Onko sulla ollut hyvä elämä tähän mennessä?
Totesin just, että oon saanut elämältä kaiken mitä oon tarvinnut ja paljon enemmänkin. Oon siitä tosi kiitollinen. Jos nyt kuolisin niin lähtisin hyvällä mielellä Mites sinä?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Ainoa keino parantaa elämänlaatua on muuttaa pois tästä miesvihamielisestä maasta. Ihan sama mitä yrittää on lopulta vain lähdettävä pois. Naistenvaltio.
Incel-mies. Jokainen on oman onnensa seppä.
On ollut sekä hyviä että kamalia aikoja. Nyt neljäkymppisenä asiat on aika hyvin joten harmi jos elämä päättyisi nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset 34 vuotta olivat ok vaikkakin toki niissäkin oli huippunsa ja vähemmän onnelliset hetket. Viimeisimmät 6 vuotta ovat olleet huttua jonka olisin voinut skipata. Opiskelu ja kaikki niihin liittyvä on ollut valonpilkahdus kaiken shaissendaalin keskellä.
Elämässä ei tarvitse tehdä kuin 1 harha-askel. Ei mitään dramaattista mutta jälkeenpäin nähtynä hölmön päätöksen. Sen virheen korjaaminen ei koskaan ole mahdollista. Jopa hyvät päätökset ei edistä mitenkään tilannetta.
Synkkä mielenmaailma, jos yksi harha-askel vaikuttaa mielestäsi loppuiän. Tai no, jos virheeseen liittyy henkilöitä, jotka ovat anteeksiantamattomia ja kostonhimoisia nillejä saattaa elämä hankaloitua. Mutta joo, ravintola-alalla työskentely oli suuri virhe ja todella hölmö valinta.
No ei todellakaan. Ja just kun aloin saada sitä mallilleen niin tuli ensin kiinalaisten bioase eikun sori koronapandemia ja siihen perään sitten tämä vtunputinin pskasota jonka takia kaikki on nyt niin kallista, että mitään ei voi tehdä vaikka nyt sitä ei enää niin koronakaan estäisi.
Ja koronan alusta on ihan just 3 vuotta ja siinä ajassa olisi ehtinyt saada elämänsä vihdoin sellaiseen malliin joka on aidosti omannäköinen.
Mutta kun niin ei. Enää ei kiinnosta oikeastaan vtt uja kaan vaikka tulisi ohjus ikkunasta jo ensi yönä sisään.
Se elämänmuutoksen juna meni jo.
Elämä on varjoa ja valoa. Täydellinen elämä, siis.
Menee ihan ok. Puun hinnat noussut niin paljon ja samoten sähkön että alkaa tämmöinen harrastusklapibisnes laittamaan kampoihin pääbisneksille, joka on ruoan tuottaminen, niiden tuottajahinnat ei ole juuri almuja enempää nousseet vaikka kuluttajahinnat ovat raketoineet.
Tiiä sitten, keskuskaupat kai tälläkin tienaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset 34 vuotta olivat ok vaikkakin toki niissäkin oli huippunsa ja vähemmän onnelliset hetket. Viimeisimmät 6 vuotta ovat olleet huttua jonka olisin voinut skipata. Opiskelu ja kaikki niihin liittyvä on ollut valonpilkahdus kaiken shaissendaalin keskellä.
Elämässä ei tarvitse tehdä kuin 1 harha-askel. Ei mitään dramaattista mutta jälkeenpäin nähtynä hölmön päätöksen. Sen virheen korjaaminen ei koskaan ole mahdollista. Jopa hyvät päätökset ei edistä mitenkään tilannetta.
Näinhän se on. Yksi ainoa väärä päätös tai jopa päättämättä jättäminen oikein sopivaan aikaan saakin jatkossa kaiken menemään pieleen vaikka sitä ei edes ensin tajuaisi.
Sitä vaan puuttuu se omannäköinen ja itselle sopiva vaihtoehto jatkossa kokonaan ja valinta onkin tehtävä kerta toisensa jälkeen pelkkien väärien vaihtoehtojen välillä, että mikä sitten olisi vähiten väärä. Ja kun kaikki on vääriä niin sitten ei oikein kiinnostakaan panostaa sen enempi siihen valintaan eikä varsinkaan siihen mitä valitsi.
Ja tuollainen elämä kuluttaa aivan uskomattoman määrän energiaa ihan turhaan kun kaikki asiat elämässä on väärin vaikka ne sinällään ihan mallillaan onkin. Ne vaan ei ole niin kuin itselle olisi sopivinta.
Ja sitä sitten ihmettelee että miten kaikki on niin kuin vastahankaan tekisi eikä mikään suju tai onnistu helpolla vaan kaikki on työlästä eikä silti mistään tule mieluista vaikka kuinka yrittää ja näkee vaivaa.
Sitten eräänä päivänä hoksaa, että niin. Silloin tosiaan vuonna kirves ja kuokka tulikin tehtyä niin vaikka olisi tietenkin pitänyt tehdä näin ja sittemmin ei enää ollut ikinä enää edes valittavissa kuin vaihtoehdot a ja c vaikka se b olisi ollut kaikessa se oma juttu.
Ja se määrä, minkä on kuluttanut aikaa ja energiaa siihen juoksuhiekassa tarpomiseen ja sinnikkääseen yrittämiseen, että kyllä tämä tästä onkin ollut aivan turhaa ja hukkaan heitettyä. Samaan aikaan muut on puolet pienemmällä panostuksella edenneet urallaan ja saaneet rakennetuksi just oman näköisen elämän ja sitten nämä vielä viisastelee, että sellaista se on kun on aina halunnut päästä helpolla niin sitten ei saavuta mitään.
Nämä samat ryyppäsi ja rellesti viikollakin opiskelijabileissään kun itse painui aamuviideltä töihin, mutta toki he sitä näki vaivaa ja heillä oli niin rankkaa.
Elämä on ollut suurimmaksi osin onnellista ja vakaata. Olen tosi kiitollinen turvallisesta lapsuudesta. Vaikka vanhemmillani on toki omat vajavaisuutensa, kuten meillä kaikilla, niin en esimerkiksi nähnyt heitä lapsena koskaan humalassa tai riitelemässä. Turvallisen lapsuuden myötä syntyi hyvä perusluottamus itseen, muihin ihmisiin ja elämään ylipäätään. Nykyisessä työssäni sosiaalityöntekijänä lasten kanssa työskennellessäni pohdin tätä asiaa usein.
Olen saanut matkustella ympäri maailmaa ja tätä kautta saanut paljon uusia kokemuksia ja elämyksiä. Minulla on ollut onnekseni useampi läheinen ystävä elämässäni.
Eniten olen kiitollinen omasta pienestä lapsesta ja miehestäni. Jos nyt kuolisin, hieman päälle kolmekymppisenä, niin eniten harmittaisi se, etten näkisi lapseni kasvavan.
Elämäni on ollut ihan hyvä. Työhön liittyvät unelmat olen saanut toteuttaa. Sitä suurinta unelmaa, omia lapsia, ei toiveesta huolimatta tullut. Sen olen oppinut hyväksymään. Rakastan elämää, haluaisin vielä elää.
Ei täydellinen tietenkään mutta niin hyväksi tehty kuin mahdollista.
Keskenmenot, vanhempien kuolemat, ero, taloudelliset ja terveydelliset ongelmat jne on osa elämää ja niistä on vaan selvittävä.
Vaa'an toisella puolella ihana puoliso, lapset, lastenlapset, kauniit kodit, ystäviä, mahdollisuus nähdä maailmaa.
En valita
Joo ei tuu mitään hyvää mieleen, vaikka aina sanotaan että kyllä nyt kaikilla jotain hyvää ja positiivistä on elämässä tapahtunu, että pitäis ajatella niitä hyviä asioita, jos masentaa, muttaku niitä vaan ei oo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa keino parantaa elämänlaatua on muuttaa pois tästä miesvihamielisestä maasta. Ihan sama mitä yrittää on lopulta vain lähdettävä pois. Naistenvaltio.
Incel-mies. Jokainen on oman onnensa seppä.
Nii että hähhää ku oot yksinäinen ihminen? Kiusaajako siellä?
On ollut niin hyvä että ottaisin mielelläni uusintana. Kaikkine suruineen ja murheineenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa keino parantaa elämänlaatua on muuttaa pois tästä miesvihamielisestä maasta. Ihan sama mitä yrittää on lopulta vain lähdettävä pois. Naistenvaltio.
Incel-mies. Jokainen on oman onnensa seppä.
Nii että hähhää ku oot yksinäinen ihminen? Kiusaajako siellä?
Jännä että miehiä saa incel sanalla solvata kun kaikki muut sanat on kiellettyjen listalla. Jostain syystä Sanoma Oy katsonut tarpeelliseksi incel sanan käytön sallimisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet tällä tiedolla, ap?
Oon vaan utelias. Palstalla vuodatetaan paljon pahaa oloa ja siks kyselenkin että ollaanko kuitenkin yleisesti loppupeleissä elämään ihan tyytyväisiä.
ap
Ei niitä kiinnosta vastata, jotka ovat ilkeitä ja kiusaavat toisia. Se on selvä, että tuollaisessa asiassa ei pääse haukkumaan toisia.
Elämässä ei tarvitse tehdä kuin 1 harha-askel. Ei mitään dramaattista mutta jälkeenpäin nähtynä hölmön päätöksen. Sen virheen korjaaminen ei koskaan ole mahdollista. Jopa hyvät päätökset ei edistä mitenkään tilannetta.