Umpikujassa

Semmoinen lohdutuksen sana että niihin erektio-ongelmiin on keksitty lääkkeitä. Niistä ei ole pakko kärsiä.

Palstalta et voi saada haluja takaisin mieheesi, jos et yritä joten, en tiedä miten kylläkään. Kun halua ei voi pakottaa.

Potenssiin on tosiaan lääkkeet, muuhun ei, paitsi ehkä puhuminen...

Vierailija kirjoitti:

Semmoinen lohdutuksen sana että niihin erektio-ongelmiin on keksitty lääkkeitä. Niistä ei ole pakko kärsiä.

Onhan niihin. Mies vuosia sitten kävikin lääkärissä ja sai lääkkeet. Mutta eihän nekään auta, jos sitä aitoa halua ei ole. Joskus ne auttoivat ja yleensä ei. Loput vanhenivat kaappiin kun mies lopetti seksin harrastamisen kanssani.

Erosta puhuttiin aiemmin muttei mies halua erota. Vaikea ymmärtää miksi, koska tuskin hän minua rakastaakaan.

Niin ootko tosiaan kysynyt mieheltä itseltään että miksi seksihaluja ei ole ja että miksi hänen mielestään suhteenne on kuin kämppis/sisarussuhde tai että mikä hänen mielestään on suhteen ongelmana ja miten ne ratkaistaan?

Vierailija kirjoitti:

Niin ootko tosiaan kysynyt mieheltä itseltään että miksi seksihaluja ei ole ja että miksi hänen mielestään suhteenne on kuin kämppis/sisarussuhde tai että mikä hänen mielestään on suhteen ongelmana ja miten ne ratkaistaan?

Ei osaa sanoa. Ei itsekään ole tyytyväinen, mutta seksi on kuulemma sitten tylsää. Ei osaa kertoa millaista sen pitäisi olla ettei olisi tylsää. Muuten on elämään ylipäänsä tyytyväinen, olen kuulemma hauskaa seuraa eikä haluaisi erota.

No, eihän kukaan täälläkään osaa miehen puolesta vastata. Ajattelin vain, jos joku olisi joskus ollut vastaavassa tilanteessa tai osaisi neuvoa jotenkin.

Nuoriahan te olette, jos vasta viisissäkymmenissä olette. Kyllä tuossa

ikävaiheessa pitäisi seksihalut löytyä myös

miehellesi samoin kuin itsellesi on löytynyt.

Minulla oli sekstaaminen vaimon kanssa

muutaman vuoden tauolla, mutta nyt maistuu

molemmille.

Varmaan kannattaa keskustella vielä uudestaan ja sanoa, että sulla on alkaneet eroajatukset pyöriä mielessä koska seksiä ei ole (ja rakkauttakin epäilet?). Voithan valita olla miehen seuraneitinä tietysti jos koet että se oikea ratkaisu on, se on yksi vaihtoehto. Jos erota ei halua, voi myös ehdottaa rakastajaa. Rankkaa olisi kyllä olla ilman seksiä loppuelämä, täytyy myöntää. Itse en jäisi suhteeseen mistä en koe mitään saavani fyysisellä enkä tunnepuolella, mutta itsehän päätöksen tietysti teet.

Eipä kai tuossa juuri ole muuta tehtävissä, kuin koittaa saada mies syyllistämättä häntä puhumaan kanssasi siitä, miksei hän halua kanssasi oikeastaan mitään parisuhteeseen kuuluvaa. Samoin sinun pitää miettiä, voisitko jälleen tuntea vetoa ja haluja miestäsi kohtaan. Ja jos tämä ei auta, niin sitten olet kämppis, pysyt kämppiksenä mutta haet läheisyyttä ja seksiä muualta tai eroat.

Ei viisikymppinen ole vanha, päinvastoin! Kun kerran haluja on, niin varmasti löytyy eri-ikäisiä miehiä, jotka sinut haluaisivat suhteeseen, josta ei läheisyyttä eikä seksiä puutu, mutta jossa on myös muuten hyvä olla. Tuossa vaiheessa ku ei lapset enää ole kotona eikä varmaan ole talouskaan kovin tiukilla, ei liene syytä riutua onnettomassa suhteessa.

Todella harmillista jos kohdallasi näin on käynyt, eipä sitä voi muuta sanoa...

Mutta se, että väität "Olen kuitenkin viisissäkymmenissä eli vanha." Ei todellakaan pidä paikkaansa vaan juurikin päin vastoin ;) Itse olen hieman vajaa 5-kymppinen ja emäntäni hieman päälle 5-kymppinen ja ai että seksi on ihanaa ja estotonta :)

Itse olen myös 50 v ja pitkässä parisuhteessa, yhdessä oltu 30 vuotta. Meillä seksielämä muuttui noin puoli vuotta sitten, sitä ennen se oli hyvää ja runsasta. Koville ottaa niin henkisesti- kuin fyysisestikin. Meillä tilanteen aiheuttaa mieheni masennus ja näköjään siihen voi sairastua ensikertaa "vasta 50 v:nä". Mieheni hoitaa työt yms, mutta muuten on kovin muuttunut. Vaikeata on tällä hetkellä kaiken tavoin, mutta on tämä läheisyyden ja seksin haluaminen aika hirveätä. Haluan seistä mieheni rinnalla, vaikka miehelleni olisi ihan sama vaikka lähtisin pois. Nyt, olen välillä alkanut miettimään, että mitä jos tämä ei muutu ikinä niin pystynkö elämään ilman seksiä. Itselläni vielä läheisiä kuollut kovin nuorena, äiti 54v, veli 48v jne. Olen alkanut miettimään, että tällaistako loppuelämäni on. Todella yksinäistä. Mieheni oli paras ystäväni ja rakastajani ja mieheni käytös muuttui kuin seinään puoli vuotta sitten.

Useampi vuosi mennyt viime seksi kerrasta ja vielä elätte yhdessä. Kyllä on savotta edessä, jos toi suhde vielä alkaa kukoistamaan. Olisiko helpompi vaan todeta, että tää oli tässä?

On ymmärrettävää että itsetunto on nollissa kun oma puoliso ei enään halua. Ilman seksiä parisuhde on vain kaverisuhde ja jos sinulla haluja niin otat rakastajan.

Tee itsellesi profiili alaston Suomeen (googleta) johon lisäät pari kuvaa tisseistäsi. Saat välittömästi kymmeniä ehdotuksia nuoremmilla mieheltä jotka haluaa tulla tyydyttämään sinut. Itsetuntosi raketoi kun huomaat miten paljon (nuoret) miehet haluavat sinua. Sitten vain poimit kermat kakun päältä ja valitset yhden tai kaksi parasta joiden kanssa jatkat tapaamisiin ja huikeisiin seksiseikkailuihin.

Mistäkö tiedän? Olen itse se nuorimies joka tapaillut ihania, muhkeita 50-60v rouvia seksin merkeissä 😊 ja ne ovat olleet uskomattoman kiihkeitä reissuja!

Miehellä varmaan erektiovaikeudet ovat syöneet itsetuntoa sen verran, että seksi ei enää kiinnosta. Teillä ei ilmeisesti ole puhevälitkään kovin kummoiset, joten ette ole oikein kavereitakaan. Kirjoitit paljon miehestäsi, mutta et juuri itsestäsi eli mikä sinua suhteessa pitää?

Kannattaisi varmaan mennä terapiaan miettimään mitä elämältäsi haluat. Jos ei tunne itseään rakastetuksi, se syö kyllä itsetuntoa ja ihan kuin olisit aika alavireinenkin, kun puhut olevasi vanha. Sinulla on vuosikymmenten elämä edessä vielä eikä viisikymppinen mikään vanha ole. Yksi ystävä erosi iässäsi ja löysi elämänsä rakkauden, eli 15 vuotta elämänsä onnellisinta aikaa miehen kanssa, joka natsasi joka asiassa ja olivat kuin paita ja peppu, kunnes mies menehtyi syöpään (mies oli yli 10 vuotta nuorempi, joten eipä olisi arvannut, että noin käy).

Elämä on yllätyksellistä, mutta olet jämähtänyt alakuloon kuten varmaan miehesikin. Ette uskalla puhua, koska molemmat pelkäävät muutosta? Lähtisikö mies terapiaan myös kanssasi?

Kiitos kommenteista. Täytyy nyt miettiä tosissaan, tätäkö haluan loppuelämältä? Enkä ole ihan varma, olisinko enää uskollinen, jos tilaisuus tulisi. Olemme olleet yhdessä jo melkein 30 vuotta, ehkä se sitten tosiaan riittää saman ihmisen kanssa. Onhan meillä hauskaa yhdessä, mutta kavereitahan voi olla erosta huolimatta, jos hyvä tuuri käy eikä kumpikaan jää katkeraksi.

Saa nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä varmaan erektiovaikeudet ovat syöneet itsetuntoa sen verran, että seksi ei enää kiinnosta. Teillä ei ilmeisesti ole puhevälitkään kovin kummoiset, joten ette ole oikein kavereitakaan. Kirjoitit paljon miehestäsi, mutta et juuri itsestäsi eli mikä sinua suhteessa pitää?

Kannattaisi varmaan mennä terapiaan miettimään mitä elämältäsi haluat. Jos ei tunne itseään rakastetuksi, se syö kyllä itsetuntoa ja ihan kuin olisit aika alavireinenkin, kun puhut olevasi vanha. Sinulla on vuosikymmenten elämä edessä vielä eikä viisikymppinen mikään vanha ole. Yksi ystävä erosi iässäsi ja löysi elämänsä rakkauden, eli 15 vuotta elämänsä onnellisinta aikaa miehen kanssa, joka natsasi joka asiassa ja olivat kuin paita ja peppu, kunnes mies menehtyi syöpään (mies oli yli 10 vuotta nuorempi, joten eipä olisi arvannut, että noin käy).

Elämä on yllätyksellistä, mutta olet jämähtänyt alakuloon kuten varmaan miehesikin. Ette uskalla puhua, koska molemmat pelkäävät muutosta? Lähtisikö mies terapiaan myös kanssasi?

Minua estää puhumasta ja toimimasta muutoksen pelko. Ainakin toistaiseksi. Olen ajatellut, että tämä on jotain 5-kympin kriisiä, elämä tuntuu tylsältä ja harmaalta eikä mitään muutosta tai kivaa ole odotettavissa ja se tuntuu kuristavan kurkkua. Mietin välillä, että irtisanon itseni ja muutan pois täältä jonnekin muualle jotta saisin jotain muutosta elämään. Salaa olen kateellinen niille jotka uskaltavat tehdä isoja päätöksiä.

Joitakin vuosia sitten yritimme miehen kanssa keskustella asioita ja muuttaa niitä, silloin sain sanottua ettei seksiä ole tarpeeksi ja hän sai sanottua ettei se suoraan sanoen maksa vaivaa hänen mielestään. Yritimme kyllä jonkin aikaa tehdä muutosta mutta aika pian jumiuduimme tähän tilanteeseen. Miestä ahdisti kun minä ehdotin seksiä, kun hän "ei ehtinyt" kun olin liian aktiivinen. Sanoin sitten, että selvä, odotan hänen aloitettaan. Sitä odotan edelleen.