Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mitä olet tehnyt miehesi/parisuhteesi eteen?
03.11.2022 |
Täällä on tuo toinen keskustelu jossa samaa kysyttiin miehiltä ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta miehet eivät tee eivätkä ole valmiita tekemään mitään tyttöystävän tai parisuhteen saamiseksi tahi ylläpitämiseksi. Joten vastapainoksi katsotaan onko palstan naiset yhtä kyynisiä.
Itse en ole, olen aina panostanut paljon ja nähnyt paljon vaivaa miehen vuoksi jos olen häneen ollut ihastunut. Jo deittailuvaiheessa järjestän yllätyksiä, ostan lahjoja ja ajan vaikka tunnin suuntaansa saadakseni yhteistä aikaa parikymmentä minuuttia parkkipaikalla. Parisuhteessa vuosienkin jälkeen pidän itsestäänselvänä, että onnellinen suhde vaatii aktiivista panostamista. Olen esimerkiksi:
- Muuttanut toiseen kaupunkiin yksinomaan miehen vuoksi.
- Opetellut puhumaan miesystäväni äidinkieltä ja tukenut häntä suomen kielen opettelussa.
- Auttanut häntä Suomalaisten virastojen ja terveydenhuoltojärjestelmän kanssa asioimisessa.
- Vienyt hänelle joka päivä kauppakassin oven taakse extraherkuilla kun hän oli koronassa.
- Neulonut hänelle villasukkia, pipon ja huivin, vieläpä hyvin pehmoisesta, laadukkaasta ja melko kalliista langasta, ihan vain koska haluan hänen saavan parasta.
- Viikonloppuisin ollessamme minun luonani, herään aikaisemmin ja laitan hänelle yleensä astetta runsaamman aamupalan.
- Tykkään myös leipoa hänelle yllätyksenä
- Lahjabudjettini hänen synttäri- ja joululahjoihin on yleensä noin 200-300e. Pääsääntöisesti pyrin ostamaan aina jotain sellaista jota tiedän hänen haluavan mutta josta tiedän että ei raaski itse ostaa itselleen.
Nämä nyt ensimmäisiä mieleen pulpahtaneita. Nyt haluaisin selvittää onko vauva-palstan naisissa jakaumaa enemmän meihin puolisoon panostaviin vai niihin jotka eivät näe syytä laittaa ylimääräistä vaivaa ja energiaa puolison vuoksi. Yritän etsiä ja linkittää alussa mainitun miesten ketjun vertailun vuoksi. Yritetään olla asiallisia molemmissa ketjuissa, ettei niitä poisteta jonkun typerän jankkauksen vuoksi, kiitos <3
Kommentit (25)
https://www.vauva.fi/keskustelu/4872167/kuinka-paljon-olet-valmis-tekem…
Tämä on siis ketju johon aloituksessa viittaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vihdoin parisuhteessa, joka toimii loistavasti ilman yrittämistä. En ole palvelusten tekijä eikä ole hånkään. Olemme rakastajia. En ole tehnyt mieheni eteen paljon mitään ihmeellistä, koska riittää että olen oma ihana itseni ja näytän sanoilla ja läheisyydellä suunnattoman rakkauteni. Se on onneksi meidån molempien rakkauden kieli. Hymyt, kosketus, syli, pitkät keskustelut, silmiin tuijottelu. Jotenkin vain uppoudumme siihen rakkauteen näin vielä vuosienkin jälkeen. Se on ihmeellisen kaunista harmoniaa.
Tein liikaa. Kenenkään vuoksi ei pidä niitä niitä uhrauksia tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Olen vihdoin parisuhteessa, joka toimii loistavasti ilman yrittämistä. En ole palvelusten tekijä eikä ole hånkään. Olemme rakastajia. En ole tehnyt mieheni eteen paljon mitään ihmeellistä, koska riittää että olen oma ihana itseni ja näytän sanoilla ja läheisyydellä suunnattoman rakkauteni. Se on onneksi meidån molempien rakkauden kieli. Hymyt, kosketus, syli, pitkät keskustelut, silmiin tuijottelu. Jotenkin vain uppoudumme siihen rakkauteen näin vielä vuosienkin jälkeen. Se on ihmeellisen kaunista harmoniaa.
Siis miten te käsittelette esimerkiksi vuosien saatossa elämäntyylin ja persoonan muuttumisen, inhimilliset virheet, kriisit, muut suuret tapahtumat? Silmiin katselulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nalkuttanut ja valittanut kaikesta mitä tekee. Ilkeillyt ja pihdannut.
En ole lukenut tuota ketjua, mihin viittaat, mutta mun mies on kyllä tehnyt aivan älyttömästi asioita ollakseen kanssani ja pitääkseen minut kanssaan suhteessa. Vähän yli 10 v yhdessä vasta.
Itse tuota noin... moni asia on sellainen, että tekisin sitä muutenkin voidakseni hyvin, mutta ne sitten hyvin tukevat parisuhdeonnea. Esim. että pyrin pitämään itsestäni huolta ja tavoittelen omia unelmiani ja mies pitää sitä ihan viehättävänä. Jaksan sen ansiosta olla parempi kumppanikin varmasti.
Tuollaisia mistä ap puhuu niin tietysti riippuu myös miehestä, mitä mies kaipaa ja arvostaa. Nyt ensimmäisenä tulee mieleen, että annan miehen usein nukkua pitkään koska hänellä joinain päivinä päättyy työt myöhään yrityksessä ja vaikuttaa unirytmiin muinakin päivinä. Mielestäni ansaitsee saada riittävästi unta. Puhun ja pussaan, hieron hartioita yms. Teen usein merkkipäivälahjat itse tai ainakin panostan paketointiin tai yllätykseen. Viikonloppuisin yllätän välillä kunnon brunssin järjestämisellä. Mietin kivaa tekemistä koko perheelle ja laitan kaiken valmiiksi, jotta voidaan lähteä reissuun tai pitää leffailta tai mahdollisuuksien mukaan lapset hoitoon ja treffeille niin että miehen ei tarvitse ajatella, kaikki on valmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vihdoin parisuhteessa, joka toimii loistavasti ilman yrittämistä. En ole palvelusten tekijä eikä ole hånkään. Olemme rakastajia. En ole tehnyt mieheni eteen paljon mitään ihmeellistä, koska riittää että olen oma ihana itseni ja näytän sanoilla ja läheisyydellä suunnattoman rakkauteni. Se on onneksi meidån molempien rakkauden kieli. Hymyt, kosketus, syli, pitkät keskustelut, silmiin tuijottelu. Jotenkin vain uppoudumme siihen rakkauteen näin vielä vuosienkin jälkeen. Se on ihmeellisen kaunista harmoniaa.
Siis miten te käsittelette esimerkiksi vuosien saatossa elämäntyylin ja persoonan muuttumisen, inhimilliset virheet, kriisit, muut suuret tapahtumat? Silmiin katselulla?
Oliskohan oikeasti vähän tuoreempi suhde tai ihastuminen... kuitenkin hänellä ja ruusuiset haaveet/kuvitelmat. Ihan tutkitustikaan suhteet eivät ihan vain itsestään itsestään kestä eikä niiden harmonia ihan vain itsestään säily. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vihdoin parisuhteessa, joka toimii loistavasti ilman yrittämistä. En ole palvelusten tekijä eikä ole hånkään. Olemme rakastajia. En ole tehnyt mieheni eteen paljon mitään ihmeellistä, koska riittää että olen oma ihana itseni ja näytän sanoilla ja läheisyydellä suunnattoman rakkauteni. Se on onneksi meidån molempien rakkauden kieli. Hymyt, kosketus, syli, pitkät keskustelut, silmiin tuijottelu. Jotenkin vain uppoudumme siihen rakkauteen näin vielä vuosienkin jälkeen. Se on ihmeellisen kaunista harmoniaa.
Siis miten te käsittelette esimerkiksi vuosien saatossa elämäntyylin ja persoonan muuttumisen, inhimilliset virheet, kriisit, muut suuret tapahtumat? Silmiin katselulla?
Me ollaan kuin toistemme kopiot. Ei ole koskaan tullut mitään ihmeellistä. Ja me keskustellaan ja keskustellaan, mietiskellään asioita yhdessä ja rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein liikaa. Kenenkään vuoksi ei pidä niitä niitä uhrauksia tehdä.
Kieltämättä minäkin olen saanut nenilleni aiemmissa suhteissa, ja jälkikäteen sitä ajattelee aina tehneensä liikaa, joustaneensa liikaa ja tulleensa hyväksikäytetyksi. Pari kertaa tulinkin todella rumasti. Mutta olen silti iloinen että en katkeroitunut vaan menin esimerkiksi nykyiseen suhteeseeni ihan yhtä täysillä myös. Tämä mies on ollut kaiken sen arvoinen ja vihdoinkin koen myös saavani takaisin arvostusta ja panostusta.
Rajat pitää olla, eikä antaa kenenkään imeä itseä kuiviin. Mutta on myös miehiä jotka ovat valmiita näkemään vaivaa naisensa eteen, ja heidän vuokseen kannattaa jaksaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vihdoin parisuhteessa, joka toimii loistavasti ilman yrittämistä. En ole palvelusten tekijä eikä ole hånkään. Olemme rakastajia. En ole tehnyt mieheni eteen paljon mitään ihmeellistä, koska riittää että olen oma ihana itseni ja näytän sanoilla ja läheisyydellä suunnattoman rakkauteni. Se on onneksi meidån molempien rakkauden kieli. Hymyt, kosketus, syli, pitkät keskustelut, silmiin tuijottelu. Jotenkin vain uppoudumme siihen rakkauteen näin vielä vuosienkin jälkeen. Se on ihmeellisen kaunista harmoniaa.
Siis miten te käsittelette esimerkiksi vuosien saatossa elämäntyylin ja persoonan muuttumisen, inhimilliset virheet, kriisit, muut suuret tapahtumat? Silmiin katselulla?
Oliskohan oikeasti vähän tuoreempi suhde tai ihastuminen... kuitenkin hänellä ja ruusuiset haaveet/kuvitelmat. Ihan tutkitustikaan suhteet eivät ihan vain itsestään itsestään kestä eikä niiden harmonia ihan vain itsestään säily. eri
Kyllä munkin suhde toimii ilman suurempaa vaivaa. Kun on kaksi aikuista ja yhteensopivaa ihmistä, niin ne jutut jotka suhdetta hoitaa ei tunnu työltä. Ja oon ihan ollut siinäkin suhteessa missä tehdään ja yritetään vaikka ja mitä.
Jos pitää hulluna yrittää niin kannattaisi erota ja etsiä sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vihdoin parisuhteessa, joka toimii loistavasti ilman yrittämistä. En ole palvelusten tekijä eikä ole hånkään. Olemme rakastajia. En ole tehnyt mieheni eteen paljon mitään ihmeellistä, koska riittää että olen oma ihana itseni ja näytän sanoilla ja läheisyydellä suunnattoman rakkauteni. Se on onneksi meidån molempien rakkauden kieli. Hymyt, kosketus, syli, pitkät keskustelut, silmiin tuijottelu. Jotenkin vain uppoudumme siihen rakkauteen näin vielä vuosienkin jälkeen. Se on ihmeellisen kaunista harmoniaa.
Siis miten te käsittelette esimerkiksi vuosien saatossa elämäntyylin ja persoonan muuttumisen, inhimilliset virheet, kriisit, muut suuret tapahtumat? Silmiin katselulla?
Oliskohan oikeasti vähän tuoreempi suhde tai ihastuminen... kuitenkin hänellä ja ruusuiset haaveet/kuvitelmat. Ihan tutkitustikaan suhteet eivät ihan vain itsestään itsestään kestä eikä niiden harmonia ihan vain itsestään säily. eri
5 vuotta. Jos teot eivät ole rakkauden kieli kummallekaan, niin silloin vaalitaan sitä, mikä on. Siitä vain ei saa päästää irti, että kuljetaan käsi kädessä tai silitellään. Sen olen kyllä huomannut, että tällaisiin suhteisiin ei usko ne, jotka sellaista ei ole kokenut. Tai eivät ole persoonaltaan tällaisia rauhan ja rakkauden ihmisiä.
Vaikka jotain tulisi, meillä on sellainen erityinen kommunikointityyli, että kaikki selviää rauhaksiin siinä rakkaudella keskustellen.
Eikä olla mitään lapsia enää. Lähemmäs 50v ja molemmat eläneet ja kokeneet muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen alistanut mieheni täysin. Hallitsen häntä pelolla ja pidän hänet riippuvaisena itsestäni. Yhdessä 9v ja mies tietää paikkansa, se on kynnysmaton alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vihdoin parisuhteessa, joka toimii loistavasti ilman yrittämistä. En ole palvelusten tekijä eikä ole hånkään. Olemme rakastajia. En ole tehnyt mieheni eteen paljon mitään ihmeellistä, koska riittää että olen oma ihana itseni ja näytän sanoilla ja läheisyydellä suunnattoman rakkauteni. Se on onneksi meidån molempien rakkauden kieli. Hymyt, kosketus, syli, pitkät keskustelut, silmiin tuijottelu. Jotenkin vain uppoudumme siihen rakkauteen näin vielä vuosienkin jälkeen. Se on ihmeellisen kaunista harmoniaa.
Siis miten te käsittelette esimerkiksi vuosien saatossa elämäntyylin ja persoonan muuttumisen, inhimilliset virheet, kriisit, muut suuret tapahtumat? Silmiin katselulla?
Oliskohan oikeasti vähän tuoreempi suhde tai ihastuminen... kuitenkin hänellä ja ruusuiset haaveet/kuvitelmat. Ihan tutkitustikaan suhteet eivät ihan vain itsestään itsestään kestä eikä niiden harmonia ihan vain itsestään säily. eri
Kyllä munkin suhde toimii ilman suurempaa vaivaa. Kun on kaksi aikuista ja yhteensopivaa ihmistä, niin ne jutut jotka suhdetta hoitaa ei tunnu työltä. Ja oon ihan ollut siinäkin suhteessa missä tehdään ja yritetään vaikka ja mitä.
Jos pitää hulluna yrittää niin kannattaisi erota ja etsiä sopiva.
En tarkoittanut, että pitäisi väkisin yrittää mahdotonta, mutta hyvässä(kin) pitkässä suhteessa huomioidaan toista joka tapauksessa. Toisille se on helppoa ja vaivatonta, mutta aivan pelkkään rakkauteen uppoamista parisuhteet eivät pelkästään ole vuosikausia. Joskus täytyy vähintään miettiä, että miltähän toisesta tuntuu jos teen x. Pitäisikö kuitenkin sovittaa toiveita ja suunnitelmia paremmin yksiin, jotta en turhaan loukkaa tai turhauta toista. (Tietenkään kaikki eivät vaivaa päätään sillä miten paljon parisuhde heidän valintoihinsa vaikuttaa varsinkaan jos se ei tunnu vaikealta tai teennäiseltä, milloin asiat ovatkin hyvin. Kuitenkin toisen vuoksi tasan varmasti tehdään asioita. Toki toivottavasti omana itsenään, mutta ei vain olla ihana oma itsensä eikä muuta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vihdoin parisuhteessa, joka toimii loistavasti ilman yrittämistä. En ole palvelusten tekijä eikä ole hånkään. Olemme rakastajia. En ole tehnyt mieheni eteen paljon mitään ihmeellistä, koska riittää että olen oma ihana itseni ja näytän sanoilla ja läheisyydellä suunnattoman rakkauteni. Se on onneksi meidån molempien rakkauden kieli. Hymyt, kosketus, syli, pitkät keskustelut, silmiin tuijottelu. Jotenkin vain uppoudumme siihen rakkauteen näin vielä vuosienkin jälkeen. Se on ihmeellisen kaunista harmoniaa.
Siis miten te käsittelette esimerkiksi vuosien saatossa elämäntyylin ja persoonan muuttumisen, inhimilliset virheet, kriisit, muut suuret tapahtumat? Silmiin katselulla?
Oliskohan oikeasti vähän tuoreempi suhde tai ihastuminen... kuitenkin hänellä ja ruusuiset haaveet/kuvitelmat. Ihan tutkitustikaan suhteet eivät ihan vain itsestään itsestään kestä eikä niiden harmonia ihan vain itsestään säily. eri
5 vuotta. Jos teot eivät ole rakkauden kieli kummallekaan, niin silloin vaalitaan sitä, mikä on. Siitä vain ei saa päästää irti, että kuljetaan käsi kädessä tai silitellään. Sen olen kyllä huomannut, että tällaisiin suhteisiin ei usko ne, jotka sellaista ei ole kokenut. Tai eivät ole persoonaltaan tällaisia rauhan ja rakkauden ihmisiä.
Vaikka jotain tulisi, meillä on sellainen erityinen kommunikointityyli, että kaikki selviää rauhaksiin siinä rakkaudella keskustellen.
Eikä olla mitään lapsia enää. Lähemmäs 50v ja molemmat eläneet ja kokeneet muutakin.
Sori, tässä tuli kyllä väärinkäsitys. Minä näen nuo käsistä pitämiset ja silittelyt nimenomaan aktiivisena tekemisenä. Niille on kuitenkin vastakohta, mikä olisi esim. toisen torjuminen tai välttely tms. Mainitsemasi jutut eivät siis ole neutraalia olemista. Minustakaan hyvää parisuhdetta ei nimenomaan pidetä yllä negatiivisilla teoilla eikä passiivisuudella vaan juuri tuollaisilla teoilla. Käsitin varmasti ensimmäisen viestisi väärin.
Minä olen pelastanut mieheni hengen ja hän on pelastanut minun henkeni joten siinä varmaan se suurin asia. Normaaliarjessa teemme kaikkemme yhteisen hyvän eteen, jotta meillä molemmilla on hyvä olla. Keskustelemme ja suunnittelemme yhdessä asiat. Kumpikaan ei "nalkuta" mistään, jos vaikka se vessapaperihylsy on jäänyt kylppäriin, niin se joka sen huomaa niin korjaa pois. Pesen mielelläni pyykkiä ja huolehdin että miehelläni on aina puhtaat vaatteet sekä puhtaat lakanat persuksensa alla. Hän taas huolehtii siitä että perhe saa jokaisena päivänä loistavaa suussa sulavaa ruokaa. Näin kymmenen vuoden jälkeen voin sanoa että ollaan onnistuttu ihan pirun hyvin ja rakastan tuota miestäni aivan äärettömän paljon! Tasapuolisuutta ja keskustelua suhteeseen niin homma toimii.
N30
Lähes päivittäin ruokaa (meillä on eri ruokavaliot, joten teen kaksi eri ruokaa); pari ulkomaanmatkaa; useita hotelliviikonloppuja Suomessa; lukuisia ravintola-aterioita; yllätysreissuja keikoille kuuntelemaan hänen suosikkimusiikkiaan; lähtenyt hänen moottoripyöränsä kyytiin vaikka en todellakaan pidä siitä; ostanut lahjaksi useita kirjoja; neulonut villasukkia ja parhaillaan teen hänelle villapaitaa; hieronut hartioita; tavannut hänen sukulaisiaan ja ystäviään ja kestinnyt heitä; katsonut hänen toivomiaan elokuvia ja kuunnellut musiikkia; aloittanut liikuntaharrastuksen jota en itse harrastaisi... nuo nyt tulevat välittömästi mieleen.
Mulla takana ensin 18v suhde, josta yksi lapsi. Tein aivan liikaa ja kadun näin jälkeenpäin koko suhdetta. Se loppui kun olin 36v. Huomasin, että vasta yli 30v alkoi ymmärtämään mitä itse ansaitsee ja nykyään en tee kuin 50% kuin edellisessä suhteessa.
Meillä yhteiseloa nyt 14v ja kolme lasta. Ei turhaa stressiä eikä juhlita esim synttäreitä tms aivan turhaa. Tärkeintä on ottaa iisisti eikä riidellä. Elämä on toki erittäin paljon helpompaa silloin kun on vaan kaksi ihmistä eikä lapsia, mutta kyllä täytyy sanoa näin jälkeenpäin että liikaa passaa ja huomioi toista ja toiset taas on sitä minä minä tapausta. Ikä tasoittaa kyllä ja muuttaa ihmistä todella paljon.
Yllätyksiä, lahjoja, leivon, siivoan, piilotan pieniä rakkausviestejä taskuihin, suunnittelen, selvitän, järjestelen. Vaikka mitä.
Kyllä mieskin tekee mun eteen asioita. Eilen piirsi kivan kuvan ja tänään toi suklaata.
Yhdessä 14 vuotta.