Millainen ihminen tykkää kauhuviihteestä?
Esim. kauhuelokuvista, kauhua sisältävistä videopeleistä tai kauhukirjallisuudesta?
Itse rehellisesti sanottuna en ymmärrä, kuka voi tykätä siitä, että on tuntee pelkoa silloin, kun katsoo/pelaa/lukee jotain viihdettä.
Kommentit (35)
Ihan normaalit, täysjärkiset, työssäkäyvät, osa perheellisiä, osa sinkkuja, osa parisuhteessa, ystäviä on ja niiden kanssa vietetään aikaa jne.
Kauhu on vain yksi genre, jossa myös tehdään loistavia filkkoja.
Jotkut tykkää, jotkut ei.
Jokaisen oma valinta.
Eikä tarvitse olla mitenkään normaalista poikkeavampi.
Paitsi ehkä aloittajan mielestä ...
Se, ettei kaikki pidä samoista asioista kuin sinä, armas aloittaja, ei tee ihmisestä millään lailla huonompaa, poikkeavampaa tmv.
Jokaisella on omat mpeensä, mulle kauhuelokuva on nimenomaan sellanen pakopaikka ja rentoutumisen väline... Mä en saa sitä nautintoa mistään muusta genrestä, jotenki tuntuu että kaikki muut on tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
Isoin kysymys on oikeasti, että kuka katsoo tylsää romanttista elokuvaa tai jotain väkisin väännettyä huonoa komediaa? Tällästä ihmistä mä en tajua..
Vannoutunut kauhufani:)
Tykkään kauhugenrestä mutta myös romantiikasta. Joskus nuo kaksi voi jopa yhdistää.
Pidän B-luokan kauhusta, mikä naurattaa mua enemmän kuin romanttiset komediat.
Kauhuelokuvat toimii myös oikein hyvin.
Ihan tavallinen olen mielestäni. Olen myös ihan empaattinen ja romanttinenkin, joten herkkyys ei ole mieltymyksistäni kärsinyt :)
Minä tietysti myös.
Arjestakin saa hyytävää kauhua, kun kirjoittelee Vauvaan ja pelolla odottelee, onko tuloksena alapeukutus vai kokonaan viestin poisto ;D
Vierailija kirjoitti:
Se on yksinkertaisesti jännittävää. Mä tykkään just siitä kun tietää ettei niitä mörköjä ja kummituksia oikeasti ole olemassa, mutta silti pystyn eläytymään ihan täysillä kauhuviihteen tapahtumiin. Pääsee kunnolla harmaan arjen yli :D Sitten nämä jutut jotka "oikeasti" voisivat käydä (esim. jotkut sarjamurjaajajutut & kidutus) ei taas kiinnosta pätkääkään vaan ahdistaa.
Minä olen vähän päinvastainen kauhunkatsoja; minua kauhistuttaa kaikki yliluonnollinen kaikista eniten, esim. ensimmäisen Paranormal Activityn jälkeen nukuin valot päällä varmaan kuukauden päivät. :D
Sarjamurhaajat taas ovat mielestäni lähinnä lällyjä, esim. Halloweenit eivät tunnu minulle kauhulta ollenkaan, kun ovat niin korneja (ja olenkin ne katsonut vain Myersin itsensä takia). Mutta liiasta verellä läträämisestä tulee kyllä minullekin (ihan fyysisesti!) huono olo, esim. Rob Zombien versio Halloweenista oli itselleni turhan groteski, lähinnä gorepornoa. (Puhumattakaan siitä, miten ruman universumin Zombie oli versiossaan luonut.) Samasta syystä myöskään Saw-leffat eivät ole minua koskaan kiinnostaneet...
Mutta en kyllä muutenkaan ole mikään paras henkilö vastaamaan ap:n kysymykseen, sillä en ole koskaan ollut mikään varsinainen kauhufani, pikemminkin päinvastoin. :D Olen pelkuri, joka epäonnisesti sattuu välillä tykästymään johonkin yksittäiseen hahmoon tai kuulemaan mielenkiintoisen konseptin, ja joutuu sitten tutustumaan lähdeteokseenkin, *vaikka* se olisi kauhua.
En tunne pelkoa vaan positiivista jännitystä ja adrenaliinia. Sitä mitä normaalissa arjessa tai jostain romanttisesta komediasta ei saa.
Ihan tavallinen perheenäiti olen. Yhtä tavis kuin muutkin kauhusta tykkäävät.
Mä saatan olla sitä, mitä ap odottaa täältä löytävänsä. Psykoosipiirteisellä pershäröllä varustettu erakko assi. Muusukin vielä ja omistan bullterrierin.
Se, mitä musta ulospäin näkyy, on kiltin kohtelias totaalinen nössö, joka harrastaa neulomista ja leipomista. Ja lukemista kausittain.
Mä pidän true crimesta, kauhuelokuvista ja -sarjoista ja kuuntelen death ja black metalia. Olen mielikuvitusrikas, syrjäänvetäytyvä aika privaatti ihminen. Olen 36-vuotias ja ulkonäön perusteella ei voi mitään näistä asioista päätellä. Mua nyt vain kiehtoo kaikki pimeä ja pelottava. Joskus kun olen herännyt kauheasta painajaisesta olen kokenut elämyksen, että vau, mun aivot loi ton kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Se on yksinkertaisesti jännittävää. Mä tykkään just siitä kun tietää ettei niitä mörköjä ja kummituksia oikeasti ole olemassa, mutta silti pystyn eläytymään ihan täysillä kauhuviihteen tapahtumiin. Pääsee kunnolla harmaan arjen yli :D Sitten nämä jutut jotka "oikeasti" voisivat käydä (esim. jotkut sarjamurjaajajutut & kidutus) ei taas kiinnosta pätkääkään vaan ahdistaa.
Ai ei vai ?
Mä haaveilen tyttöystävästä jonka kanssa käydä katsomassa kauhuelokuvia ja toki muitakin elokuvia
Esimerkiksi minä, 43-v perheen äiti. Rakastuin kauhuun, kun luin ekan Kingin kirjan 14-vuotiaana. Nykyään katselen sitä yhdessä vanhimpien lasteni kanssa, 17- ja 18 -vuotiaiden tyttöjen. Tytöt pyysi aikoinaan mua viemään heitä kauhuleffaan heti, kun ikä sen salli :D
Kauhuelokuvissa suurin jännitystekijä on se, minkä tasoista kuraa tällä kertaa on luvassa. Vaikka on kauhuleffoissakin joitakin helmiä.
Vierailija kirjoitti:
Kauhuelokuvissa suurin jännitystekijä on se, minkä tasoista kuraa tällä kertaa on luvassa. Vaikka on kauhuleffoissakin joitakin helmiä.
Sepäs se, välillä tosiaan sattuu niitä helmiä
Minä, hoitoalalla työskentelevä, perheellinen, keski-ikäinen, uskovainen nainen.