Onko kenelläkään muulla maailmantilanne tehnyt sen, että on vaikea kiinnostua oikein mistään?

kaikki suomen epäkohdat kyllä potuttaa suunnattomasti. mutta aina vaan samaa vuosikymmenestä toiseen ja rahaa syydetään ulkomaille eikä omaa maata kuntoon. Seuraukset näkyy uutisista. Täällä toimii hyvin aivopesu. Vähän niinkuin venäjälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennuksen oireilta.

Mä elin lapsuuteni ja nuoruuteni kylmän sodan varjossa. Edellinen sukupolvi kertoi kovastikin sota-ajoista. Kasarilla sitten tuli lisäksi Tshernobylin vuoksi tietoisuuteen ydinvoimalaonnettomuuksien uhka. Sitten jo elettiinkin 1990-luvun lamaa. Alkoi lopulta kiivas nousukausi, mutta vuosituhannen vaihteen piti tuoda mukaan maailmanloppu. Lentokoneiden putoilla jne. Noh, 2001 tulikin sitten WTC torneihin kohdistunut isku ja ihmisten tietoisuuteen j.ihadit yms. 2008 alkoi talouden taantuma, josta ei Suomessa oltu noustu edes pandemian alkuun mennessä. Että en nyt tiedä, milloin olisi elämässään jotain voinut tehdä tai suunnitella...paitsi niinä muutamana vuotena 1990-luvulla laman päätyttyä. 

Kirjoitin tuon, koska koko mun 60-vuotisen elämäni aikana on ollut hyvin vähän sellaisia aikoja, jolloin olisi voinut luottaa siihen, että mitään pahaa ei ikinä tapahdu. En osaa sanoa, onko mulla hyvä resilienssi juuri siksi vai siitä huolimatta. Jos sulla ap on kestänyt kuvailemasi kaltainen tilanne jo pitkään, suosittelen hakemaan keskusteluapua. Ja jos sekään ei auta, hakeutumaan terveydenhuollon piiriin. 

Olen syntynyt vuonna -81 eli elänyt läpi ison osan noista listaamistasi asioista, ja lisäksi useamman ison menetyksen ja kriisin henkilökohtaisessa elämässä. Mikään niistä ei ole saanut minua koskaan masentumaan. Eikä menettämään uskoa tulevaisuuteen eikä menettämään kiinnostusta uusiin asioihin tai vaikka työhön ja työpaikkoihin. Jokin tässä tämänhetkisessä tilanteessa on erilaista. En osaa sanoa mikä.

Ap

jos on huono fiilis,niin parasta keskittyä oman itsensä hyvinvointiin.lepää, tee asioita mistä nautit. keskity oman itsesi ja perheesi tulevaisuuteen. varaa halkoja,wc paperia,säilyvää ruokaa ym. varautumista ja opettele puutarhan hoitoa ja oman ruuan kasvattamista.muuta ei oikein voi tavallinen ihminen.

mene ehdokkaaksi kuntasi valtuustoon.pyri kansanedustajaksi,lähetä kirjeitä edustajillesi valtion halliintoon ja mikä tärkeintä ,äänestä rehellisiä ihmisiä suomea hoitaan,nää vanhat konnat on saanut maan sekaisin ja vararikkoon.nyt kärsitään että ollaan äänestetty kivan näköistä naista,entistä julkkista tai parhaan makkaran tarjoajaa vaalikojulla. eikä selvitetty henkilön kytköksiä ja taustoja.

Vierailija kirjoitti:

jos on huono fiilis,niin parasta keskittyä oman itsensä hyvinvointiin.lepää, tee asioita mistä nautit. keskity oman itsesi ja perheesi tulevaisuuteen. varaa halkoja,wc paperia,säilyvää ruokaa ym. varautumista ja opettele puutarhan hoitoa ja oman ruuan kasvattamista.muuta ei oikein voi tavallinen ihminen.

mene ehdokkaaksi kuntasi valtuustoon.pyri kansanedustajaksi,lähetä kirjeitä edustajillesi valtion halliintoon ja mikä tärkeintä ,äänestä rehellisiä ihmisiä suomea hoitaan,nää vanhat konnat on saanut maan sekaisin ja vararikkoon.nyt kärsitään että ollaan äänestetty kivan näköistä naista,entistä julkkista tai parhaan makkaran tarjoajaa vaalikojulla. eikä selvitetty henkilön kytköksiä ja taustoja.

Mikään tästä ei sovi perheelliselle, jolla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta ährätä moisia.

Minä en pysty keskittymään mihinkään kotona. Ajatukset poukkoilee sinne tänne ja esim lukeminen on mahdotonta kun mitään lukemastani ei rekisteröidy minnekään.

On

Varmasti tätä alapeukutetaan, mutta kannattaa ottaa Jeesus vastaan vielä kun voi! Kukaan ei tiedä, kauanko aikaa sinulla tai minulla tai tällä ihmiskunnalla on...

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tätä alapeukutetaan, mutta kannattaa ottaa Jeesus vastaan vielä kun voi! Kukaan ei tiedä, kauanko aikaa sinulla tai minulla tai tällä ihmiskunnalla on...

Et nyt viitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tätä alapeukutetaan, mutta kannattaa ottaa Jeesus vastaan vielä kun voi! Kukaan ei tiedä, kauanko aikaa sinulla tai minulla tai tällä ihmiskunnalla on...

Sellset psykoosit siellä, mut kivat sulle!

Suomen hallitus kurjistaa keskiluokan elämää kaikin mahdollisin veroin, maksuin ja keinoin.

Ei. Ja minäkin olen syntynyt 1981.

Päin vastoin, maailman tilanne saa toimeliaammaksi. Aloin opiskella uutta tutkintoa iltaisin ja öisin, siltä varalta että pitää aloittaa elämä alusta jossain muualla. Kesällä uudistin ja laajensin kasvilavatarhaa, ja hankin tarvikkeet kasvihuonetta varten, tosin sen rakennus jää ensi kevääseen. Siivosin ruokakomeron ja laitoin kotivaran kuntoon. Seuraavaksi meinaamme rakentaa huussin. Mies on tehnyt polttopuita enemmän mitä koskaan ennen.

Lapsi on saanut opiskella lisää kieliä. En ole tietenkään sanonut, että sodan takia, vaan muuten vaan innostanut.

nro 51 jatkaa:

Ai niin, päätin myös erota kirkosta. Kirkollisverosta säästyvä raha auttaa yllättävän hyvin kattamaan nousseita kustannuksia.

Joo vähän sama. Erityisesti näkyy töissä, kun soteuudistus tulee muuttamaan asioita ja todennäköisesti myös minun työnkuvaa, eikä oikein ole tietoa miten. Siihen päälle kaikki muu, niin tuntuu ettei jaksa innostua mistään eikä suunnitella mitään.

Mulla on mennyt usko Suomeen jo silloin, kun täällä rajat aukesivat ja kielitaidottomuus alkoi olla syy saada kaikki ilmaiseksi. En jaksa viitsiä, vaikka muka töissä käynkin.

Alkaa olla joo sellainen yleinen välinpitämättömyys elämää kohtaan. Maa luisuu kamalaan suuntaan ja mitta on täynnä ainaista maksajan roolia. Ennen koin paljon sympatiaa köyhiä kohtaan. Nyt somen myötä on valjennut miten järkyttävän yksinkertaisia, laiskoja ja umpityhmiä iso osa ihmisistä on. Ja sillä ei ole mitään väliä miten itse ahkeroit. Verot vie kaiken, koskaan ei pääse vaurastumaan ja lopputulos on, että sillä naapurin som p puperheellä on hienommat luurit ja pyörät kuin omilla lapsillani. Äiti on kotiäiti ja isä on työtön. Miten tämä voi mennä näin?!

Mutta Ukrainassa uskotaan tulevaan, tuetaan omaa maata, eletään se mikä pystytään.

Mä tiedän millaista kusetusta se on. Miten johdetaan, valehdellaan, viedään muiden työt. Onneksi ei tarvitse käydä töissä ja sitten, kun tarvitsee, vaihtuu maa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta Ukrainassa uskotaan tulevaan, tuetaan omaa maata, eletään se mikä pystytään.

Niilläpä ei olekaan niin suuria huolenaiheita kuin meillä täällä Suomessa.

Jos antiikin filosofi tiesi, että suvaitsevaisuus ja apatia on kuolevan yhteiskunnan viimeiset hyveet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennuksen oireilta.

Mä elin lapsuuteni ja nuoruuteni kylmän sodan varjossa. Edellinen sukupolvi kertoi kovastikin sota-ajoista. Kasarilla sitten tuli lisäksi Tshernobylin vuoksi tietoisuuteen ydinvoimalaonnettomuuksien uhka. Sitten jo elettiinkin 1990-luvun lamaa. Alkoi lopulta kiivas nousukausi, mutta vuosituhannen vaihteen piti tuoda mukaan maailmanloppu. Lentokoneiden putoilla jne. Noh, 2001 tulikin sitten WTC torneihin kohdistunut isku ja ihmisten tietoisuuteen j.ihadit yms. 2008 alkoi talouden taantuma, josta ei Suomessa oltu noustu edes pandemian alkuun mennessä. Että en nyt tiedä, milloin olisi elämässään jotain voinut tehdä tai suunnitella...paitsi niinä muutamana vuotena 1990-luvulla laman päätyttyä. 

Kirjoitin tuon, koska koko mun 60-vuotisen elämäni aikana on ollut hyvin vähän sellaisia aikoja, jolloin olisi voinut luottaa siihen, että mitään pahaa ei ikinä tapahdu. En osaa sanoa, onko mulla hyvä resilienssi juuri siksi vai siitä huolimatta. Jos sulla ap on kestänyt kuvailemasi kaltainen tilanne jo pitkään, suosittelen hakemaan keskusteluapua. Ja jos sekään ei auta, hakeutumaan terveydenhuollon piiriin. 

Olen syntynyt vuonna -81 eli elänyt läpi ison osan noista listaamistasi asioista, ja lisäksi useamman ison menetyksen ja kriisin henkilökohtaisessa elämässä. Mikään niistä ei ole saanut minua koskaan masentumaan. Eikä menettämään uskoa tulevaisuuteen eikä menettämään kiinnostusta uusiin asioihin tai vaikka työhön ja työpaikkoihin. Jokin tässä tämänhetkisessä tilanteessa on erilaista. En osaa sanoa mikä.

Ap

Ymmärrän. Mutta kuten sanoin, jos tuo sun tilanne on jatkunut jo pitkään, hanki keskusteluapua. Ja jos se ei auta, niin hakeudu terveydenhuollon piiriin. Saatat olla masentunut, vaikka et ehkä vielä kovin pahasti. Ja vielä sekin, että kannattaa vähentään uutisten seuraamista. Koita tehdä sellaisia pieniä arjen kivoja asioita, joista tykkäät.