla oli kevyt ja näppärä ajella. Itsekin ajoin aikoinaan joitakin aikoja -86' Cherryllä tyytyväisenä turvallisuudesta piittaamatta, mutta nykyään, kun menen kyseiseen malliiin istumaan, niin alkaa pelottamaan henkensä puolesta jo paikallaankin ollessa. Saabit ja Volvot olivat aikuisten oikeesti autoja näin jälkikäteen ajatellen tuolloin.

Bussi!

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d2bdf826-c023-4dfa-959d-f7714e01fb83

”Me tapetaan teidät” – naamioituneet nuoret ryöstivät koululaiset bussissa: miksi kukaan ei tehnyt mitään?

Eihän kukaan ole niin hullu, että puuttuisi tuohon tapahtumaan. Sehän on vain ryöstö. Jos menet puuttumaan tapahtumaan olet rasisti ja se on paljon vakavampi rikos. Ja mitä yleensäkään voisi tehdä? Pyytää ryöstäjiä lopettamaan? Ihan varmasti tottelevat. Jos menet estämään heitä fyysisesti saat itse paljon kovemman rangaistuksen, kuin ryöstäjät. Rangaistus tulee vielä kovennettuna rasistisen motiivin vuoksi.

Keltainen

Kyllä mä itte pääni vielä käännän.

Toyota Dyna. Harvinainen näky liikenteessä.

Juu, tuossa joku kirjoitti että keltainen.

No, aivan varmasti, jos tiellä näkisin banaaninkuoren kanssa samaa väriä olevan Panther Kallistan, katsoisin tavallista pidempään.

Nauraa!

Vanhat Aston Martinit ja Ferrarit (50-60 luku) sekä Maybach.

Dacia Duster ehdottomasti.

Värikäs. Esim. Kirkkaansininen tai -vihreä

Fiat 600! Unelmieni auto.

Pakko kääntää katse pois jos liikennevaloissa edessä seisoo auto jossa on KOKO TAKAKONTIN LEVYINEN JARRUVALO! Kuka ääliö moisen takana olevan sokaisevan jarruvalon on keksinyt?? Aurinkolasit pitää perässä olijalla  olla, häikaisee todella!

Vanha Mini, kupla jne.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kääntää katse pois jos liikennevaloissa edessä seisoo auto jossa on KOKO TAKAKONTIN LEVYINEN JARRUVALO! Kuka ääliö moisen takana olevan sokaisevan jarruvalon on keksinyt?? Aurinkolasit pitää perässä olijalla  olla, häikaisee todella!

Tämä! Juuri aamulla jonossa edellä oleva auto jarrutti ja melkein sokaistuin kun oli tuollainen auton levyinen jarruvalo! Ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kääntää katse pois jos liikennevaloissa edessä seisoo auto jossa on KOKO TAKAKONTIN LEVYINEN JARRUVALO! Kuka ääliö moisen takana olevan sokaisevan jarruvalon on keksinyt?? Aurinkolasit pitää perässä olijalla  olla, häikaisee todella!

Tämä! Juuri aamulla jonossa edellä oleva auto jarrutti ja melkein sokaistuin kun oli tuollainen auton levyinen jarruvalo! Ei mitään järkeä.

Trendi on se että kaikissa autoissa on yhä tehokkaammat valot kaikkiin suuntiin. Myös etuvalot kirkastuvat vuosi vuodelta. Ekassa autossani oli hehkulamppupolttimot lähi-ja kaukovaloissa, sitten halogeeni ja nyt kaasupurkausvalot ja ledit. Joka kerta valotehoa tullut puolet lisää. Samaan aikaan myös pyöräilijät osallistuvat: vaikka osa kulkee pimeänä tai tyytyy pienenpieneen tuikkuun, osalla on tehokkaat tuhannen lumenene maastopyöräledit jotka suunnataan mahdollisimman kauas, myös liikenteessä.

Osa täyssähköautoista on takoituksella "naamioitu" bensa/dieselmallin kanssa samannäköiseksi mutta osa taas on oikein Hi-tec muotoiltuja niin että kenellekään ei jää epäselväksi. Molemmille on ottajansa. Koko perän ja keulan levyiset valot on näitä jälkimmäisiä.

Ei mikään, auto innostus ikä jäänyt taakse. Nätit naiset kyllä vielä kääntää mun pään, vai vihkaan...

Vierailija kirjoitti:

Volkkareita inhoan, audeista tykkään.

Etenkin lasikattoinen 2-ovinen valkoinen audi olisi mieleen

T. Autoton tälläkin hetkellä

Ikäänkuin  volkkarissa ja audissa olisi muuta eroa kuin nimi.