Työpaikalla jo 1 krt/vko käynti ahdistaa

Ihmisistä on tullut niin heikkoja, arkoja ja pelokkaita, etteivät enää kestä yhteenottoa toisen ihmisen kanssa, voi sitten omassa kuplassa kuvitella olevansa maailman suurin ja parhain ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yks hissukka käy kanssa vaan kerran viikossa eli pakollisen toimistolla niin kyselen kiusallani häneltä kaikki mahdolliset asiat joka kerta :D

Ja tämä ei selvästi tykkää käydä kahvitauoilla niin menen aina erikseen kutsumaan hänet kahville, yleensä ei kehtaa kieltäytyä :D

Taidat olla mun työkaveri, moi! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tästä tieteellisiä todisteita, että täydellinen sosiaalinen eristäytyminen ei ole ihmislajille normaalia. Pitkään jatkuessaan ihmisestä tulee ihmisvihaaja. 

Minusta tuli myös, mutta toisaalta saan kotona hyvin tehtyä työni. Vain sillä on väliä että saan rahaa ja miesystävän tapaaminen muutama kerta viikossa riittää. En tiennytkään, että etäsuhde ja erillään asuminen voisi olla näinkin toimiva juttu mulle 20 vuoden avioliiton jälkeen!

En haluaisi käydä edes kaupassakaan, olen niin kyllästynyt ihmisiin, mutta on pakko sillä toimituskulut ovat niin suolaiset.

Kuinka moni on etätöissä täydellisesti sosiaalisesti eristäytynyt? Minulla on muutaman kerran viikossa verkkopalaveri ja päivittäin viestittelen tai puhun kollegoiden kanssa. En tiedä yhtään henkilöä työpaikaltani jonka ei täytyisi olla jonkinasteisessa kontaktissa työyhteisöön ainakin muutaman kerran viikossa, useilla on päivittäin yhteistyökokouksia.

Kasvotusten kommunikointi on aivan eri asia. Kenen kanssa kommunikoit päivittäin kasvotusten?

Minulla on kokemusta siitä että useampikin aikaisemmin kovin sulkeutunut kollega on rennompi ja avoimempi luurikommunikaatiossa nyt kun sitä on harjoiteltu jo jonkun aikaa.

Silloin kun kaikki oli toimistolla kaikki päivät, kaikki oli paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti luulen, että kyseessä on enemmän kuin vain työ. Maailmantilanne on järkyttävä, ja kyllä se vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen, vaikkei sitä ajattelisikaan.

Tyyliin peitto korville.

Olen töissä korkeakoulussa. Useimmat opiskelijat eivät haluaisi tulla enää kouluun paikan päälle, vaikka etäopiskelun ikävyydestä jauhetaan mediassa. Samalla YTHS on kuormittunut mt-potilaista. 

Ennen opiskelu ja sen myötä ryhmäytyminen ja hippalot olivat nuorille tärkeitä, ikimuistoisia juttuja. Enää ei ole noin, ja koronasta tämä kehitys alkoi. Nuoret alkoivat mökkiytyä, sillä monella ei ole edes harrastuksia. On myös helpompaa jutella Whatsapissa tai Discordissa. Sitten tuli sota ja monet menettivät uskonsa tulevaan lopullisesti. 

Etätyö ja -opiskelu ovat tuoneet joustavuutt arkeen mutta silti: on tämä surullista aikaa, ja varmasti jättää elinikäiset jäljet nuoriin.

Joustavuus on etäopiskelussa ihan omaa luokkaa ja opiskelupaikkakunnalle ei tarvitse edes muuttaa. Miksi siis mennä takaisin huonompaan käytäntöön. Monilla on jo ne ystävät, kenen kanssa harrastavat.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä kävi, että korona ja etäily vienyt monilta viimeisetkin sosiaalisen kanssakäymisen taidot ja osalla näyttää lipsuneen jo sosiaalisten tilanteiden pelon puolelle. Ehkä se ihmisten kohtaaminen säännöllisesti on ihan hyvä asia, vaikka ei aina jaksaisikaan.

Mitä jos kaikki vaan saavat työskennellä siellä, missä ajatus kulkee parhaiten.

U

Vierailija kirjoitti:

Meillä yks hissukka käy kanssa vaan kerran viikossa eli pakollisen toimistolla niin kyselen kiusallani häneltä kaikki mahdolliset asiat joka kerta :D

Esim. tuollaisten työpaikkakiusaajien vuoksi en enää tule toimistolle. Irtisanominen työnantajan puolelta ok.

Varmaan se autistivajakkía ahistaa kun teikäläisten ei pitäisi olla työelämässä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yks hissukka käy kanssa vaan kerran viikossa eli pakollisen toimistolla niin kyselen kiusallani häneltä kaikki mahdolliset asiat joka kerta :D

Ja tämä ei selvästi tykkää käydä kahvitauoilla niin menen aina erikseen kutsumaan hänet kahville, yleensä ei kehtaa kieltäytyä :D

Olet työpaikkakiusaaja. Ja inhottava ihminen, jos kiusallasi vainoat työkaveria. Olet varmaan ärsyttävä, nenänsä muiden asioihin tunkeva tyyppi muidenkin mielestä teillä töissä. Koitappa jatkossa keskittyä omiin asioihisi.

YHYY YHYY 😩

Älä nyt viitsi ap, itsellä sosiaalisten tilanteiden pelko ja joudun päivittäin käymään työpaikalla silti pakko yrittää jaksaa, olisin onnellinen jos tarttis käydä vaan kerta viikkoon työpaikalla.

Ihmettelen vielä, että eikö opiskelijoiden toiveita voi kuunnella ja järjestää etäkursseja myös. Ja niillä etäluentoja, sillä kokonaan virtuaalinen (kirjallinen) kurssi ilman opettajaa on kamala.

Onneksi pomot ei teiltä autisteilta kysy tässäkään asiassa mitään sillä ette ikinä sano mitään! Toimistolle palataan ja asia loppuun käsitelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä kävi, että korona ja etäily vienyt monilta viimeisetkin sosiaalisen kanssakäymisen taidot ja osalla näyttää lipsuneen jo sosiaalisten tilanteiden pelon puolelle. Ehkä se ihmisten kohtaaminen säännöllisesti on ihan hyvä asia, vaikka ei aina jaksaisikaan.

Mitä jos kaikki vaan saavat työskennellä siellä, missä ajatus kulkee parhaiten.

Toisin sanoen toimistolla missä on kanssakäymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä kävi, että korona ja etäily vienyt monilta viimeisetkin sosiaalisen kanssakäymisen taidot ja osalla näyttää lipsuneen jo sosiaalisten tilanteiden pelon puolelle. Ehkä se ihmisten kohtaaminen säännöllisesti on ihan hyvä asia, vaikka ei aina jaksaisikaan.

Mitä jos kaikki vaan saavat työskennellä siellä, missä ajatus kulkee parhaiten.

Toisin sanoen toimistolla missä on kanssakäymistä.

Jos tämä päätee sinuun, niin sittenhän sinun kannattaa olla toimistolla. Minulla taas on päinvastoin, että en ole yhtä tehokas ja aikaansaava toimistolla, koska siellä jatkuvasti jostain tulee keskeytyksiä tai työkavereiden "hiljainen" supattaminen ja kuiskiminen häiritsee.

On kiva, että nykyään monessa paikassa on myös mahdollisuus valita, että tekeekö etää vai lähitöitä. Me olemme niin erilaisia sen suhteen, että missä ympäristössä pystymme keskittymään parhaiten. Turha yrittää laittaa meitä kaikkia samaan muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti luulen, että kyseessä on enemmän kuin vain työ. Maailmantilanne on järkyttävä, ja kyllä se vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen, vaikkei sitä ajattelisikaan.

Tyyliin peitto korville.

Olen töissä korkeakoulussa. Useimmat opiskelijat eivät haluaisi tulla enää kouluun paikan päälle, vaikka etäopiskelun ikävyydestä jauhetaan mediassa. Samalla YTHS on kuormittunut mt-potilaista. 

Ennen opiskelu ja sen myötä ryhmäytyminen ja hippalot olivat nuorille tärkeitä, ikimuistoisia juttuja. Enää ei ole noin, ja koronasta tämä kehitys alkoi. Nuoret alkoivat mökkiytyä, sillä monella ei ole edes harrastuksia. On myös helpompaa jutella Whatsapissa tai Discordissa. Sitten tuli sota ja monet menettivät uskonsa tulevaan lopullisesti. 

Etätyö ja -opiskelu ovat tuoneet joustavuutt arkeen mutta silti: on tämä surullista aikaa, ja varmasti jättää elinikäiset jäljet nuoriin.

Olet kampuksen siivooja.

Etätyö tekee tuottavuudenlle saman minkä suomalaiset koulu-uudistukset tekivät Pisa-tuloksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yks hissukka käy kanssa vaan kerran viikossa eli pakollisen toimistolla niin kyselen kiusallani häneltä kaikki mahdolliset asiat joka kerta :D

Ja tämä ei selvästi tykkää käydä kahvitauoilla niin menen aina erikseen kutsumaan hänet kahville, yleensä ei kehtaa kieltäytyä :D

Mikä vttu sus on vialla? Ja tällaset ne lähityötä rakastaa, saa käyttää aikaa kahvitteluun ja lätinään.

Lähityötä rakastaa aina eniten ne, joilla on oma tai maks yhden ihmisen kanssa jaettu työhuone. Joo hienoo tehdä keskittymistä vaativaa ajatustyötä jossain 50 ihmisen avokonttorissa hei! Jos nyt tutkimuksista puhutaan, niin noiden jatkuvien keskeytysten ja hälyisien tilojen vaikutuksista aivojen kuormittumiseen on myls aivan valtavasti dataa. Harva etätyöntekijä on kuitenkaan oikeasti eristäytyneenä vailla sosiaalisia kontakteja, ne vaan on niihin ihmisiin joihin haluaakin olevan.

Ja sille jonka mielestä aikana kun kaikki toimistolla oli paremmin: no juu, ei pandemiaa, ei sotaa ja nousukausi. Kerrotko mikä noista muuttuu sillä että palataan toimistoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tästä tieteellisiä todisteita, että täydellinen sosiaalinen eristäytyminen ei ole ihmislajille normaalia. Pitkään jatkuessaan ihmisestä tulee ihmisvihaaja. 

Minusta tuli myös, mutta toisaalta saan kotona hyvin tehtyä työni. Vain sillä on väliä että saan rahaa ja miesystävän tapaaminen muutama kerta viikossa riittää. En tiennytkään, että etäsuhde ja erillään asuminen voisi olla näinkin toimiva juttu mulle 20 vuoden avioliiton jälkeen!

En haluaisi käydä edes kaupassakaan, olen niin kyllästynyt ihmisiin, mutta on pakko sillä toimituskulut ovat niin suolaiset.

Kuinka moni on etätöissä täydellisesti sosiaalisesti eristäytynyt? Minulla on muutaman kerran viikossa verkkopalaveri ja päivittäin viestittelen tai puhun kollegoiden kanssa. En tiedä yhtään henkilöä työpaikaltani jonka ei täytyisi olla jonkinasteisessa kontaktissa työyhteisöön ainakin muutaman kerran viikossa, useilla on päivittäin yhteistyökokouksia.

Kasvotusten kommunikointi on aivan eri asia. Kenen kanssa kommunikoit päivittäin kasvotusten?

Meillä on kyllä videopalavereitakin joissa pääsee kasvotusten kommunikoimaan, mutta jos tarkoitat livenä niin päivittäin en välttämättä kenenkään, eikä se häiritse minua. Ei minun tarvitse joka päivä puhua jonkun kanssa kasvokkain työpaikan käytävällä tai törmätä hississä naapuriyksikön kollegaan jonka kanssa voi sitten hymistellä päivän säästä minuutin verran. Sellaiset eivät ole kaikille merkityksellisiä kohtaamisia.