Mies ei puhu eikä suostu käsittelemään ongelmia
Mitä tehdä, kun mies ei suostu keskustelemaan eikä käsittelemään parisuhteen ongelmia. Hän suuttuu, jos yritän nostaa niitä keskusteluun. Pitää mykkäkoulua ja kaikki ikävät tapahtumat pitäisi lakaista maton alle ja teeskennellä, että niitä ei ole. Näin on jatkunut vuosikausia, tuntuu kuin eläisin ontossa tyhjiössä, jossain parisuhteen kulisseissa. Ovatko kaikki eroon johtaneet avioliitot tällaisia ennen sitä lopullista eroa? Onko joku eronnut vastaavassa tilanteessa ja jälkikäteen tajunnut, että olisikin ollut vielä jotain tehtävissä, jottei olisikaan tarvinnut erota?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jankkaat samaa levyä ja yrittää juntata oma näkemystäsi ainoana oikeana. Tulet vielä nettiin hakemaan isompaan joukkoa kannattamaan asiaasi, josta et edes kerro mikä se on.
Taputan täällä yksin.
Luulen tosiaan, että miehestä tuntuu siltä, että jankkaan samoja vanhoja asioita uudestaan ja uudestaan. Mutta teen sen, koska niitä itselleni todella isoja ja vakavia ongelmia ei ole koskaan käsitelty ja sen jälkeen paikattu suhdetta. Miehen käsitys on, että hän voi tehdä jotain ikävää ja sen jälkeen se pitäisi hyväksyä ja unohtaa ilman, että siitä voi puhua tai että sitä väärintekemistä tarvitsisi paikata mitenkään. Minä koen, että ne kaikki tapahtumat ovat avoinna ja yhä ajankohtaisia, kun niitä ei ole käsitelty.
Joku muu on muuten kirjoittanut ketjuun lyhyehköjä kommentteja esiintyen ap:na, mitähän iloa hän sellaisesta trollaamisesta saa.
Oikea ap
Ja se "käsitelty" on sitä, että mies pyytää anteeksi, vaikka on edelleen sitä mieltä, että olet lihava paska?
Jos mies on sitä mieltä, että olen "lihava paska", niin haluan miehen eroavan välittömästi. En halua tuhlata elämästäni minuuttiakaan parisuhteessa sellaisen miehen kanssa.
Jos mies ei ole sitä mieltä, niin hänen täytyy pyytää anteeksi ja hyvittää sanansa niin, että koen hänen aidosti pitävän minusta ja haluavan minua.
Ei pitäisi olla monimutkaista normaalille ihmiselle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muutä yhteistä kuin yhteiset ongelmat?
Aika vähän. Yksi niistä ongelmista, joista mies ei suostu puhumaan ollenkaan on, että hän ei ole halunnut viettää lomia kanssani. Eikä ole halunnut seksiä puoleen vuoteen. Tuo kuulostaa tietysti pahalta jo itsessään, mutta ajattelen, että jos näitä ongelmia voisi käsitellä ja siten ymmärtää ja päästä niistä yli, niin voisi alkaa rakentaa suhdetta uudestaan. Mutta mitään ei voi ottaa puheeksi ilman, että mies suuttuu jäätävästi.
Ap
Miehesi kuuluu niihin ongelmalähtöisiin ihmisiin. Tuo piirre tulee säilymään läpi elämän. Aiotko todella vettä tuota kivirekeä koko elämäsi. Hivuttaudu ihmeessä siitä eroon.
Mies ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Aamusuikkarit vakirutiiniksi ja avot alkaa juttu luistamaan.
Voijumankauta, oot siis sitä mieltä ,että normaalikäytös pitäisi ostaa aamusuikkareilla. Siinä alkaa jo niin paljon inhoon tyyppiä, ette halua katsoa häneen päinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muutä yhteistä kuin yhteiset ongelmat?
Aika vähän. Yksi niistä ongelmista, joista mies ei suostu puhumaan ollenkaan on, että hän ei ole halunnut viettää lomia kanssani. Eikä ole halunnut seksiä puoleen vuoteen. Tuo kuulostaa tietysti pahalta jo itsessään, mutta ajattelen, että jos näitä ongelmia voisi käsitellä ja siten ymmärtää ja päästä niistä yli, niin voisi alkaa rakentaa suhdetta uudestaan. Mutta mitään ei voi ottaa puheeksi ilman, että mies suuttuu jäätävästi.
ApOletan, että miehesi ei enää jaksa olla kanssasi yhtään enempää kuin on pakko. Lomat hän käyttää palautumiseen sinusta. Uskon, että samasta syystä ei halua seksiäkään. Sinun on lakattava puhumasta kokonaan, jollet voi sanoa jotain positiivista miehestäsi, itsestäsi tai teidän suhteesta. Ja sinun on alettava aika nopeasti nähdä jotain positiivista miehessäsi, ennen kuin hän saa lopullisesti tarpeekseen. Miksi sinulla on noin pakonomainen tarve analysoida teidän suhdetta koko ajan?
Mutta jos mieheni inhoaa minua niin paljon, että ei kestä olla yhtään yhdessä, ei kestä kuulla minun puhuvan ja pitää niin vastenmielisenä, ettei halua kanssani seksiä, niin miksi ihmeessä hän haluaa olla kanssani ylipäätään? Ja miksi luulet, että minä haluaisin olla päivääkään parisuhteessa miehen kanssa, joka ajattelee minusta noin?
Ap
Siis miksi sinä et jätä häntä.
Oma ukko ei suuttunut vaan vitsaili vain jos jostain yritti puhua. Hänen tavoitteenaan oli saada minut nauramaan, ja jos nauroin niin asia oli loppuunkäsitelty ja kaikki oli hyvin. Halusi alkaa oikeasti muuttamaan asioita vasta kun sanoin että tämä oli tässä. Ja joo, harrastettiin seksiä 1-2 kertaa vuodessa ja elettiin kuin kämppikset.
"Ei se vaihtamalla parane."
Kyllä se vain paranee. Ei toista ihmistä voi pakottaa muuttumaankaan. Lähtökohtaisesti ei saisi edes olettaa, että toinen muuttuu. Minulla parani, miehelläni kuulemma parani, ja minulla on monia ystäviä onnellisissa avioliitoissa joilla on myös vaihtamalla parantunut. Suosittelen. Kunhan ei vaihda lennosta vaan käsittelee sen edellisen eron ennen kuin etsii uutta partneria.
Vierailija kirjoitti:
Millainen miehen tausta on? Onko kiintymyssuhdeteoria sulle kuinka tuttu? Tuo kuulostaa kovasti sellaisen ihmisen käytökseltä, jolla on ollut vanhempiinsa välttelevä kiintymyssuhde, ja se kiintymyssuhde siirtyy silloin edelleen muihin ihmissuhteisiin, erityisesti parisuhteeseen.
Välttelevästi kiintynyt ihminen ei osaa kohdata konflikteja ja tunteita, eikä oikein ratkaista niitä puhumalla. Omista tunteista ja tarpeista viestiminen voi olla vierasta, kun sitä ei ole koskaan oppinut. Usein tällainen ihminen konfliktin tultua pakenee paikalta (ristiriidat saattavat ahdistaa kovastikin) ja/tai turvautuu mykkäkouluun, jonka toivoo viestittävän toiselle: "Huomaatko, tässä minä nyt osoitan sinulle, että tämä tuntuu kurjalta, joten älä tee näin jatkossa."
miten tällaiseen pitää suhtautua?
Oman miehen kohdalla käytös on juuri tätä huutoa tai sitten hän kieltäytyy kuuntelemasta: laittaa kuulokkeet korville tai poistuu kotoa tai huutaa minua pysymään hiljaa. Kyseisen miehen perhettä seuranneena, näyttää koko perhe kommunikoivan samalla tavalla - mistään ei puhuta koskaan rauhallisesti ja kehittävästi. Ensimmäiset vuodet jaksoin rauhallisesti jankata, että täytyy puhua asioita ja rauhassa, nykyään en enää jaksa vaan huudan takaisin, mikä ei kyllä varmasti hyödytä ketään. Mies on parin riidan jälkeen lähtenyt kotoa, tai olen häntä pyytänyt lähtemään kotoa. Myöhemmin hän on palannut itkien ja anteeksi pyydellen takaisin.
Olen pattitilanteessa, sillä miehestä löytyy monia hyviä puolia, mutta vuosien kuluessa eteenpäin tunne vahvistuu että en voi näin jatkaa. Niin kauan kuin on kivaa, on kivaa, mutta heti ongelmien ilmaantuessa helvetti on niin sanotusti irti. Varmasti vikaa on myös minussa, mutta en enää tiedä miten voisin asiaa korjata.
Elän myös jatkuvassa häpeän tunteessa koska naapurit varmasti kuulevat nämä huutoriitamme, ja minua asia hävettää. Miestä ei ilmeisesti niinkään.
Näitä kommentteja lukiessani selkeästi kaksi asiaa korostuu: eroa tai lopeta toivo siitä että asiat muuttuvat ja hyväksy tilanne. En usko että kenenkään tälläistä tilannetta kannattaa "hyväksyä".
Ja se "käsitelty" on sitä, että mies pyytää anteeksi, vaikka on edelleen sitä mieltä, että olet lihava paska?