Lue keskustelun säännöt.
Elämänhalu mennyttä
03.11.2022 |
En näe mitään hyvää enää missään. Enkä jaksa jatkuvaa taistelua asioissa, en perheen kanssa enkä työpaikalla Olen miettinyt ratkaisua ja alan kallistua siihen, että voisin harkita oman käden kautta lähtöä. Tapaa vielä mietin, miten sen tekisi, että kävisi mahdollisimman helposti ja nopeasti. Ja myös mietin, missä tekisi sen. Kotona teinejä ja puoliso, enkä haluaisi, että heidän pitäisi minut löytää. Toisaalta en halua mennä kadoksiin, koska epätietoisuus kalvaisi sitten perhettä. Ja perhe kyllä selviää, minäkin olen selvinnyt isäni itsarin jälkeen.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kuitenkaan tappaa itseään kotona. Tulee sotkua ja on inhottavaa siivottavaa.
Viinaa ja pillereitä reilusti ja jonnekin metsään makaamaan. Perheenjäsenille voi jättää kotiinselvät koordinaatit, mistä vainajan löytää.
Mistä ihmeestä saisin pillereitä joilla jouduttaa lähtöä? Olisiko naru helpompi, pelkään vain, että se on pitkällinen prosessi ja tuskallinen..
No et ole kovin hyvin selvinnyt isäsi vastaavasta, jos tuossa tilanteessa olet. Haluatko lapsillesi siis saman kohtalon? Mieti nyt, se muuttaa koko jäljellä olevien elämän. Puhun kokemuksesta.
Siitä esimerkkiä sitten teineille, että mitä tehdään kun elämä käy raskaaksi.
YouTubesta Andrew Huberman ja sieltä opiskelemaan aivoista ja hormoneista. Opit tuntemaan itsesi paremmin ja hallitsemaan näitä tunteita.
Aina on muitakin ratkaisuja olemassa kuin oman elämänsä päättäminen. Jos avo/avioliitto on haastava ja se on suurin ongelma niin hae eroa. Hae myös itsellesi/koko perheelle apua perheterapiasta ja hankkikaa tukitoimia. Onko mahdollista irrottautua perheestä edes muutaman päivän ajaksi jotta pystyisit saamaan ajatuksia kasaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä haudassa ehtii vielä ihan riittämiin maata, vaikka tämän ainoan elämän katsoo loppuun asti.
Toki jokaisella on oikeus päättää päivänsä halutessaan, mutta elämässä on niin paljon koettavaa ja nähtävää, että vaikka tällä hetkellä olisikin vaikeaa niin parempia päiviä on varmasti luvassa. Sosiaalitoimesta apua tilanteen purkamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on vain työtä, ei sen vuoksi kannata tuhota omaa mielenterveyttä. Hae ensi tilassa sairauslomaa ja sitä kautta esim. työkyvyn selvittelyihin.
Elämää on aina mahdollista muuttaa. Kenenkään ei tarvitse kitua surkeissa parisuhteissa tai työpaikoissa. Olen itse tehnyt aikoinaan totaalisen elämänmuutoksen. Jätin kaiken taakseni, irtisanouduin vakituisesta työpaikasta, päätin pitkän parisuhteen, katkoin välit myrkyllisiin ystäviin ja muutin uuteen kaupunkiin. Uudessa kaupungissa aloitin kokonaan uuden alan opinnot ja valmistuin, tapasin uuden kumppanin, (jonka kanssa meillä nykyään kaksi lasta) ja sain jo opiskeluaikana vakituisen työpaikan mahtavasta työpaikasta. Toki erona sinun tilanteeseesi, minulla ei ollut kuvioissa vielä lapsia. Mutta muutos on täysin mahdollista myös sinun tilanteessa.
Yksi ainoa elämä elettävänä, sen ei tarvitse olla pelkkää p*****. Pärjäät kyllä.
Vierailija kirjoitti:
No et ole kovin hyvin selvinnyt isäsi vastaavasta, jos tuossa tilanteessa olet. Haluatko lapsillesi siis saman kohtalon? Mieti nyt, se muuttaa koko jäljellä olevien elämän. Puhun kokemuksesta.
Ei tämä olotila isäni kuolemaan liity, siitä on jo 25 vuotta. Eikä puolisooni sinänsä, en vain jaksa enää olla vanhempi enkä jaksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet itsekäs. Mieti nyt millaista perheesi elämä olisi sen jälkeen. Mene työterveyteen heti maanantaina. Tule tänne kertomaan kun olet siellä käynyt.
Hukuttautuminen on yllättävän yleinen tapa tehdä itsari. Kerran oli tilastoja. Kovat kännit päälle ja sitte veteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee sitä lastesi tähden. Niille jää siitä hirveä taakka ja syyllisyys surusta nyt puhumattakaan.
Keksi sen sijaan jotain kivaa itsellesi. Ilahduta itseäsi jollain mistä pidät ja ala suunnittelemaan valoisampaa tulevaisuutta.
Mistä sitä valoa löytää? Olen työpaikka kiusattu esihenkilön taholta, kukaan ei sitä ole saanut loppumaan yrityksistä huolimatta. En jaksa enää opetella uutta työtä tai uutta ammattia. Menee vuosia, että nuorin on 18. Ja eipä murkkujen kasvatuskaan ole helppoa.
Ei kannata kuitenkaan tappaa itseään kotona. Tulee sotkua ja on inhottavaa siivottavaa.
Viinaa ja pillereitä reilusti ja jonnekin metsään makaamaan. Perheenjäsenille voi jättää kotiinselvät koordinaatit, mistä vainajan löytää.