Kirjeen antaminen tytölle?
Olen lukiossa ja ihastunut siellä yhteen tyttöön. Meillä ei ole yhteisiä kursseja joilla voisin yrittää tutustua häneen ja siellä ei oikein ole rauhallista paikkaa missä voisin pyytää häntä ulos kun siellä nyt on aina melskettä ympärillä ja olen muutenkin melko ujo. Olen miettinyt että jos antaisin hänelle kirjeen jossa kertoisin ihastumisestani ja pyytäisin kotona avaamaan sen. Mitä mieltä olette? Ja ennen kuin joku tulee ihmettelemään että mitä nuori poika tekee tällä palstalla niin ajattelin että täältä saisi ehkä jonkinlaisen kuvan naisnäkökulmasta tähän asiaan.
Kommentit (23)
Ap kuulostaa keski-ikäistyvältä naiselta. Lukioikäiset pojat eivät kirjoita noin.
Aika creepyä saada rakkauskirje joltain, jota ei tunne. Olet ihastunut pelkkään mielikuvaan.
Älä.
Luultavasti olet porvoolainen, mutta jos joku tuollaista oikeasti miettii niin ei, ei kannata. Jos on niin ujo, ettei voi puhua koulussa, niin ei todellakaan pysty puhumaan treffeillä. Se olisi tytölle ihan järkyttävää piinaa.
Työstä ujouttasi, opettele sosiaalisia taitoja, hanki rohkeutta.
Vierailija kirjoitti:
Aika creepyä saada rakkauskirje joltain, jota ei tunne. Olet ihastunut pelkkään mielikuvaan.
Tottakai ap on ihastunut pelkkään mielikuvaan kun ei tunne ihastustaan (vielä). Kaikki ihasguvat ensin mielikuvaan.
Rakkauskirejitä vain sitten, kun on jo suhteessa. Olisin hämmentynyt jos yhtäkkiä joku puolituttu antaisi kirjeen, jossa tunnustaa ihastusta. Paras vaan löytää hetki, jolloin voit ihan naamatusten kysästä, josko tyttö lähtis treffeille. Ihan sillee neutraalisti, ilman suuria ihastuksen tunnustuksia.
En suosittele. Et sinä vielä tunne kyseistä tyttöä, joten ihastuksesi perustuu pelkkiin kuvitelmiin. Luulen, että myöhemmin kadut sitä, että menit paljastamaan ajatuksiasi niin syvällisesti ja jäät miettimään, mitä tyttö kirjeellä tekee, näyttääkö kavereilleen tms. Itsellesi on helpompaa, jos et laita mustaa valkoiselle. Voit kyllä yrittää tutustua häneen muulla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Aika creepyä saada rakkauskirje joltain, jota ei tunne. Olet ihastunut pelkkään mielikuvaan.
Kyllähän sitä ihmistä koulussa näkee, ja siitä saa jo käsitystä, millainen hän on: millaisessa porukassa liikkuu, mitä tekee välituntisin, mitä kursseja on valinnut, näyttääkö iloiselta ja valoisalta vai eikö jne. Ja kyllä kai se tyttökin on pojan huomannut, jos samassa koulussa ovat.
Pari kokemusta tuttavapiiristä: Eräs ystäväni laittoi aikoinaan lukiossa ylemmällä vuosikurssilla olleen pojan taskuun kirjeen, mutta ei se poika koskaan asiaan mitenkään reagoinut. Toinen ystäväni teki samat yliopistossa, ja siitä seurasi seurustelu, kihlaus ja avioliitto. (Ovat tosin nyttemmin jo eronneet.)
Go for it, jos rohkeutta riittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika creepyä saada rakkauskirje joltain, jota ei tunne. Olet ihastunut pelkkään mielikuvaan.
Tottakai ap on ihastunut pelkkään mielikuvaan kun ei tunne ihastustaan (vielä). Kaikki ihasguvat ensin mielikuvaan.
No joo, mutta on ihan eri asia ihastua mielikuvaan kun on ollut jossain tekemisissä henkilön kanssa, kuin katsoa sitä henkilöä kaukaa ja ihastua vain sen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Rakkauskirejitä vain sitten, kun on jo suhteessa. Olisin hämmentynyt jos yhtäkkiä joku puolituttu antaisi kirjeen, jossa tunnustaa ihastusta. Paras vaan löytää hetki, jolloin voit ihan naamatusten kysästä, josko tyttö lähtis treffeille. Ihan sillee neutraalisti, ilman suuria ihastuksen tunnustuksia.
Kirje saattaa toimia ainoastaan siinä tapauksessa että olet koulun komein urheilijanuorukainen ja rikkaasta perheestä. Muutoin ei ikinä, tyttö pitää sinua vaan creepyna. Kerää rohkeutta tehda tuttavuutta käytävällä tai odota että osutte samalle kurssille.
Oikeasti? Tuollaisia kirjeitä harrastettiin joskus 80-luvun ala-asteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika creepyä saada rakkauskirje joltain, jota ei tunne. Olet ihastunut pelkkään mielikuvaan.
Tottakai ap on ihastunut pelkkään mielikuvaan kun ei tunne ihastustaan (vielä). Kaikki ihasguvat ensin mielikuvaan.
Ei noinkaan. Toisensa vuosia tunteneet kaveritkin voivat myöhemmin kehittää ihastuksen tunteita toisiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika creepyä saada rakkauskirje joltain, jota ei tunne. Olet ihastunut pelkkään mielikuvaan.
Kyllähän sitä ihmistä koulussa näkee, ja siitä saa jo käsitystä, millainen hän on: millaisessa porukassa liikkuu, mitä tekee välituntisin, mitä kursseja on valinnut, näyttääkö iloiselta ja valoisalta vai eikö jne. Ja kyllä kai se tyttökin on pojan huomannut, jos samassa koulussa ovat.
Pari kokemusta tuttavapiiristä: Eräs ystäväni laittoi aikoinaan lukiossa ylemmällä vuosikurssilla olleen pojan taskuun kirjeen, mutta ei se poika koskaan asiaan mitenkään reagoinut. Toinen ystäväni teki samat yliopistossa, ja siitä seurasi seurustelu, kihlaus ja avioliitto. (Ovat tosin nyttemmin jo eronneet.)
Go for it, jos rohkeutta riittää!
Hyvin pienen käsityksen. Jos joku olisi minuun lukiossa ihastunut puhumatta minulle, niin käsitys minusta olisi varmasti ollut todella väärä. Ja jos koulussa on vaikka 900 oppilasta niin kuin meillä, niin ei siellä tosiaan jokaista vastaantulijaa tunnistanut. Ehkä sitten jos kyse on jostain 200 oppilaan koulusta.
Sain aikoinaan pari tuollaista kirjettä juuri lukioiässä. Toinen oli minua paljon vanhemmalta pojalta/mieheltä. Vaikka olin otettu saamastani huomiosta, pelästyin hieman, koska kirjeen sävy oli jotenkin vaativa. Olin tietämättäni kai antanut sellaista signaalia, että olisin ollut kiinnostunut hänestä seurustelumielessä, vaikka olin vain ollut ystävällinen, koska miehellä oli eräs tietty sairaus ja hän vaikutti yksinäiseltä. Jäi myös mieleen, että kirjoittaminen ei oikein sujunut mieheltä, joten se viesti sinällään ei vakuuttanut, koska olin itse hyvä kirjoittaja (sittemmin taidot ovat ruostuneet).
Toinen kirje oli tyyliltään asiallisempi. Siinä mainittiin ihastuminen mutta ei rakastumista tms. Otin sen tavallaan "ihailijakirjeenä", jollainen ei velvoita mihinkään. Olin itsekin vähän ihastunut kyseiseen poikaan, mutta pidin asian omana tietonani, koska en ollut valmis seurustelemaan. Mutta nykyajasta en osaa sanoa, miten kirje/sähköposti otettaisiin, kun ihmiset viestivät nykyään niin eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Rakkauskirejitä vain sitten, kun on jo suhteessa. Olisin hämmentynyt jos yhtäkkiä joku puolituttu antaisi kirjeen, jossa tunnustaa ihastusta. Paras vaan löytää hetki, jolloin voit ihan naamatusten kysästä, josko tyttö lähtis treffeille. Ihan sillee neutraalisti, ilman suuria ihastuksen tunnustuksia.
En kannustaisi edes pyytämään treffeille vaan seuraksi jonnekin. Ja sekin vasta, kun tietää, että pystyy pitämään yllä rupattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika creepyä saada rakkauskirje joltain, jota ei tunne. Olet ihastunut pelkkään mielikuvaan.
Kyllähän sitä ihmistä koulussa näkee, ja siitä saa jo käsitystä, millainen hän on: millaisessa porukassa liikkuu, mitä tekee välituntisin, mitä kursseja on valinnut, näyttääkö iloiselta ja valoisalta vai eikö jne. Ja kyllä kai se tyttökin on pojan huomannut, jos samassa koulussa ovat.
Jos ap on huomannut, että tyttö liikkuu koko ajan porukoissa, joissa on niin paljon hälyä, ettei ap uskalla mennä edes moikkaamaan, niin voisin veikata, ettei tyttö itse ole läheskään yhtä ujo kuin ap. Se ei tietysti tarkoita, etteikö tyttö voisi ap:sta tykätä, mutta hän voi myös haluta, että ap liittyy mukaan tuohon kaveriporukkaan.
Ei kannata, tyttö laittaa kirjeen julkiseksi ja nauraa räkättää päälle.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata, tyttö laittaa kirjeen julkiseksi ja nauraa räkättää päälle.
Kaikki tytöt eivät ole tuollaisia räkättäjiä.
No en nyt heti menis kirjeessä kertomaan ihastumisesta - - pyydä ihan vaan treffeille ja lähtee sit jos lähtee.
Ihan oikeesti.... olen opena lukiossa. Ap:n sanavalinnat ja lauserakenteet eivät ole sitä, mitä nuoret käyttävät. Menitte lankaan.
Oikein romanttista ja käsinkosketeltavan konkreettista. Muista panostaa kirjeen sisältöön, koska rivien välitkin luetaan.
Nimim. Kokemusta on
(Miesnäkökulma 40+)