Lue keskustelun säännöt.
Oletko antanut narsistille anteeksi?
03.11.2022 |
Minä olen. Ei se sitä tule koskaan tietämään, mutta näin on kuitenkin.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Olen, mutta en halua olla hänen kanssaan tekemisissä.
Ja olen antanut anteeksi myös itselleni, etten tajunnut tarpeeksi aikaisin.
Sama asia täällä. Jatkannut elämää.ikävä heitä ei ole. Enkä kanna asioita mukana .Kävin lyhyt terapian asiasta.Voin hyvin ilman heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Sen sijaan narsistihullulle eli ap:lle en anna koskaan anteeksi vauvapalstan pilaamista lopullisesti.
Tämähän on hauskaa viihdettä. Samalla huomaa kuinka julkisuudessakin on narsisteja. Vanhentuva yksinään jätetty narsisti on parasta kaikille muille.
Anteeksi voi antaa. Mutta en aio nähdä enää tulevaisuudessa. Ikuisesti välttämislistalla.
En, mutta enpä myöskään loputtomasti vello siinä menneessä. Mulla on uusi ihana elämä. Joskus tulee jokin muisto, joka lähinnä aiheuttaa sääliä nuorempaa itseäni kohtaan, mutta sellaista se on. Ei ne asiat katoa, mutta eivät myöskään vaivaa tai vaikuta enää.
teen töitä asian eteen terapiassa ja se auttaa paljon. olen luopumisvaiheessa, viha ei ole enää päällimmäinen tunne. haluan antaa anteeksi itselleni että jouduin hänen kanssaan kahdestaan elämään ja myös hänelle itselleen koska se vapauttaa minua voimaan paremmin. välien poikki meno hänen toimestaan oli ehdottoman oikea ratkaisu. hän oli lapsena minulle todella hyvä isä mikä on tehnyt hänen sairastamisen käsittelyn hyvin vaikeaksi koska olen nähnyt myös mukavan ja leppoisan isän. tämä kuvio antaa perspektiiviä myös narsismi sairauteen ja auttaa ymmärtämään etteivät he ole läpeensä pahoja, he ovat uhreja. luotto kuitenkin meni loppuiäksi ja se on hyvä tunnistaa. ehkä palaamme joulukortti muistamiseen että tiedottaa että on elossa. siinä kaikki kiitti helvetisti vaan faija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Meistä ei kumpikaan hyötyisi siitä mitenkään - narisisti enkä minä.
Siirsin hänet ö-mappiin ja on kuin kuka tahansa vieras ihminen nykyään. Tästä on jo yli 10 vuotta kun lopetin yhteydenpidon täysin. Sukujuhlassa kerran näin vilaukselta ja tervehdin nyökkäämällä, siinä kaikki.
Jokainen on oman historiansa tulos, eipä sille mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, koska en ole ikinä täysin ymmärtänyt, mitä se anteeksi antaminen tarkoittaa. Se on ihan abstrakti käsite
Jos sillä tarkoitetaan sitä, että asiaa ei enää ikinä ajattele eikä se kosketa eikä suututa mitenkään, niin sehän on mahdottomuus.
Ei ihminen voi sillä tavalla ajatuksiaan kahlita.
Kyllä minua vain edelleen kismittää se, että narsisti sotki elämäni ja vei rahani eikä koskaan ole osoittanut pienintäkään havaintoa siitä, että olisi edes katunut tai hävennyt tekojaan.
Olen jatkanut elämääni ja saanut ihania ihmissuhteita ja mahtavan hyvän puolison, paljon kaikkea hyvää on elämä antanut, joten ei hänellä mitään merkitystä minulle enää ole. Mutta ei ne menneet kokemukset mihinkään ole kadonneet.
Jos anteeksi antaminen tarkoittaa sitä, että aloitetaan täysin puhtaalta pöydältä ja ollaan ystäviä, niin EI! En halua nähdäkään häntä enää.
Jos taas anteeksi antaminen on sitä, ettei lähde kostamaan mitenkään eikä edes haudo kostoa, niin ehkä sitten olen antanut anteeksi. Paitsi että todella toivon, että maailma jotenkin häntä opettaisi, että joutuisi nielemään sen saman paskan mitä on toiselle syöttänyt.
Mutta eihän hän mistään mitään opi, koska kaikkihan on aina muitten syytä, omaa syyllisyyttä ei tule koskaan ymmärtämään eikä käsittelemään.
On tullut mieleen että onkohan tämä narsistihullu itse narsisti? Sen verran "oikeassa" ja kaikkitietävä hän vaikuttaa olevan, kun seuraa vähän pidempään hänen juttujaan. Kova näyttää olevan pätemisen tarve...