Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?
Anoppi väittää, että hänen nuoruudessaan jo 2-vuotias oli yleensä "liian vanha" rattaisiin.
Kommentit (882)
Mun lapset syntyneet 90-luvulla, asuttiin ison kaupungin lähiössä ja rattaista luovuttiin kun lapset oli vajaa 3-vuotiaita. Sitten liikuttiin kävellen, bussilla ja polkupyörällä. Päiväkotiin oli matkaa 1,1 km, isoon kauppaan 2,5 km ja pieneen lähikauppaan 500 m.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole rattaita edelläänkään käytössä tuossa mökkinaapurissa, joka on maitotila. Vanhempi lapsi on kolmevuotias, nuorempi täytti just vuoden. Siinä lapset pyörivät pihassa, vanhin on pari kertaa päässyt kauppareissulle. Ei ole lastenistuinta autossa, istuu takapenkillä äitinsä sylissä samoissa vöissä.
Vierailija kirjoitti:
No, en minäkään enää ole työnnellyt rattaissa lapsia, jotka pääsevät omin jaloin. Pari vuotiaaksi ehkä ollaan lenkkeilty rattailla, sitten saanut kävellä tai ajaa pyörällä mukana, kun sen taidon oppii. Muistaakseni alle 3vuotiaana ovat kävelleet useamman kilometrin mittaisia matkoja.
Oon aina ihmetellyt vanhempia, jotka työntävät rattaissa melkein kouluikäisiä muksuja. Kyllä sen työssä lasten parissa huomaa, että toiset ei vaan jaksa pientäkään matkaa kävellä, kun ovat tottuneet palveluun. Älkää passatko lapsianne. Tosi pienikin jaksaa yllättävän pitkiä matkoja, kun tottuu siihen. Alussa se on hidasta ja työlästä, mutta kannattaa lopulta.
Eli mielestäsi hyvä vanhempi herättää lapsensa klo 5-6 aikoihin ja lähdetään 2-3v lapsen kanssa säällä kuin säällä kävelemään se 3-5km matka päiväkotiin, aamuin illoin. Monen vanhemman työaika alkaa kahdeksalta ja päättyy klo 16.00.
Nykyisin yhä useammalla lapsella on pitkät matkat päiväkotiin ja kouluun, kun alhaisen syntyvyyden ansiosta, moni lähipäiväkoti on suljettu, kun lapsia on liian vähän ja välimatkat ovat pitkät.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset syntyneet 90-luvulla, asuttiin ison kaupungin lähiössä ja rattaista luovuttiin kun lapset oli vajaa 3-vuotiaita. Sitten liikuttiin kävellen, bussilla ja polkupyörällä. Päiväkotiin oli matkaa 1,1 km, isoon kauppaan 2,5 km ja pieneen lähikauppaan 500 m.
Ja nekö oli ne paikat joihin lapset pääsi?
Miten kävit näyttelyissä, museoissa, konserteissa, ravintoloissa ja tapahtumissa heidän kanssaan? Miten he nukkui päiväunet retkipäivinä?
Christiiina kirjoitti:
Mun mummo kertoi, että kun hönelle syntyi kolme lasta vuoden välein 1940-1950 -lukujen vaihteessa, oli silloin saatavilla vain sellaisia rattaita, johon mahtui kaksi lasta tai vauva ja taapero. Niinpä esikoisen oli pakko alkaa kävellä jo 2,5-vuotiaasta lähtien .
Tämä. Paitsi että mun mummolla oli kolme lasta kahden vuoden aikana (kaksoset ja yksönen) Selitti kuinka kesällä vauva nukkui korissa mikä kiinnitetty vaunujen kopan alle ja 1v. kaksoset istuvat vaunuissa valjaissa mistä kuomu pois, saattoivat nukahtaakin. Liikkuva kerrossänky. Ei kuulemma toiminut kun kesän ajan kun ei tarvinnut juuri vaatetta ja lumi ei haitannut. Mutta näin pääsi liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset syntyneet 90-luvulla, asuttiin ison kaupungin lähiössä ja rattaista luovuttiin kun lapset oli vajaa 3-vuotiaita. Sitten liikuttiin kävellen, bussilla ja polkupyörällä. Päiväkotiin oli matkaa 1,1 km, isoon kauppaan 2,5 km ja pieneen lähikauppaan 500 m.
Ja nekö oli ne paikat joihin lapset pääsi?
Miten kävit näyttelyissä, museoissa, konserteissa, ravintoloissa ja tapahtumissa heidän kanssaan? Miten he nukkui päiväunet retkipäivinä?
Eri
90-luvulla oli lama. Ei silloin käyty missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset syntyneet 90-luvulla, asuttiin ison kaupungin lähiössä ja rattaista luovuttiin kun lapset oli vajaa 3-vuotiaita. Sitten liikuttiin kävellen, bussilla ja polkupyörällä. Päiväkotiin oli matkaa 1,1 km, isoon kauppaan 2,5 km ja pieneen lähikauppaan 500 m.
Ja nekö oli ne paikat joihin lapset pääsi?
Miten kävit näyttelyissä, museoissa, konserteissa, ravintoloissa ja tapahtumissa heidän kanssaan? Miten he nukkui päiväunet retkipäivinä?
Eri
90-luvulla oli lama. Ei silloin käyty missään.
Ilmaisia menopaikkoja oli vaikka kuinka paljon.
Ja sen ajan lapset monet traumatisoitui täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syntynyt vuonna 1977. Meillä oli kaupat, neuvolat, terveysasema jne muutaman sadan metrin säteellä kotoa. Rattaat muistan valokuvista ja näytän ihan vauvalta tai max 1,5-vuotiaalta niissä kuvissa.
Rattaiden sijaan meillä oli potkukelkkaa, pulkaa, vesikelkkaa, maitokärryä ja isän tekemä puuauto (lastenvaunujen rungon päälle) , jonka kyytiin mahtui kaksi lasta.
Silloin ei ehkä käytetty rattaita, mutta muita välineitä kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset syntyneet 90-luvulla, asuttiin ison kaupungin lähiössä ja rattaista luovuttiin kun lapset oli vajaa 3-vuotiaita. Sitten liikuttiin kävellen, bussilla ja polkupyörällä. Päiväkotiin oli matkaa 1,1 km, isoon kauppaan 2,5 km ja pieneen lähikauppaan 500 m.
Ja nekö oli ne paikat joihin lapset pääsi?
Miten kävit näyttelyissä, museoissa, konserteissa, ravintoloissa ja tapahtumissa heidän kanssaan? Miten he nukkui päiväunet retkipäivinä?
Ei me missään käyty. Kotiympyröissä leikittiin, tehtiin majoja, uitiin, talvella hiihdettiin. Samaa tekevät lapset täällä myös tänä päivänä. Ei he missään museoissa tai ravintoloissa käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset syntyneet 90-luvulla, asuttiin ison kaupungin lähiössä ja rattaista luovuttiin kun lapset oli vajaa 3-vuotiaita. Sitten liikuttiin kävellen, bussilla ja polkupyörällä. Päiväkotiin oli matkaa 1,1 km, isoon kauppaan 2,5 km ja pieneen lähikauppaan 500 m.
Ja nekö oli ne paikat joihin lapset pääsi?
Miten kävit näyttelyissä, museoissa, konserteissa, ravintoloissa ja tapahtumissa heidän kanssaan? Miten he nukkui päiväunet retkipäivinä?
Ei me missään käyty. Kotiympyröissä leikittiin, tehtiin majoja, uitiin, talvella hiihdettiin. Samaa tekevät lapset täällä myös tänä päivänä. Ei he missään museoissa tai ravintoloissa käy.
Niin noi on niitä tavallisia arkijuttuja mitä kaikki tekee (paitsi hiihto, yök), mutta sen lisäksi kyllä kaikki täälläpäin käy lasten kanssa ravintoloissa ja tapahtumissa. Ja oman tai lasten kiinnostuksen mukaan museoissa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut varmaan 4-vuotiaskin rattaissa (pikemminkin pyörä-/juoksukärryssä), koska en voi olettaa tuon ikäisen kävelevän kilometritolkulla. Ja halusin itse lenkkeillä.
Vähän aihetta sivuten, niin ohjenuorana olen kuullut että lapsen olisi hyvä jaksaa kävellä ikävuosia vastaava kilometrimäärä. Eli 1-vuotiaana 1km, 2-vuotiaana 2km, 3-vuotiaana 3km jne... Tää on minusta aika hyvä mittari :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset syntyneet 90-luvulla, asuttiin ison kaupungin lähiössä ja rattaista luovuttiin kun lapset oli vajaa 3-vuotiaita. Sitten liikuttiin kävellen, bussilla ja polkupyörällä. Päiväkotiin oli matkaa 1,1 km, isoon kauppaan 2,5 km ja pieneen lähikauppaan 500 m.
Ja nekö oli ne paikat joihin lapset pääsi?
Miten kävit näyttelyissä, museoissa, konserteissa, ravintoloissa ja tapahtumissa heidän kanssaan? Miten he nukkui päiväunet retkipäivinä?
Ei me missään käyty. Kotiympyröissä leikittiin, tehtiin majoja, uitiin, talvella hiihdettiin. Samaa tekevät lapset täällä myös tänä päivänä. Ei he missään museoissa tai ravintoloissa käy.
Niin. Eli olit ihan vaan laiska paska äiti.
Kaikki ei halua olla sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset syntyneet 90-luvulla, asuttiin ison kaupungin lähiössä ja rattaista luovuttiin kun lapset oli vajaa 3-vuotiaita. Sitten liikuttiin kävellen, bussilla ja polkupyörällä. Päiväkotiin oli matkaa 1,1 km, isoon kauppaan 2,5 km ja pieneen lähikauppaan 500 m.
Ja nekö oli ne paikat joihin lapset pääsi?
Miten kävit näyttelyissä, museoissa, konserteissa, ravintoloissa ja tapahtumissa heidän kanssaan? Miten he nukkui päiväunet retkipäivinä?
Ei me missään käyty. Kotiympyröissä leikittiin, tehtiin majoja, uitiin, talvella hiihdettiin. Samaa tekevät lapset täällä myös tänä päivänä. Ei he missään museoissa tai ravintoloissa käy.
Niin noi on niitä tavallisia arkijuttuja mitä kaikki tekee (paitsi hiihto, yök), mutta sen lisäksi kyllä kaikki täälläpäin käy lasten kanssa ravintoloissa ja tapahtumissa. Ja oman tai lasten kiinnostuksen mukaan museoissa.
Ja kirjastossa ja uimahallissa, unohtu noi tavallisimmat jotka siis myös arkijuttuja mutta vähän kauempana kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jätetty pois rattaat kun lapset ovat täyttäneet 3-vuotta. Joku oma ikämittarini tuo 3 vee oli, en olisi enää kehdannut sen jälkeen lapsiani rattaissa työntää.
Mites teillä päiväkotimatkat, ihanko yksin käveli 3v päiväkotiin? Nykyään päiväkoti voi olla 4km päässä tai 7km.
Ihme lapsia nykyään, kun 3v tekevät pitempiä kävelylenkkejä, kuin moni aikuinen.
Kesällä meni omalla potkupyörällä kunnes oppi ajamaan ihan tavallista pyörää. Aika simppeliä! Talvisin kävelimme ja menimme pulkalla, noin 1 km hoitopaikkaan ja siitä noin 3 km työpaikalleni. Ei ongelmia siinäkään!
Ja pahaa en kommentillani aiemmin tarkoittanut, se oli vain minun oma mielipide siihen aikaan kun lapset olivat pieniä että raja vedettiin kolmeen vuoteen. Hyvin pärjäsimme ilman rattaita.
Mitä pahaa niissä rattaissa on, joita niin kovasti kritisoidaan?
Asun päiväkodin lähellä ja jo vuosikymmeniä suurin osa vanhemmista näyttäisi tuovan lapsensa päiväkotiin autolla? Ja vähemmän on näitä rattaiden kanssa tulevia vanhempia.
Mikä tekee autosta ok. kulkupelin, mutta rattaat tekevät niin lapsesta, kuin vanhemmasta huonon.
Omat lapset oli pieniä 80-luvulla ja kyllä rattaat oli pelastus ja niitä käytettiin paljon ja pitkään, kun autoja oli silloin vähän.
Omassa taloyhtiössä autopaikkoja oli 26, josta puolet tyhjillään, nyt huutava autopaikka pula.
Samoin bussipysäkkiä oli muutaman sadan metrin välein, mutta nyt harvakseltaan.
Itse olen syntynyt 88 ja ei mitään muistikuvaa rattaista. Aika pienestä käveltiin lyhkäisiä matkoja, pidemmille matkoille oli muita konsteja. Talvisin muistan esim sen, että kauppareissulla oli pulkka mukana. Välillä kävelin, välillä istahdin pulkkaan. Toinen talvijuttu oli potkuri, joka oli jäisellä tiellä erittäin näppärä kulkupeli. Kesällä muistan istuskelun pyörän lastenistuimessa. Auto oli myös, mutta sitä käytettiin vain noin kerran viikossa isojen ruokaostosten tekoon + lomareissuihin.
Missään nimessä ei nykylasten pidä KÄVELLÄ!!!!
Se on ihan liikaa vaadittu heiltä!!!
Pitää ensin työntää vaunuissa siihen asti, että oppii ajamaan sähköpotkulaudalla tai vaihtoehtoisesti kuljetetaan sitten autolla!
Bussissakin näkee niitä, että lapsella jo polvet viistää maata, mutta kävellä ei mihinkään! Onhan se bussi tietty ilmainen, joten on siitä sekin hyöty sen lisäksi, ettei lasta rasiteta!!!!
Ennen pyörillä varustettujen vetokärryjen keksimistä, lastenvaunuilla kuskattiin olutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset syntyneet 90-luvulla, asuttiin ison kaupungin lähiössä ja rattaista luovuttiin kun lapset oli vajaa 3-vuotiaita. Sitten liikuttiin kävellen, bussilla ja polkupyörällä. Päiväkotiin oli matkaa 1,1 km, isoon kauppaan 2,5 km ja pieneen lähikauppaan 500 m.
Ja nekö oli ne paikat joihin lapset pääsi?
Miten kävit näyttelyissä, museoissa, konserteissa, ravintoloissa ja tapahtumissa heidän kanssaan? Miten he nukkui päiväunet retkipäivinä?
Ei me missään käyty. Kotiympyröissä leikittiin, tehtiin majoja, uitiin, talvella hiihdettiin. Samaa tekevät lapset täällä myös tänä päivänä. Ei he missään museoissa tai ravintoloissa käy.
Pitäisi siis lähteä viemään lapsia ravintolaan Kuopioon, sinne on tältä kylältä 66km? Kirkolla on kyllä yksi kaljabaari, sinne en heitä veisi. Hyvin viihtyvät lapset keskenään ja naapurin lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset syntyneet 90-luvulla, asuttiin ison kaupungin lähiössä ja rattaista luovuttiin kun lapset oli vajaa 3-vuotiaita. Sitten liikuttiin kävellen, bussilla ja polkupyörällä. Päiväkotiin oli matkaa 1,1 km, isoon kauppaan 2,5 km ja pieneen lähikauppaan 500 m.
Ja nekö oli ne paikat joihin lapset pääsi?
Miten kävit näyttelyissä, museoissa, konserteissa, ravintoloissa ja tapahtumissa heidän kanssaan? Miten he nukkui päiväunet retkipäivinä?
Ei me missään käyty. Kotiympyröissä leikittiin, tehtiin majoja, uitiin, talvella hiihdettiin. Samaa tekevät lapset täällä myös tänä päivänä. Ei he missään museoissa tai ravintoloissa käy.
Pitäisi siis lähteä viemään lapsia ravintolaan Kuopioon, sinne on tältä kylältä 66km? Kirkolla on kyllä yksi kaljabaari, sinne en heitä veisi. Hyvin viihtyvät lapset keskenään ja naapurin lasten kanssa.
No ei kai nyt vartavasten tartte ravintolaan lähteä, mutta samalla kun käy jossain museossa tai tapahtumassa niin voi käydä ravintolassakin.
Tietty jos lapset on pieniä niin kannattaa tehdä kokopäivän reissu ja ottaa rattaat mukaan niin lapset voi niissä levähtää vaikka lounaan jälkeen.
Minä mietin, että meillä ei ollut rattaita 70-luvulla, mutta tästä muistin, että maitokärryssähän minä istuin. Kauppaan parin kilometrin päähän mentiin pyörällä tai talvella potkurilla. Ne maitokärryt oli kodin lähellä käytössä, jos oli vaikka puita kuljetettavana.