Miksi kouluissa ei puututa tarpeeksi selvään kiusaamiseen?

Näitä kiusaajia on enemmän ja enemmän, koska lapsia ei enää kasvateta. Itsekkäät arvot vallitsevat, vanhemmatkin sellaisia, jotka ajattelevat vaan omaa etuaan ja kuvittelevat olevansa parempia kuin muut. Juuri tänään oli iltalehdessä juttua, kuinka kaverivanhemmuus tekee lapsista itsekkäitä ja tunnekylmiä.

Näissä kaikkein hankalimmissa tapauksissa on yleensä kyseessä persoonallisuushäiriöinen lapsi. Alaikäisille ei diagnooseja tehdä, mutta ei kukaan yhtäkkiä herää 18-vuotiaana psykopaattina.

Jos tekijällä ei ole omatuntoa eikä empatiakykyä, johon vedota, niin vaikeaa on. Esimerkiksi psykopaatit reagoivat hyvin kehnosti rangaistuksiinkaan, eivät ne merkitse hänelle yleensä mitään. Jos kiusaajaan ei tehoa kasvatus ja tunteisiin vetoaminen, eikä toisaalta rankaiseminenkaan, niin keinoja ei tosiaan ole.

Ei nykyään saa tehdä muuta kuin pistää puhutteluun. Kiusaajat vaan nauraa sellaisille.

Rikosilmoitus. Eikö tuo ole henkistä väkivaltaa?

Olen samaa mieltä tästä ehdottomasti! Selvänä kiusaaminen on naurettavaa ja kiusaaminen pitääkin aina suorittaa kovassa kännissä. Tästä syystä annan koulukiusaajalapselleni aina pullon vodkaa tai oluita kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Rikosilmoitus. Eikö tuo ole henkistä väkivaltaa?

Tai lastensuojeluilmoitus? Toisaalta auttaako sekään mitään..

Vierailija kirjoitti:

Näissä kaikkein hankalimmissa tapauksissa on yleensä kyseessä persoonallisuushäiriöinen lapsi. Alaikäisille ei diagnooseja tehdä, mutta ei kukaan yhtäkkiä herää 18-vuotiaana psykopaattina.

Jos tekijällä ei ole omatuntoa eikä empatiakykyä, johon vedota, niin vaikeaa on. Esimerkiksi psykopaatit reagoivat hyvin kehnosti rangaistuksiinkaan, eivät ne merkitse hänelle yleensä mitään. Jos kiusaajaan ei tehoa kasvatus ja tunteisiin vetoaminen, eikä toisaalta rankaiseminenkaan, niin keinoja ei tosiaan ole.

Jep ja näitä pershäiriöisiä on jo ala-asteella, jopa päiväkodeissa. Vanhemmat täysin sokeita oman lapsensa käytökselle. Sehän tilannetta ja häiriöitäkin juurikin pahentaa. Välillä ihmettelen miten pihalla osa vanhemmista on mitä tulee kasvatukseen ja oman lapsen touhuihin.

Oma lapseni joutui kiusatuksi jo esikoulussa, oli mm. tavaroiden ja ulkovaatteiden piilottamista, tussilla vaatteiden sotkemista, haukkumista ja nimittelyä, nipistelyä, raapimista, puremista, väkivallalla uhkailua ja tappamisella uhkailua. Kun fyysisen väkivallan jälkiä näkyi, kiusaamisen laajuus ja toistuvuus tulivat vasta ilmi. Otin samana iltana vielä yhteyttä eskariin kuvien kanssa. Se loppui siihen, kiusaajasta tehtiin lastensuojeluilmoitus ja asiasta keskusteltiin. Ehkä varmistettiin aikuisen läsnäolo aina muutaman metrin säteellä.

Samainen lapsi on nyt samassa koulussa ja nimittelee lastani aina tilaisuuden tullen. Kerran on uhannut fyysisellä väkivallalla ja siitä otin yhteyttä kouluun ja mainitsin viime vuonna tapahtuneen kiusaamisen monimuotoisuudesta ja toistuvuudesta ja että tilanne on lapselleni niin pelottava, että hän oireilee. Kysyin mitä koulu tekee taatakseen lapselleni turvallisen kasvu- ja oppimisympäristön - he kirjaavat tapahtuneen konfliktikansioon. Että kiitos ei mistään. Jos kerrankin kiusaaja lapseeni koskee tai häntä vielä uhkailee, ilmoitan koulun lisäksi lastensuojeluun ja teen rikosilmoituksen. Ei kukaan työpaikallakaan vaan kohauttelisi olkiaan jos työkaveri uhkaisi tappaa, löisi, sotkisi tussilla vaatteita, piilottelisi henkilökohtaisia tavaroita ja työvälineitä jne päivästä toiseen. Vai?

Puuttumiskeinoja ei ole kovin paljon. Puhuttelu jos on kokeiltu, niin seuraava vaihtoehto olisi lastensuojeluilmoitus. Mutta lastensuojelulla ei ole resursseja kummoiseenkaan puuttumiseen, ja eivät hekään oikeastaan voi tehdä muuta kuin puhutella tai sitten ottaa lapsen sijoitukseen tai huostaan.

Oman kokemuksen mukaan ainut mikä auttaa on opastaa lapsi puolustautumaan itse tai ellei pärjää niin mennä mukaan kouluun ja tehdä itse kiusaajille selväksi ettei tuollainen peli vetele..

Itse kävin kiusaajan ottamassa koulumatkalla kiinni ja kertomassa et ellei kiusaaminen lopu, niin hän katuu sitä jokaikinen päivä monta vuotta tästä eteenpäin. Loppui kerrasta. Kannattaa olla niin vakuuttava ettei kiusaaja uskalla/kehtaa kertoa vanhemmilleen.

Kaverivanhemmuuden seurauksia. Ainoa keino on kiusata kiusaajia kovempaa takaisin.

Miksi koskaan ei puhuta kiusattujen vastuusta omasta kohtelustaan? Usein nämä nyhveröt suorastaan alistuvat kiusaamiselle tai tekevät itsestään täysin tietoisesti maalin esimerkiksi pukeutumalla jollain täysin naurettavalla tavalla, kimittämällä tai puhumalla jotain typeriä juttuja. On aivan selvää, että nämä tyypit useastikin suorastaan kerjäävät turpaansa ja sitten uhriutuvat ja itkeskelevät, kun heille naureskellaan tai heitä kiusataan. Kasvattakaa lapsillenne hyvät ihmiset selkäranka!

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni joutui kiusatuksi jo esikoulussa, oli mm. tavaroiden ja ulkovaatteiden piilottamista, tussilla vaatteiden sotkemista, haukkumista ja nimittelyä, nipistelyä, raapimista, puremista, väkivallalla uhkailua ja tappamisella uhkailua. Kun fyysisen väkivallan jälkiä näkyi, kiusaamisen laajuus ja toistuvuus tulivat vasta ilmi. Otin samana iltana vielä yhteyttä eskariin kuvien kanssa. Se loppui siihen, kiusaajasta tehtiin lastensuojeluilmoitus ja asiasta keskusteltiin. Ehkä varmistettiin aikuisen läsnäolo aina muutaman metrin säteellä.

Samainen lapsi on nyt samassa koulussa ja nimittelee lastani aina tilaisuuden tullen. Kerran on uhannut fyysisellä väkivallalla ja siitä otin yhteyttä kouluun ja mainitsin viime vuonna tapahtuneen kiusaamisen monimuotoisuudesta ja toistuvuudesta ja että tilanne on lapselleni niin pelottava, että hän oireilee. Kysyin mitä koulu tekee taatakseen lapselleni turvallisen kasvu- ja oppimisympäristön - he kirjaavat tapahtuneen konfliktikansioon. Että kiitos ei mistään. Jos kerrankin kiusaaja lapseeni koskee tai häntä vielä uhkailee, ilmoitan koulun lisäksi lastensuojeluun ja teen rikosilmoituksen. Ei kukaan työpaikallakaan vaan kohauttelisi olkiaan jos työkaveri uhkaisi tappaa, löisi, sotkisi tussilla vaatteita, piilottelisi henkilökohtaisia tavaroita ja työvälineitä jne päivästä toiseen. Vai?

Kuulostaa tosi pahalta. Kyllähän jotain pitäisi pystyä tekemään! Vaikka kiusaaja erottamaan koulusta, jos ei mikään muu tehoa?

Meillä hieman samanlainen tilanne. Eräs lapsi on kiusannut meidän lastamme jo pitkään. Enemmän kiusaaminen on ollut verbaalista; väheksymistä, dissaamista, haukkumista ja kaveriporukan ulkopuolelle jättämistä, mutta myös fyysistä väkivaltaa. Opettajat ovat keskustelleet kiusaajan kanssa, mutta ne keskustelut ovat yhtä tyhjän kanssa. Vanhemmat eivät halua uskoa lapsestaan mitään pahaa, ei ikinä saa mitään varsinaisia seurauksia kiusaamisesta, joten miksi lopettaisi sitä?

Nyt viimeksi oli yllyttänyt toisen lapsen hakkaamaan meidän lapsen ja tämän todisti muutkin. Silti opettajalle meni läpi se, että läppää se vaan oli, eikä suhtautunut asiaan yhtään vakavasti. Mitä ihmettä??

ylös

Ei ole resursseja

On helpompi syyllistää kiusattu kuin alkaa selvitellä kiusaamisen syitä. On nähty ja koettu.

Vierailija kirjoitti:

On helpompi syyllistää kiusattu kuin alkaa selvitellä kiusaamisen syitä. On nähty ja koettu.

Juuri näin. Ja joskus jos kiusaajan vanhemmat ovat esim varakkaampia, vaikutusvaltaisia ihmisiä, niin opettaja saattaa jopa pelätä heitä. Opettajatkaan eivät jaksa jatkuvia ikävyyksiä. Jospa kiusaaminen loppuisi jos kiusattu olisi erilainen? Kiusatussa on varmasti jotain vikaa kun tulee kiusatuksi. Näin saattavat puhua muidenkin vanhemmat. Aikuiset hiljaa hyväksyvät kiusaamisen. Kunhan se ei koske omaa lastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni joutui kiusatuksi jo esikoulussa, oli mm. tavaroiden ja ulkovaatteiden piilottamista, tussilla vaatteiden sotkemista, haukkumista ja nimittelyä, nipistelyä, raapimista, puremista, väkivallalla uhkailua ja tappamisella uhkailua. Kun fyysisen väkivallan jälkiä näkyi, kiusaamisen laajuus ja toistuvuus tulivat vasta ilmi. Otin samana iltana vielä yhteyttä eskariin kuvien kanssa. Se loppui siihen, kiusaajasta tehtiin lastensuojeluilmoitus ja asiasta keskusteltiin. Ehkä varmistettiin aikuisen läsnäolo aina muutaman metrin säteellä.

Samainen lapsi on nyt samassa koulussa ja nimittelee lastani aina tilaisuuden tullen. Kerran on uhannut fyysisellä väkivallalla ja siitä otin yhteyttä kouluun ja mainitsin viime vuonna tapahtuneen kiusaamisen monimuotoisuudesta ja toistuvuudesta ja että tilanne on lapselleni niin pelottava, että hän oireilee. Kysyin mitä koulu tekee taatakseen lapselleni turvallisen kasvu- ja oppimisympäristön - he kirjaavat tapahtuneen konfliktikansioon. Että kiitos ei mistään. Jos kerrankin kiusaaja lapseeni koskee tai häntä vielä uhkailee, ilmoitan koulun lisäksi lastensuojeluun ja teen rikosilmoituksen. Ei kukaan työpaikallakaan vaan kohauttelisi olkiaan jos työkaveri uhkaisi tappaa, löisi, sotkisi tussilla vaatteita, piilottelisi henkilökohtaisia tavaroita ja työvälineitä jne päivästä toiseen. Vai?

Kuulostaa tosi pahalta. Kyllähän jotain pitäisi pystyä tekemään! Vaikka kiusaaja erottamaan koulusta, jos ei mikään muu tehoa?

Meillä hieman samanlainen tilanne. Eräs lapsi on kiusannut meidän lastamme jo pitkään. Enemmän kiusaaminen on ollut verbaalista; väheksymistä, dissaamista, haukkumista ja kaveriporukan ulkopuolelle jättämistä, mutta myös fyysistä väkivaltaa. Opettajat ovat keskustelleet kiusaajan kanssa, mutta ne keskustelut ovat yhtä tyhjän kanssa. Vanhemmat eivät halua uskoa lapsestaan mitään pahaa, ei ikinä saa mitään varsinaisia seurauksia kiusaamisesta, joten miksi lopettaisi sitä?

Nyt viimeksi oli yllyttänyt toisen lapsen hakkaamaan meidän lapsen ja tämän todisti muutkin. Silti opettajalle meni läpi se, että läppää se vaan oli, eikä suhtautunut asiaan yhtään vakavasti. Mitä ihmettä??

Mitä se erottaminen auttaa, kun aina löytyy uusia uhreja? Jotkut ovat luonnehäiriöisiä jo lapsesta ja nauttivat toisten ihmisten alistamisesta ja satuttamisesta. Vanhemmat todennäköisesti ihan samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Näissä kaikkein hankalimmissa tapauksissa on yleensä kyseessä persoonallisuushäiriöinen lapsi. Alaikäisille ei diagnooseja tehdä, mutta ei kukaan yhtäkkiä herää 18-vuotiaana psykopaattina.

Jos tekijällä ei ole omatuntoa eikä empatiakykyä, johon vedota, niin vaikeaa on. Esimerkiksi psykopaatit reagoivat hyvin kehnosti rangaistuksiinkaan, eivät ne merkitse hänelle yleensä mitään. Jos kiusaajaan ei tehoa kasvatus ja tunteisiin vetoaminen, eikä toisaalta rankaiseminenkaan, niin keinoja ei tosiaan ole.

Mutta eihän nykyään lapsia saa rankaista?

Kiusaaminen on kiusatun vika. Näin tänä päivänä.