Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?

Vierailija kirjoitti:

Noniin kaikki rattaita kauhistelevat: kuinka moni kulkee ja kuljettaa lasta autolla?

 

Niimpä. Huuto seis. 

Ei tuo ole mikään syy. Jos lapsi istuu autossa ja toisaalta perheen kävellessä istuu rattaissa niin ei hän saa kävelyharjoitusta ollenkaan.

Pitääkö paikkansa sanonta/ suositus, että lapsi jaksaa rasittumatta kävellä omaa ikäänsä vastaavan kilometrimäärän? Toki silloin kävellään lapsentahtisesti.

Oma lapseni, synt. -99, oli rattaissa n. 2,5-3v saakka, osa-aikaisesti loppuvaiheessa.

Meillä vielä 5-vuotiaan kanssa käytettiin välillä pidemmillä matkoilla rattaita. Päiväunet rattaissa, tai kun jalat väsyi, pääsi kyytiin. Kulkeutui kauppakassit rattaiden kyydissä ja kaupassa ollessa pääsi istahtamaan eikä juoksentelemaan hyllyjen välissä. Autoa ei ollut, pikkukaupunki, ei julkista liikennettä. Rattaat helpottaa elämää eikä tarkoita, että lapsi ei liikkuisi. 



Nykyään asumme toisessa pikkukaupungissa, julkisia ei kulje, autoa ei ole. Siinä missä muut vanhemmat kuljettavat autolla ensin päiväkotiin ja kauppareissut, kuljettavat he edelleen pienetkin harrastus- tai kaverillemenomatkat lapsen ollessa jo iso koululainen, kauppaan ym. Meillä kuljetaan jalkaisin, pyöräillään ym. Ollaan siihen totuttu, että autoa ei ole, jalan kuljetaan.

Lapsen ollessa pieni rattaat olivat tarpeen, koska ei voi olettaa, että lapsi jaksaa pitkän päiväkotipäivän jälkeen vielä kauppareissun ja useamman kilometrin kävelymatkan kotiin. Tai herätä aamulla vaikkapa tuntia aikaisemmin, jotta ehditään hitaasti edetä päiväkotiin ilman rattaita. Yksinhuoltajaperhe, joten ei voi olettaa, että joku toinen hoitaa esim. kauppareissut tai on lapsen kanssa kotona sen aikaa, että toinen vanhempi käy hoitamassa asioita ilman lasta.



Jokaisen perheen asia, että miten kulkemisen hoitavat. Väittäisin kuitenkin, että rattailla (jalkaisin) kulkevat lapset pääsevät enemmän kävelemään matkan aikana, kuin autolla joka paikkaan kuljetettavat.

Minun lapseni sairastaa vaikeaa reumaa ikä on 13v pieni kokoinen. Ja kyllä saa katseita kun on rattaissa,ei pysty pitkiä pätkiä kävelemään. Ihmiset on tosi julmia.

Omat lapseni jo isoja 21v ja 16v. Laitoin tosi pienenä kävelemään ja esim. reissuissa kävelivät kilometrikaupalla joka päivä.

Muistan yhden reissun kun jouduimme menemään sairaalaan vauvan korvatulehduksen vuoksi. Opas kehoitti ottamaan taksin matkaa edestakas 15km. Käveltiin. Rattaa vauvalla matkassa ja sisarlauta. 5v seisoi hetkittäin lyhyitä pätkiä sisarlaudalla mutta mielummin käveli. Joitakin minuutteja lukuunottamatta käveli tuon matkan helposti ja mielellään. Jo tuolloin 5v oli rutinoitunut kävelijä ja tykkäsi kävellä ja jaksoi lähes määrättömästi. 

Nyt aikuisena tykkää yhä kävelystä tosi paljon ja juoksee omaksi ilokseen vaikka ei harrasta enää mitään lajia.

Laittakaa ihmeessä lapset kävelemään. Jos on välillä takkusta niin lyhyempiä matkoja mutta pääasia että kävelevät säännöllisesti ja ENNEN KAIKKEA!!!! Oppivat tykkäämään kävelemisestä ja se tykkääminen siirtyy aikuisuuteen.

Itse 70-lukulaisena tykkään kävellä varmaan sen vuoksi että ei meitä ehkä ole vaunuissa koskaan pukattu ja ylipäätään ikäluokkani on päässyt paikasta toiseen jos itse hoiti siirtymiset. Lapsia ei kauheasti kuskailtu ja kaikki leikit ja kaverit oli ulkona

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni sairastaa vaikeaa reumaa ikä on 13v pieni kokoinen. Ja kyllä saa katseita kun on rattaissa,ei pysty pitkiä pätkiä kävelemään. Ihmiset on tosi julmia.

Ei kannata vetää vammaisia, nyt puhutaan terveistä lapsista ja heidän liikkumisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos ihan puhutaan "ennen vanhaan" ajasta, niin itse olen syntynyt 1958 ja ei ole koskaan ollut rattaita, silloin käveltiin kauppaan äidin kädestä pitäen.

Kävelitkö silloinkin kun et osannut vielä kävellä ?? Ja varmasti oli rattaat M50

En ole tuo, kenelle vastaat. Mutta ei todellakaan ollut rattaita, mutta oli jonkinlaiset vaunut, silloin kun en osannut kävellä. Jätettiin kaupan ulkopuolelle, kauppareissu tehtiin yleensä päiväunien aikaan. Vaunut olivat naapurilta lainassa. Myös syntynyt 1958.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni sairastaa vaikeaa reumaa ikä on 13v pieni kokoinen. Ja kyllä saa katseita kun on rattaissa,ei pysty pitkiä pätkiä kävelemään. Ihmiset on tosi julmia.

Ei ihmiset voi tietää. Näkevät vain ison lapsen rattaissa. Harmi että saat ikäviä katseita. Moni tuijottaja pyytää anteeksi jos kerrot että teillä on lääketieteellinen syy. 

Aika paljon näkee sellaisia eskarilaisen näköisiä rattaissa ja se on kyllä ihan päätöntä. Vanhemmat ikäänkuin tarjoaalapselle ylipaino-ongelman aikuisuuteen kun lapsi ei opi tykkäämään kävelemisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo niitä rattaita työntäviä nykyvanhempia, niin näkee heti, miksi lapsia pidetään niissä kauemmin, kuin on tarve.

Koska jos se rattaita työntävä vanhempi näppäilee kokoajan vain kännykällä somessa, niin ei sellainen onnistu, jos joutuu toisella kädellä pitämään vierellä kävelevän lapsen kädestä kiinni.

Niin monen asian aina peruskoulua käyvästä lapsesta, pienten lasten vanhempiin, on mobiililaitteet ja varsinkin sosiaaliseen mediaan koukuttuminen pilannut, että toivoisi koko somen jääneen keksimättä. Maailma olisi niin paljon parempi paikka kaikille ilman sitä.

Mun 3-vuotias istuu välillä rattaissa ihan sen vuoksi, koska esim. viiden kilometrin kävelymatkaan pitäisi varata vähintään kaksi tuntia aikaa. Kaikki vaan kiinnostaa niin paljon, että pitää jäädä katselemaan tähtiä ja kuuta, taivastelemaan ihmisten jättämiä roskia, kats

Lasta valmistellaan tuollaiseen, että nyt pidetään kädestä koko matka kiinni ja mennään reippaasti. Eikä jäädä haahuilemaan, luonnon tuijotusreissut on erikseen. Sinä ole pomo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo niitä rattaita työntäviä nykyvanhempia, niin näkee heti, miksi lapsia pidetään niissä kauemmin, kuin on tarve.

Koska jos se rattaita työntävä vanhempi näppäilee kokoajan vain kännykällä somessa, niin ei sellainen onnistu, jos joutuu toisella kädellä pitämään vierellä kävelevän lapsen kädestä kiinni.

Niin monen asian aina peruskoulua käyvästä lapsesta, pienten lasten vanhempiin, on mobiililaitteet ja varsinkin sosiaaliseen mediaan koukuttuminen pilannut, että toivoisi koko somen jääneen keksimättä. Maailma olisi niin paljon parempi paikka kaikille ilman sitä.

Mun 3-vuotias istuu välillä rattaissa ihan sen vuoksi, koska esim. viiden kilometrin kävelymatkaan pitäisi varata vähintään kaksi tuntia aikaa. Kaikki vaan kiinnostaa niin paljon, että pitää jäädä katselemaan tähtiä ja kuu

 

Kiva että sulla on niin helppo lapsi, että saat kävelemään reippaasti ihan vain sanomalla. Tai sulla ei taida olla lasta ollenkaan.

En ole nähnyt isoja lapsia rattaissa. Sen sijaan lapsia kuskataan autoilla lyhyetkin matkat. Rattaissa saa sentään raikasta ilmaa.

Rattaat pois kävelevältä 2v.  Tutti pois 1.5 v. Antoi joulupukille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.

Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??

M42, neiti nykyään 12

 

Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.

Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?

Saat tietää kauanko 2 veellä menee tarhamatkaan kun kokeilet. Suosittelen vahvasti kokeilemaan! 15min kävely on n.1,1km mikä taittuu ihan helposti 2 vuotiaalta kävellen kun rutinoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni sairastaa vaikeaa reumaa ikä on 13v pieni kokoinen. Ja kyllä saa katseita kun on rattaissa,ei pysty pitkiä pätkiä kävelemään. Ihmiset on tosi julmia.

Ei kannata vetää vammaisia, nyt puhutaan terveistä lapsista ja heidän liikkumisestaan.

joo en vedä vammaiskorttia vaan pyydän miettimään arvostelijoita että syitä on monia miksi lapsi on rattaissa. 

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö paikkansa sanonta/ suositus, että lapsi jaksaa rasittumatta kävellä omaa ikäänsä vastaavan kilometrimäärän? Toki silloin kävellään lapsentahtisesti.

Oma lapseni, synt. -99, oli rattaissa n. 2,5-3v saakka, osa-aikaisesti loppuvaiheessa.

Tuo voi pitää paikkaansa ihan pienillä lapsilla mutta sanoisin että 4v eteenpäin kävelevät moninkertaisesti ikänsä. Enkä nyt tarkoita kovaa kävelyä ja puurtamista ja pakottamista tai välttämättä yhtäjaksoisesti 10km "lenkkejä" vaan arjen siirtymisiä tai lomareissulla kävelyä jolloin pysähdellään syömään ja kauppoihin tai rantaan tms lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. 3 vee jaksaa varmasti tuon 10km päivän aikana vaikka ei välttämättä halua yhteenmenoon sitä kävellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo niitä rattaita työntäviä nykyvanhempia, niin näkee heti, miksi lapsia pidetään niissä kauemmin, kuin on tarve.

Koska jos se rattaita työntävä vanhempi näppäilee kokoajan vain kännykällä somessa, niin ei sellainen onnistu, jos joutuu toisella kädellä pitämään vierellä kävelevän lapsen kädestä kiinni.

Niin monen asian aina peruskoulua käyvästä lapsesta, pienten lasten vanhempiin, on mobiililaitteet ja varsinkin sosiaaliseen mediaan koukuttuminen pilannut, että toivoisi koko somen jääneen keksimättä. Maailma olisi niin paljon parempi paikka kaikille ilman sitä.

Mun 3-vuotias istuu välillä rattaissa ihan sen vuoksi, koska esim. viiden kilometrin kävelymatkaan pitäisi varata vähintään kaksi tuntia aikaa. Kaikki vaan kiinnostaa niin paljon, että pitää jäädä katselemaan tähtiä ja kuu

Lasta valmistellaan tuollaiseen, että nyt pidetään kädestä koko matka kiinni ja mennään reippaasti. Eikä jäädä haahuilemaan, luonnon tuijotusreissut on erikseen. Sinä ole pomo.

Pomon asemasta voi tulla kiistaa. Ja vaikea lasta on pakottaakaan. Kuritus on lasun paikka.

Hei jättäkää te lapsia rattaissa kuljettavat rauhaan. Tai alkakaa itsekin kulkea ne pitkät matkat päiväkotiin ja työpaikalle ilman autoa. Monella ei ole muuta mahdollisuutta kuin kävellä ja käyttää rattaita kulkemisen apuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.

Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??

M42, neiti nykyään 12

 

Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.

Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?

Saat tietää kauanko 2 veellä menee tarhamatkaan kun kokeilet. Suosittelen vahvasti kokeilemaan! 15min kävely on n.1,1km mikä taittuu i

Sulla on mukavan helppo lapsi, kun kaikki sujuu aina rutiinilla. Ei ole uhmaa tai muuten huonoja päiviä.

Minun viisivuotias kulkee päivittäin kaikki asiointimatkat ja ulkoilut rattaissa. Olen todennut sen helpoimmaksi tavaksi liikkua eikä minun tarvitse vahtia eikä opettaa lasta. Nyt jos joku inisee jostain motoriikan kehityksestä niin voin kertoa että lapseni saa siihen terapiaa.

Meilläkään ei ole autoa. Mutta minulla on itsellä sidekudossairaus joka pakotti ottamaan lapsen omille jaloilleen joskus kolmivuotiaana. En vain jaksanut työntää häntä enää rattaissa. Surullista sekin, etten pysty myöskään kantamaan lasta. Nyt lapsi on reipas, kulkee skuutilla tai polkee pyörää, talvella hyppelee hangessa vajaan parin kilsan tarhamatkat. Että tavallaan kääntyi hyvin päin tämäkin, kun näen miten toisilla vaikeaa motivoida se rattaissa istumaan oppinut vekara kulkemaan itse. Antakaa lapsille mahdollisuus liikkua arjessa. Koskee myös autoilijoita.