Lue keskustelun säännöt.
Mies ei puhu eikä suostu käsittelemään ongelmia
02.11.2022 |
Mitä tehdä, kun mies ei suostu keskustelemaan eikä käsittelemään parisuhteen ongelmia. Hän suuttuu, jos yritän nostaa niitä keskusteluun. Pitää mykkäkoulua ja kaikki ikävät tapahtumat pitäisi lakaista maton alle ja teeskennellä, että niitä ei ole. Näin on jatkunut vuosikausia, tuntuu kuin eläisin ontossa tyhjiössä, jossain parisuhteen kulisseissa. Ovatko kaikki eroon johtaneet avioliitot tällaisia ennen sitä lopullista eroa? Onko joku eronnut vastaavassa tilanteessa ja jälkikäteen tajunnut, että olisikin ollut vielä jotain tehtävissä, jottei olisikaan tarvinnut erota?
Kommentit (128)
Kysyisin vielä kerran että voitaisko puhua tai mennä terapiaan ja jos ei kävisi niin ilmoittaisin että tää oli tässä ja muuttaisin pois. Turhaan tuhlaat aikaasi jos jo noin pitkään olet yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, koita ehdottomasti selvittää tilannetta, varsinkin jos teillä on lapsia. Todennäköisesti taustalla on esimerkiksi töistä johtuvaa väsymystä tai jotain muuta, minkä juurisyy ei ole teidän parisuhteessanne. Liian helposti monet luovuttavat, itse koen että todellisen rakkauden eteen pitää taistella.
Lapsia ei ole, ketjussa joku trollasi ja esiintyi minuna ja kirjoitti lapsista. Se ei ollut oikea ap.
Oikeastaan olen alkanut luovuttaa. Selasin äsken pienempiä asuntoja, jos muuttaisin sellaiseen. Nämä ongelmat ovat jatkuneet vuosia jo, enkä yksin kykene tekemään niille sen enempää, jos mies ei suostu niitä käsittelemään.
Ehkä mies haluaa itsekin erota tai elää jotain kaksoiselämää ja on tarpeeksi tyytyväinen tähän kulissimaiseen arkeen. Aika huvittavaa, nimittäin hän valitti aikoinaan tavatessamme, että hänen ex vaimonsa oli halunnut pelkän kulissielämän.
Ap
En välttämättä osu oikeaan, mutta entä jos miehesi olisikin halunnut oikean elämän ex-vaimonsa kanssa ja sun kanssasi hänelle riittää kulissielämä? Mä tunnen miehen, joka vielä kuuskymppisenäkin haikailee ensimmäisen vaimonsa perään. Menivät naimisiin 18-vuotiaina, saivat yhden lapsen, mutta avioliitto ei kestänyt kuin hädin tuskin sen ajan, että mies oli intissä. Ero tuli pian sen jälkeen. Elämä ensimmäisen vaimon kanssa on se, mitä hän olisi halunnut, kaikkiin muihin parisuhteisiin hän on vain tyytynyt.
Valitettavasti elämässä tulee vastaan kaikkea ikävää ja vastoinkäymisiä ja huolia ja murheita ja jos niistä ei pysty oman kumppanin kanssa edes puhumaan niin aika hankalaksi menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei mitään auta, mutta aika todennäköisesti nyt on jo myöhäistä.
Hämmästelen näitä useinliten naisia, jotka menet naimisiin puhumattoman miehen kanssa, ja oikeasti vilpittömästi kuvittelevat, että liitolla on jotain mahiksia.
Ehkä maksimissaan niin kauan kun ei ole varsinaisia ongelmia, jotkut masokistit varmaan voivat elää puhumattomassa liitossa. Ongelmat kun eivät ratkea muutoin kuin puhumalla, niin liitto puhumattoman ihmisen kanssa on sama asia kuin hyväksyä suorilta, että suhde päättyy kun mitä tahansa yksityistä tai yhteistä ongelmaa liittoon ilmestyy.
En voi kuin kysyä ap:lta, että MIKSI olet ITSE suostunut, mahdollistanut ja vahvistanut tuhoisaa ja epäkypsää toimintaa nimeltä puhumattomuus parisuhteessa?
Eipä nämä asiat välttämättä heti tule esiin vaan sitten vasta kun tulee oikeita isompia ongelmia ja sitä puhumista olisi pakko olla.
Ja tästä syystä ei pitäisikään hätäillä suhteen etenemisen kanssa. Just hiljattain palstalla oli ketju, jossa oli tapailtu vasta pari kuukautta ja naisen olisi pitänyt päästä jo tutustumaan miehen sukuunkin. Alkuhuuma saattaa kestää kevyestikin pari vuotta ja jos mitään suurempia ongelmia ei tule, vieläkin pidempään.
Mulla on myös ollut tällainen puhumaton ja mykkäkouluja harrastava mies. Juontaa täysin vanhempiensa parisuhteeseen nämä tavat. Eipä nämä tulleet ensimmäisenä 3 vuotena esiin.
Mielenkiintoista. Diagnoosi vaikuttaa väärältä. Tuskin kukaan pystyy feikkaamaan kolme vuotta, hyvä jos kolme viikkoa. Jos hän on kolme vuotta kyennyt kommunikoimaan, hän pystyisi siihen edelleen. Jokin muu kiikastaa nyt. Miten voit tietää, millainen vanhempien parisuhde on? Monilla pariskunnilla on hyvä keskinäinen vuorovaikutus, mutta he eivät avaudu suhteestaan muille.
Ai ongelmia vai tyhjästä ylianalysoituja "ongelmia"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei mitään auta, mutta aika todennäköisesti nyt on jo myöhäistä.
Hämmästelen näitä useinliten naisia, jotka menet naimisiin puhumattoman miehen kanssa, ja oikeasti vilpittömästi kuvittelevat, että liitolla on jotain mahiksia.
Ehkä maksimissaan niin kauan kun ei ole varsinaisia ongelmia, jotkut masokistit varmaan voivat elää puhumattomassa liitossa. Ongelmat kun eivät ratkea muutoin kuin puhumalla, niin liitto puhumattoman ihmisen kanssa on sama asia kuin hyväksyä suorilta, että suhde päättyy kun mitä tahansa yksityistä tai yhteistä ongelmaa liittoon ilmestyy.
En voi kuin kysyä ap:lta, että MIKSI olet ITSE suostunut, mahdollistanut ja vahvistanut tuhoisaa ja epäkypsää toimintaa nimeltä puhumattomuus parisuhteessa?
Eipä nämä asiat välttämättä heti tule esiin vaan sitten vasta kun tulee oikeita isompia ongelmia ja sitä puhumista olisi pakko olla.
Ai miehen ja ylipäätään molempien pariskunnan osapuolien valmius, kyvyt ja motivaatio keskustella asiasta kuin asiasta ei tule "heti" esiin? Normaaleilla ihmisillä tulee esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun muutetaan yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Sanon vaan kirjoitti:
Naisen ongelmat ei ole miehen ongelmia joten miehen ei tarvii puhua niistä naisen kanssa.
Sitten ei varmaan haittaa että nainen hakee seksin muualta jos mies pihtaa.
Ei se haittaa koska jos mies tai naien pihtaa niin silloin on lupa hakea seksiä muualta. Parempi olisi erota jos suhteessa on pihtaus ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei mitään auta, mutta aika todennäköisesti nyt on jo myöhäistä.
Hämmästelen näitä useinliten naisia, jotka menet naimisiin puhumattoman miehen kanssa, ja oikeasti vilpittömästi kuvittelevat, että liitolla on jotain mahiksia.
Ehkä maksimissaan niin kauan kun ei ole varsinaisia ongelmia, jotkut masokistit varmaan voivat elää puhumattomassa liitossa. Ongelmat kun eivät ratkea muutoin kuin puhumalla, niin liitto puhumattoman ihmisen kanssa on sama asia kuin hyväksyä suorilta, että suhde päättyy kun mitä tahansa yksityistä tai yhteistä ongelmaa liittoon ilmestyy.
En voi kuin kysyä ap:lta, että MIKSI olet ITSE suostunut, mahdollistanut ja vahvistanut tuhoisaa ja epäkypsää toimintaa nimeltä puhumattomuus parisuhteessa?
Eipä nämä asiat välttämättä heti tule esiin vaan sitten vasta kun tulee oikeita isompia ongelmia ja sitä puhumista olisi pakko olla.
Ai miehen ja ylipäätään molempien pariskunnan osapuolien valmius, kyvyt ja motivaatio keskustella asiasta kuin asiasta ei tule "heti" esiin? Normaaleilla ihmisillä tulee esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun muutetaan yhteen.
Kaikki eivät asu yhdessä. Joojoo mieskin voi muuttua suhteen edetessä vastarannan mykäksi kiiskeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei mitään auta, mutta aika todennäköisesti nyt on jo myöhäistä.
Hämmästelen näitä useinliten naisia, jotka menet naimisiin puhumattoman miehen kanssa, ja oikeasti vilpittömästi kuvittelevat, että liitolla on jotain mahiksia.
Ehkä maksimissaan niin kauan kun ei ole varsinaisia ongelmia, jotkut masokistit varmaan voivat elää puhumattomassa liitossa. Ongelmat kun eivät ratkea muutoin kuin puhumalla, niin liitto puhumattoman ihmisen kanssa on sama asia kuin hyväksyä suorilta, että suhde päättyy kun mitä tahansa yksityistä tai yhteistä ongelmaa liittoon ilmestyy.
En voi kuin kysyä ap:lta, että MIKSI olet ITSE suostunut, mahdollistanut ja vahvistanut tuhoisaa ja epäkypsää toimintaa nimeltä puhumattomuus parisuhteessa?
Eipä nämä asiat välttämättä heti tule esiin vaan sitten vasta kun tulee oikeita isompia ongelmia ja sitä puhumista olisi pakko olla.
Ja tästä syystä ei pitäisikään hätäillä suhteen etenemisen kanssa. Just hiljattain palstalla oli ketju, jossa oli tapailtu vasta pari kuukautta ja naisen olisi pitänyt päästä jo tutustumaan miehen sukuunkin. Alkuhuuma saattaa kestää kevyestikin pari vuotta ja jos mitään suurempia ongelmia ei tule, vieläkin pidempään.
Mulla on myös ollut tällainen puhumaton ja mykkäkouluja harrastava mies. Juontaa täysin vanhempiensa parisuhteeseen nämä tavat. Eipä nämä tulleet ensimmäisenä 3 vuotena esiin.
Eikä ne yleensä tulekaan. Alkuhuumassa haluaa antaa toiselle parhaan mahdollisen kuvan itsestään. Kyse on eräänlaisista soidinmenoista. Halutaan viehättää toista mahdollisimman paljon. Kun tämä vaihe on ohi, voi alkaa olla sellainen kuin oikeasti on. Nopeasti eteneminen ei ole pelkästään naisten juttu. Olen tavannut miehiä, jotka ovat omien sanojensa mukaan rakastuneet muhun ja halunneet muuttaa yhteen, vaikka eivät ole ikinä nähneet mua edes huonolla tuulella tai vihaisena. Miten voi haluta muuttaa yhteen, kun ei ole vielä aavistustakaan, millainen toinen on riitatilanteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehes on jo eronnut sinusta. Puhun omasta kokemuksesta. Vaimo ei enää kiinnostanut minua, kun olin aina vaan ongelma hänelle ja hän ei vaan ymmärtänyt sitä, vaikka kuinka sanoin siitä. Kun oma fiilis lakkas ja päätin, että olen yrittänyt tarpeeksi saada kontaktia kaikkeen, mutta vastakaikua ei ole, niin miksi itse välittäisin ja jaksaisin. Kun tein lähtöä, niin vaimo heräs ja oli mitäs nyt. Oli myöhästä, koska halusin vaan pois sieltä omaan rauhaan. Kukaan ei voi syyttää etten yrittänyt ja selittänyt, mutta kun toinen ei kuuntele ja on lähes sokea, niin en tuhlaa aikaa.
Kaikki on aina miehen vikaa, kun vaimo alkaa ihmettelee asioita. Kaveri myös just samasta syystä .Hoki vaimolleen, mutta ei mee jakeluun, kun ei kuuntele. Pakkasa kamat ja vaimo alko ihmettelee.
Mies on aidosti sellainen ettei se suhteesta lähde helposti. Mies tulee yleensä jätetyksi ja mies tyytyy ja luulee, että kaikki on kunnossa, kun vaimo lähtee. Mutta mies suurimmaksi osaksi yrittää saada tolkkua ettei tarvitse lähteä, koska mies tietää sen ettei se uusi nainen odota kulman takana. Kun naisella se kaikki on helpompaa. Voitte väittää vastaan, mutta niin se on. Huom, sanoin että mies suurimmaksi osaksi yrittää ettei ole lähtemässä. On ne prosenttimiehet sitten erikseen ja avioliitoissa niitä 10pinnan miehiä ei ole todellakaan joka suhteessa.
Tuo ei kuulosta lainkaan samanlaiselta tilanteelta kuin meillä, paitsi jos se olisi päinvastoin. Sinä ilmeisesti yritit puhua vaimolle ongelmista, mutta vaimoa ei kiinnostanut selvitellä niitä.
Varasin juuri asuntonäytön itselleni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ai ongelmia vai tyhjästä ylianalysoituja "ongelmia"?
Seksin puuttuminen, yhteisen tekemisen puute ja toisen haukkuminen on kyllä ihan oikeita ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehes on jo eronnut sinusta. Puhun omasta kokemuksesta. Vaimo ei enää kiinnostanut minua, kun olin aina vaan ongelma hänelle ja hän ei vaan ymmärtänyt sitä, vaikka kuinka sanoin siitä. Kun oma fiilis lakkas ja päätin, että olen yrittänyt tarpeeksi saada kontaktia kaikkeen, mutta vastakaikua ei ole, niin miksi itse välittäisin ja jaksaisin. Kun tein lähtöä, niin vaimo heräs ja oli mitäs nyt. Oli myöhästä, koska halusin vaan pois sieltä omaan rauhaan. Kukaan ei voi syyttää etten yrittänyt ja selittänyt, mutta kun toinen ei kuuntele ja on lähes sokea, niin en tuhlaa aikaa.
Kaikki on aina miehen vikaa, kun vaimo alkaa ihmettelee asioita. Kaveri myös just samasta syystä .Hoki vaimolleen, mutta ei mee jakeluun, kun ei kuuntele. Pakkasa kamat ja vaimo alko ihmettelee.
Mies on aidosti sellainen ettei se suhteesta lähde helposti. Mies tulee yleensä jätetyksi ja mies tyytyy ja luulee, että kaikki on kunnossa, kun vaimo lähtee. Mutta mies suurimmaksi osaksi yrittää saada tolkkua ettei tarvitse lähteä, koska mies tietää sen ettei se uusi nainen odota kulman takana. Kun naisella se kaikki on helpompaa. Voitte väittää vastaan, mutta niin se on. Huom, sanoin että mies suurimmaksi osaksi yrittää ettei ole lähtemässä. On ne prosenttimiehet sitten erikseen ja avioliitoissa niitä 10pinnan miehiä ei ole todellakaan joka suhteessa.
Tuo ei kuulosta lainkaan samanlaiselta tilanteelta kuin meillä, paitsi jos se olisi päinvastoin. Sinä ilmeisesti yritit puhua vaimolle ongelmista, mutta vaimoa ei kiinnostanut selvitellä niitä.
Varasin juuri asuntonäytön itselleni.
Ap
Hyvä ap. Sä löydät ja ansaitsen paremman kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei mitään auta, mutta aika todennäköisesti nyt on jo myöhäistä.
Hämmästelen näitä useinliten naisia, jotka menet naimisiin puhumattoman miehen kanssa, ja oikeasti vilpittömästi kuvittelevat, että liitolla on jotain mahiksia.
Ehkä maksimissaan niin kauan kun ei ole varsinaisia ongelmia, jotkut masokistit varmaan voivat elää puhumattomassa liitossa. Ongelmat kun eivät ratkea muutoin kuin puhumalla, niin liitto puhumattoman ihmisen kanssa on sama asia kuin hyväksyä suorilta, että suhde päättyy kun mitä tahansa yksityistä tai yhteistä ongelmaa liittoon ilmestyy.
En voi kuin kysyä ap:lta, että MIKSI olet ITSE suostunut, mahdollistanut ja vahvistanut tuhoisaa ja epäkypsää toimintaa nimeltä puhumattomuus parisuhteessa?
Eipä nämä asiat välttämättä heti tule esiin vaan sitten vasta kun tulee oikeita isompia ongelmia ja sitä puhumista olisi pakko olla.
Ja tästä syystä ei pitäisikään hätäillä suhteen etenemisen kanssa. Just hiljattain palstalla oli ketju, jossa oli tapailtu vasta pari kuukautta ja naisen olisi pitänyt päästä jo tutustumaan miehen sukuunkin. Alkuhuuma saattaa kestää kevyestikin pari vuotta ja jos mitään suurempia ongelmia ei tule, vieläkin pidempään.
Mulla on myös ollut tällainen puhumaton ja mykkäkouluja harrastava mies. Juontaa täysin vanhempiensa parisuhteeseen nämä tavat. Eipä nämä tulleet ensimmäisenä 3 vuotena esiin.
Ai että 3 ensimmäistä vuotta puhuitte normaalisti konflikteista ja menneisyyden ongelmista ja ehkä tulevaisuudenkin haasteista, ja sitten loppui kuin seinään?
Ei ole mahdollista. Ne joille puolison puhumattomuus tulee vuosien jälkeen "yllätyksenä", eit ole täysioainoisessa parisuhteessa olleet näiden henkilöiden kanssa päivääkään.
Ne 3 vuotta kun asia on pysynyt piilossa, on kyllä tunteiden ja tilanteiden avointa ja aktiiviset käsittelyä vältelty aivan viimeiseen asti, ja se on todella toksinen ja epäkypsä perusta parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitän että varmaan puolet miehistä on tommosia
Niin, ja pienempi osa naisista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei mitään auta, mutta aika todennäköisesti nyt on jo myöhäistä.
Hämmästelen näitä useinliten naisia, jotka menet naimisiin puhumattoman miehen kanssa, ja oikeasti vilpittömästi kuvittelevat, että liitolla on jotain mahiksia.
Ehkä maksimissaan niin kauan kun ei ole varsinaisia ongelmia, jotkut masokistit varmaan voivat elää puhumattomassa liitossa. Ongelmat kun eivät ratkea muutoin kuin puhumalla, niin liitto puhumattoman ihmisen kanssa on sama asia kuin hyväksyä suorilta, että suhde päättyy kun mitä tahansa yksityistä tai yhteistä ongelmaa liittoon ilmestyy.
En voi kuin kysyä ap:lta, että MIKSI olet ITSE suostunut, mahdollistanut ja vahvistanut tuhoisaa ja epäkypsää toimintaa nimeltä puhumattomuus parisuhteessa?
Eipä nämä asiat välttämättä heti tule esiin vaan sitten vasta kun tulee oikeita isompia ongelmia ja sitä puhumista olisi pakko olla.
Ai miehen ja ylipäätään molempien pariskunnan osapuolien valmius, kyvyt ja motivaatio keskustella asiasta kuin asiasta ei tule "heti" esiin? Normaaleilla ihmisillä tulee esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun muutetaan yhteen.
Kaikki eivät asu yhdessä. Joojoo mieskin voi muuttua suhteen edetessä vastarannan mykäksi kiiskeksi.
Jos pariskunta pitää huolta suhteestaan puhumalla säännöllisesti ja aktiivisesti kaikesta maan ja taivaan välillä, mitään yhtäkkiä mykkyyttä ei todella pääse syntymään.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo yleistä ainakin puheiden mukaan. Kysyn tässä kohti vain yhden kysymyksen, en syyllistä enkä osoita ketään sormella, yritän ihan neutraalisti vaan herättää ajatuksia: Ootko yrittänyt jutella vain yhdellä tavalla?
Koska helposti siinä omissa tunnekuohuissa se omakaan ulosanti ei ole hedelmällisin mahdollinen. Tulee helposti käytettyä passiivis-aggressiivista puhetapaa ja äänensävyä, esim. Ei mikään ihme ettei tällainen herätä vastakaikua. Myös se on hedelmätöntä että yrittää puhua aina samoin kysymyksin jos niihin ei ole ennenkään vastattu. Kaikista naruista pitäisi nykiä. Myös ajoitus on tärkeää.
En siis väitä ettetkö olisi kaikkea kokeillut, mutta kunhan nyt sanon jos vaikka et olekaan.
Tämäkin on ihan hyvä kannanotto. Ihmiset ovat hyvin erilaisia tunne-elämältään ja vuorovaikutus tavoiltaan. Monesti se, jota syytetään mykkäkoulusta ja välttelystä, kokee esim. painostuksen, riitelyn ja aggression ahdistavaksi. Tottakai jotkut käyttävät mykkäkoulua rangaistuksen välineenä, mutta monille se on viimesijainen keino välttää riitelyä. Kaikki eivät koe "rakentavaa riitelyä" ilmaa puhdistavaksi, saati jos siihen sisältyy äänen korottamista, syyttelyä ja jopa huutamista. Se on toisille myrkkyä. Silloin on kyse erilaisista temperamenteistä ja arvoista. Pahimmoillaan voi olla tietenkin sellainen tilanne, ettei toinen puoliso koe ongelmaksi asioita, jotka toista häiritsevät. Silloin on vaikea löytää ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei mitään auta, mutta aika todennäköisesti nyt on jo myöhäistä.
Hämmästelen näitä useinliten naisia, jotka menet naimisiin puhumattoman miehen kanssa, ja oikeasti vilpittömästi kuvittelevat, että liitolla on jotain mahiksia.
Ehkä maksimissaan niin kauan kun ei ole varsinaisia ongelmia, jotkut masokistit varmaan voivat elää puhumattomassa liitossa. Ongelmat kun eivät ratkea muutoin kuin puhumalla, niin liitto puhumattoman ihmisen kanssa on sama asia kuin hyväksyä suorilta, että suhde päättyy kun mitä tahansa yksityistä tai yhteistä ongelmaa liittoon ilmestyy.
En voi kuin kysyä ap:lta, että MIKSI olet ITSE suostunut, mahdollistanut ja vahvistanut tuhoisaa ja epäkypsää toimintaa nimeltä puhumattomuus parisuhteessa?
Eipä nämä asiat välttämättä heti tule esiin vaan sitten vasta kun tulee oikeita isompia ongelmia ja sitä puhumista olisi pakko olla.
Ja tästä syystä ei pitäisikään hätäillä suhteen etenemisen kanssa. Just hiljattain palstalla oli ketju, jossa oli tapailtu vasta pari kuukautta ja naisen olisi pitänyt päästä jo tutustumaan miehen sukuunkin. Alkuhuuma saattaa kestää kevyestikin pari vuotta ja jos mitään suurempia ongelmia ei tule, vieläkin pidempään.
Mulla on myös ollut tällainen puhumaton ja mykkäkouluja harrastava mies. Juontaa täysin vanhempiensa parisuhteeseen nämä tavat. Eipä nämä tulleet ensimmäisenä 3 vuotena esiin.
Mielenkiintoista. Diagnoosi vaikuttaa väärältä. Tuskin kukaan pystyy feikkaamaan kolme vuotta, hyvä jos kolme viikkoa. Jos hän on kolme vuotta kyennyt kommunikoimaan, hän pystyisi siihen edelleen. Jokin muu kiikastaa nyt. Miten voit tietää, millainen vanhempien parisuhde on? Monilla pariskunnilla on hyvä keskinäinen vuorovaikutus, mutta he eivät avaudu suhteestaan muille.
Kyllähän sen näkee miten puolison vanhemmat kohtelee toisiaan ja usein se puolisokin siitä puhuu. Ja kyllä pystyy kun se kolme vuotta voi olla niin mukavaa "kuherruskuukautta" ettei mitään isompia ongelmia tule ja pystytään puhumaan ne vähäiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei mitään auta, mutta aika todennäköisesti nyt on jo myöhäistä.
Hämmästelen näitä useinliten naisia, jotka menet naimisiin puhumattoman miehen kanssa, ja oikeasti vilpittömästi kuvittelevat, että liitolla on jotain mahiksia.
Ehkä maksimissaan niin kauan kun ei ole varsinaisia ongelmia, jotkut masokistit varmaan voivat elää puhumattomassa liitossa. Ongelmat kun eivät ratkea muutoin kuin puhumalla, niin liitto puhumattoman ihmisen kanssa on sama asia kuin hyväksyä suorilta, että suhde päättyy kun mitä tahansa yksityistä tai yhteistä ongelmaa liittoon ilmestyy.
En voi kuin kysyä ap:lta, että MIKSI olet ITSE suostunut, mahdollistanut ja vahvistanut tuhoisaa ja epäkypsää toimintaa nimeltä puhumattomuus parisuhteessa?
Eipä nämä asiat välttämättä heti tule esiin vaan sitten vasta kun tulee oikeita isompia ongelmia ja sitä puhumista olisi pakko olla.
Ja tästä syystä ei pitäisikään hätäillä suhteen etenemisen kanssa. Just hiljattain palstalla oli ketju, jossa oli tapailtu vasta pari kuukautta ja naisen olisi pitänyt päästä jo tutustumaan miehen sukuunkin. Alkuhuuma saattaa kestää kevyestikin pari vuotta ja jos mitään suurempia ongelmia ei tule, vieläkin pidempään.
Mulla on myös ollut tällainen puhumaton ja mykkäkouluja harrastava mies. Juontaa täysin vanhempiensa parisuhteeseen nämä tavat. Eipä nämä tulleet ensimmäisenä 3 vuotena esiin.
Ai että 3 ensimmäistä vuotta puhuitte normaalisti konflikteista ja menneisyyden ongelmista ja ehkä tulevaisuudenkin haasteista, ja sitten loppui kuin seinään?
Ei ole mahdollista. Ne joille puolison puhumattomuus tulee vuosien jälkeen "yllätyksenä", eit ole täysioainoisessa parisuhteessa olleet näiden henkilöiden kanssa päivääkään.
Ne 3 vuotta kun asia on pysynyt piilossa, on kyllä tunteiden ja tilanteiden avointa ja aktiiviset käsittelyä vältelty aivan viimeiseen asti, ja se on todella toksinen ja epäkypsä perusta parisuhteelle.
Eihän se tarkoita ettei mistään puhuta. vaan esim sitten jos omassa suhteessa tulee iso ongelma niin sen käsittely on vaikeaa. jostain muista asioista voi silti juttu luistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ongelmia vai tyhjästä ylianalysoituja "ongelmia"?
Seksin puuttuminen, yhteisen tekemisen puute ja toisen haukkuminen on kyllä ihan oikeita ongelmia.
Nuo on ainoastaan naisten mielestä ongelmia varsinkin tuo yhteisen tekemisen puute, eihän naiset suostu tekemään miestä kiinnostavia asioita mutta joka nainen vaatii että mies tekee naista kiinnostavia asioita
Melkein kannattaa katsoa miehen vanhempien parisuhdetta niin voi päätellä mitä itse saa.