Lue keskustelun säännöt.
Työpaikalla jo 1 krt/vko käynti ahdistaa
02.11.2022 |
Onko kohtalotovereita?
Rakastan etätyötä, inhoan työkavereita. Meillä on syyskuusta asti vaadittu käymään maanantaisin toimistolla, ja se ahdistaa ihan suunnattomasti. En tiedä, miksi en pysty tsemppaamaan itseäni edes yhdeksi päiväksi. En saa mitään aikaiseksi toimistolla ja pakkososiaalistamiset kahvitaukojen ja viikkopalaverin merkeissä ahdistavat.
Jotain varmasti korona-aika on tehnyt aivoilleni. Ennen sitä jaksoin käydä 4 kertaa viikossa toimistolla, yksi päivä oli etänä.
Kommentit (40)
Onhan tästä tieteellisiä todisteita, että täydellinen sosiaalinen eristäytyminen ei ole ihmislajille normaalia. Pitkään jatkuessaan ihmisestä tulee ihmisvihaaja.
Minusta tuli myös, mutta toisaalta saan kotona hyvin tehtyä työni. Vain sillä on väliä että saan rahaa ja miesystävän tapaaminen muutama kerta viikossa riittää. En tiennytkään, että etäsuhde ja erillään asuminen voisi olla näinkin toimiva juttu mulle 20 vuoden avioliiton jälkeen!
En haluaisi käydä edes kaupassakaan, olen niin kyllästynyt ihmisiin, mutta on pakko sillä toimituskulut ovat niin suolaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä itse alkaisi enempää kuin pakollista käymään toimistolla. Kummallista jos kerran viikossa on jonkun kollegan mielestä ''harvoin'' niin että pitää ahdistella joka viikko.
Koita ap tehdä lähityöpäivästä mahdollisimman mukava. Tee helpoimmat työt jos mahdollista, tee lyhyempi päivä ja ota takaisin etänä. Suunnittele päivän päätteeksi joku mukava juttu jos sellainen motivoi, esim. päivänäytös leffassa. Tai sitten karkaa suoraan kotiin lepäämään.
Oikeasti luulen, että kyseessä on enemmän kuin vain työ. Maailmantilanne on järkyttävä, ja kyllä se vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen, vaikkei sitä ajattelisikaan.
Tyyliin peitto korville.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti luulen, että kyseessä on enemmän kuin vain työ. Maailmantilanne on järkyttävä, ja kyllä se vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen, vaikkei sitä ajattelisikaan.
Tyyliin peitto korville.
Olen töissä korkeakoulussa. Useimmat opiskelijat eivät haluaisi tulla enää kouluun paikan päälle, vaikka etäopiskelun ikävyydestä jauhetaan mediassa. Samalla YTHS on kuormittunut mt-potilaista.
Ennen opiskelu ja sen myötä ryhmäytyminen ja hippalot olivat nuorille tärkeitä, ikimuistoisia juttuja. Enää ei ole noin, ja koronasta tämä kehitys alkoi. Nuoret alkoivat mökkiytyä, sillä monella ei ole edes harrastuksia. On myös helpompaa jutella Whatsapissa tai Discordissa. Sitten tuli sota ja monet menettivät uskonsa tulevaan lopullisesti.
Etätyö ja -opiskelu ovat tuoneet joustavuutt arkeen mutta silti: on tämä surullista aikaa, ja varmasti jättää elinikäiset jäljet nuoriin.
Voi voi teitä laiskamatoja, ette tule ikinä etenemään urallanne. Elon Musk sanoi ihan oikein että ne jotka eivät ole konttorilla vähintään 40h viikossa, saavat potkut.
Etätyö ei ole mitään työtä, pelkkää laiskottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. En oikeasti ymmärrä, miten aiemmin pystyin menemään toimistolle 5 kertaa viikossa. Nyt tilanne on se, että irtisanoutuisin mieluummin, jos etätyömahdollisuus poistettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tästä tieteellisiä todisteita, että täydellinen sosiaalinen eristäytyminen ei ole ihmislajille normaalia. Pitkään jatkuessaan ihmisestä tulee ihmisvihaaja.
Minusta tuli myös, mutta toisaalta saan kotona hyvin tehtyä työni. Vain sillä on väliä että saan rahaa ja miesystävän tapaaminen muutama kerta viikossa riittää. En tiennytkään, että etäsuhde ja erillään asuminen voisi olla näinkin toimiva juttu mulle 20 vuoden avioliiton jälkeen!
En haluaisi käydä edes kaupassakaan, olen niin kyllästynyt ihmisiin, mutta on pakko sillä toimituskulut ovat niin suolaiset.
Tieteelliset todisteet juu varmasti. Ei se ole täydellistä eristäytymistä, jos on oltava videokokouksissa ja -puheluissa monta kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi voi teitä laiskamatoja, ette tule ikinä etenemään urallanne. Elon Musk sanoi ihan oikein että ne jotka eivät ole konttorilla vähintään 40h viikossa, saavat potkut.
Etätyö ei ole mitään työtä, pelkkää laiskottelua.
Eteneminen uralla = lisää töitä, ehkä joskus jopa aavistuksen verran lisää nettopalkkaa + kettuilua.
Meillä yks hissukka käy kanssa vaan kerran viikossa eli pakollisen toimistolla niin kyselen kiusallani häneltä kaikki mahdolliset asiat joka kerta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda työpaikkaa. Ei kenenkään kannata alistua täysin perusteettomaan toimistopakkoon. Jokainen tietää että tiimihenki, hiljaisen tiedon siirtyminen jne. höpöhöpöerustelut ovat vain ekstroverttien ja epävarmojen pomojen keksintöjä jolla saadaan perusteltua työntekijöinen orjuuttava pakottaminen käyttämään aikaa, rahaa ja vaivaa vääntäytyäkseen toimistolle vain näyttämään naamaansa. Tiimihenkeä voi rakentaa virtuaalisesti vallan hyvin, ja tieto siirtyy kyllä muutenkin kuin toimiston käytävällä räkää vaihtamalla.
Kannattaa äänestää jaloillaan ja välttää työpaikkoja, joissa ei ymmärretä paikkariippumattoman työn merkitystä työntekijän hyvinvoinnille. Kaikki eivät saa energiaa hälinästä ja pakkososiaalisuudesta, toisilta se vie kaiken energian.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tästä tieteellisiä todisteita, että täydellinen sosiaalinen eristäytyminen ei ole ihmislajille normaalia. Pitkään jatkuessaan ihmisestä tulee ihmisvihaaja.
Minusta tuli myös, mutta toisaalta saan kotona hyvin tehtyä työni. Vain sillä on väliä että saan rahaa ja miesystävän tapaaminen muutama kerta viikossa riittää. En tiennytkään, että etäsuhde ja erillään asuminen voisi olla näinkin toimiva juttu mulle 20 vuoden avioliiton jälkeen!
En haluaisi käydä edes kaupassakaan, olen niin kyllästynyt ihmisiin, mutta on pakko sillä toimituskulut ovat niin suolaiset.
Kuinka moni on etätöissä täydellisesti sosiaalisesti eristäytynyt? Minulla on muutaman kerran viikossa verkkopalaveri ja päivittäin viestittelen tai puhun kollegoiden kanssa. En tiedä yhtään henkilöä työpaikaltani jonka ei täytyisi olla jonkinasteisessa kontaktissa työyhteisöön ainakin muutaman kerran viikossa, useilla on päivittäin yhteistyökokouksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä yks hissukka käy kanssa vaan kerran viikossa eli pakollisen toimistolla niin kyselen kiusallani häneltä kaikki mahdolliset asiat joka kerta :D
Ja tämä ei selvästi tykkää käydä kahvitauoilla niin menen aina erikseen kutsumaan hänet kahville, yleensä ei kehtaa kieltäytyä :D
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti luulen, että kyseessä on enemmän kuin vain työ. Maailmantilanne on järkyttävä, ja kyllä se vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen, vaikkei sitä ajattelisikaan.
Tyyliin peitto korville.
Ja etätöitä tehden voi yksin hautautua maailmantilanteen kauhisteluun netissä ja keskustelupalstoilla. Kun kaivautuu poterostaan töihin, harrastuksiin ja elää arkeaan ihmisten keskellä niin huomaa, että arki rullaa ja katastrofi ei ole päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yks hissukka käy kanssa vaan kerran viikossa eli pakollisen toimistolla niin kyselen kiusallani häneltä kaikki mahdolliset asiat joka kerta :D
Ja tämä ei selvästi tykkää käydä kahvitauoilla niin menen aina erikseen kutsumaan hänet kahville, yleensä ei kehtaa kieltäytyä :D
Niin se pitää. Saat vähän sosialisoitua häntä, ettei täysin sulkeudu komeroon.
Maanantain valinta toimistopäiväksi on sadismia. Mulla menisi koko viikonloppu pilalle, kun pitäisi jännittää herääkö sitä edes ajoissa kun pitää varata aikaa aamutoimiin ja matkaan. Ehdota että päivä vaihdetaan tiistaiksi tai keskiviikoksi niin ehkä se jo auttaisi!
En ole käynyt toimistolla kolmeen vuoteen mitä nyt hakemassa uuden läppärin ja reitittimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tästä tieteellisiä todisteita, että täydellinen sosiaalinen eristäytyminen ei ole ihmislajille normaalia. Pitkään jatkuessaan ihmisestä tulee ihmisvihaaja.
Minusta tuli myös, mutta toisaalta saan kotona hyvin tehtyä työni. Vain sillä on väliä että saan rahaa ja miesystävän tapaaminen muutama kerta viikossa riittää. En tiennytkään, että etäsuhde ja erillään asuminen voisi olla näinkin toimiva juttu mulle 20 vuoden avioliiton jälkeen!
En haluaisi käydä edes kaupassakaan, olen niin kyllästynyt ihmisiin, mutta on pakko sillä toimituskulut ovat niin suolaiset.
Kuinka moni on etätöissä täydellisesti sosiaalisesti eristäytynyt? Minulla on muutaman kerran viikossa verkkopalaveri ja päivittäin viestittelen tai puhun kollegoiden kanssa. En tiedä yhtään henkilöä työpaikaltani jonka ei täytyisi olla jonkinasteisessa kontaktissa työyhteisöön ainakin muutaman kerran viikossa, useilla on päivittäin yhteistyökokouksia.
Kasvotusten kommunikointi on aivan eri asia. Kenen kanssa kommunikoit päivittäin kasvotusten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tästä tieteellisiä todisteita, että täydellinen sosiaalinen eristäytyminen ei ole ihmislajille normaalia. Pitkään jatkuessaan ihmisestä tulee ihmisvihaaja.
Minusta tuli myös, mutta toisaalta saan kotona hyvin tehtyä työni. Vain sillä on väliä että saan rahaa ja miesystävän tapaaminen muutama kerta viikossa riittää. En tiennytkään, että etäsuhde ja erillään asuminen voisi olla näinkin toimiva juttu mulle 20 vuoden avioliiton jälkeen!
En haluaisi käydä edes kaupassakaan, olen niin kyllästynyt ihmisiin, mutta on pakko sillä toimituskulut ovat niin suolaiset.
Kuinka moni on etätöissä täydellisesti sosiaalisesti eristäytynyt? Minulla on muutaman kerran viikossa verkkopalaveri ja päivittäin viestittelen tai puhun kollegoiden kanssa. En tiedä yhtään henkilöä työpaikaltani jonka ei täytyisi olla jonkinasteisessa kontaktissa työyhteisöön ainakin muutaman kerran viikossa, useilla on päivittäin yhteistyökokouksia.
Mulla on joka päivä etäkokouksia. Olen sitten etänä tai konttorilla, luurit päässä istun papattamassa puolet päivästä. Ei todellakaan ole eristäytynyt olo, päin vastoin. Kotioloissa on vapautuneempaa puhua puheluita, myös niitä epävirallisempia kahvitaukopuheluita, työkavereiden kanssa. Kahvihuoneessa ei ihan kaikesta edes pysty puhumaan. Etätyö antaa voimia. Jaksan muuta elämääni ja arkeanikin paremmin.
Tietyt henkilöt vaativat muita toimistolle, usein halutessaan itselleen yleisöä ympärilleen, jotta voivat narsisteina paistatella muiden katseiden ja "ihailun" kohteena. Nämä paistattelijat ovat niitä, jotka tekevät vähiten. Koska iso osa toimenkuvaa on työnteon esittäminen, kyllä se varmaan ahdistaa kun ei ole ketään, kelle esittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yks hissukka käy kanssa vaan kerran viikossa eli pakollisen toimistolla niin kyselen kiusallani häneltä kaikki mahdolliset asiat joka kerta :D
Ja tämä ei selvästi tykkää käydä kahvitauoilla niin menen aina erikseen kutsumaan hänet kahville, yleensä ei kehtaa kieltäytyä :D
Olet työpaikkakiusaaja. Ja inhottava ihminen, jos kiusallasi vainoat työkaveria. Olet varmaan ärsyttävä, nenänsä muiden asioihin tunkeva tyyppi muidenkin mielestä teillä töissä. Koitappa jatkossa keskittyä omiin asioihisi.
Niinhän siinä kävi, että korona ja etäily vienyt monilta viimeisetkin sosiaalisen kanssakäymisen taidot ja osalla näyttää lipsuneen jo sosiaalisten tilanteiden pelon puolelle. Ehkä se ihmisten kohtaaminen säännöllisesti on ihan hyvä asia, vaikka ei aina jaksaisikaan.
Olen koko aikana ollut vain kolme päivää etänä, ja jo yhden etäpäivän jälkeen tuntuu "pahalta" mennä toimistolle! Kuinka kiva on heräillä rauhassa, keittää kahvit ja tohvelit jalassa avata läppäri. Voin vain kuvitella, miten pari kolme VUOTTA etänä olleiden on vaikea aloittaa lähityössä! Kovasti tsemppiä, totuttele vaan omaa tahtia. Ja jos näyttäisit naamaasi useammin toimistolla, sua ei tulla niin paljon haastattelemaan ja kyselemään kuulumisia. Alkuun tietty vaikeaa, mutta rauhoittuu kyllä