Onko sulla ollut hyvä elämä tähän mennessä?

Sekä hyvä että paha. Hyviä asioita: turvallinen lapsuus, ensirakkaus, toinen rakkaus, lukiossakin viihdyin hyvin, hyviä ystäviä, opiskelijavaihto ulkomailla, kivoja matkoja, pari hyvää työpaikkaa ja tärkeimpänä kolme ihanaa lasta, joista vanhin jo lukiossa. Niitä pahoja asioita elämässä: isän kuolema liian varhain, äidin kuolema, onnettomuus, keskenmenot, ajoittainen köyhyys, yksi todella kauhea työpaikka, toinen melko paha työpaikka, ero, terveyshuolet aiemmin, long covid-oireet, väkivaltarikoksen uhriksi joutuminen randomisti.

Jos tänään vastaisin, niin sanoisin varmaan, että on ollut hyvä elämä. Jos jonain toisena ajankohtana, olisin ollut toista mieltä.

Lainatakseni korpifilosofi Konsta Pylkkästä totean vain, että onni on potkinut minua persauksille koko elämäni ajan huopasyylingit jalassa! Nyt olen jo onnellisesti alle 5000 € eläkkeellä!

Vierailija kirjoitti:

Ei oo. Kuolisin ihan hyvillä mielin vaikka heti niin pääsis pois tästä.

Tiedäthän että apua saa . Voimia ja toivottavasti tulevaisuus on valoisampi

No, koha näinkii mänis sano entinen mies ku hevonen makas maassa pitkällään.

Aina ei ole ollut hyvin, mutta asiat korjaantuivat lopulta ja nyt minulla on tärkeimmät asiat hyvin. Hyvä työ, kohtuullisen hyvä toimeentulo, ihanat lapset ja aivan suunnattoman ihana parisuhde. Pitkä ja kivinen tie tähän oli.

Mitä teet tällä tiedolla, ap?

Viimeiset 25 vuotta. Valitettavasti vaan ne ekat 28 vuotta vaikuttaa vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet tällä tiedolla, ap?

Oon vaan utelias. Palstalla vuodatetaan paljon pahaa oloa ja siks kyselenkin että ollaanko kuitenkin yleisesti loppupeleissä elämään ihan tyytyväisiä.

ap

Kovaa on ollut. Helpommalla olisin halunnut päästä.

On. Olen ollut koko aikuisikäni työttömänä, mutta ihana mieheni on aina huolehtinut kaikesta.

Meillä on ollut jo vuosikausia kotiapulainen, joka tekee ruoat, hoitaa kodin ja lapset. Minä saan onnekseni keskittyä itseeni, parisuhteeseemme ja hyväntekeväisyystyöhön.

On luksusta saada nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluttaa. :)

Osittain kyllä, aivan täysin ei. Mutta yleisarvosanaksi antaisin kyllä vähintään hyvä, 8, kuitenkin. Vastedes uskon elämäni olevan aika mahtavaa ainakin sopivasti.

Ensimmäiset 34 vuotta olivat ok vaikkakin toki niissäkin oli huippunsa ja vähemmän onnelliset hetket. Viimeisimmät 6 vuotta ovat olleet huttua jonka olisin voinut skipata. Opiskelu ja kaikki niihin liittyvä on ollut valonpilkahdus kaiken shaissendaalin keskellä.

En ole saanut mitään mitä haaveillut nuoresta pitäen mutta niin kyllästynyt kaikkeen että ihan valmis jo, aina ei voi voittaa mutta tulispa jo vaikka ydinpommi ja niin että ei jää kitumaan, ikää 35v

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...

Ainoa keino parantaa elämänlaatua on muuttaa pois tästä miesvihamielisestä maasta. Ihan sama mitä yrittää on lopulta vain lähdettävä pois. Naistenvaltio.

Avauksesi on kuin minun kirjoittamani, juuri noilla sanoilla olen joskus kuvaillut elämääni. Ei sillä, helppo se ei ole ollut. 2 vakavaa suhdetta päättynyt eroon, mutta onneksi kolmas on vielä parempi ja 10 vuotta yhdessä. Eka yritys päätyi konkurssiin, 50k velkaa, tulot 0, eikä mitään omaisuutta. Mutta siitäkin noustiin, velat maksettu ja nousukiito uudessa firmassa. Ei vaan saa luovuttaa, niin palkkioita tulee kyllä! Aina on mahdollisuus parantaa elämäänsä.

Minusta aloitus on hyvä. Jokainen voi hetkeksi pysähtyä reflektoimaan ja miettimään elettyä elämää, tehtyjä valintoja, mistä on kiitollinen, mitä vielä haluaisi kokea jne. Jokaisella on uniikki kokemus elämästä, omanlaisensa, ei kahta täysin samanlaista.

Ei oikein. Koti oli lapsuudessa sinänsä turvallinen ja vakaa, mutta todella riitaisa. Mielenterveys ja sitä myöten opiskelut menivät vituiksi nuorena. Olen yrittänyt saada jonkinlaista elämää kasaan, mutta olen esimerkiksi tosi pienituloinen ja vailla kumppania, jota kaipaisin kovasti. Terveys ja ystäviä sentään on, joten ei tämä ihan kamalimmasta päästä ole. Jotenkin vaan liikaa mietin sitä, että näistä lähtökohdista olisi pitänyt päästä pidemmälle.

Miten julkinen sektrori vaan kasvaa ja paisuu kun samaan aikaan sen ulkopuoliset vaan köyhtyy. Suomi on euroopan pieni neuvostoliitto.

Ulkopuolisen kummajaisen elämäni epäyhteensopivana palikkana (silti täytenä palikkana) ei oo ollut mulle kovin helppo kokemus. Monesti olen todennu mielessäni, että meikäläisenä olemaan tarvis olla joku paljon jämäkämpi yksilö ja silloin kun ei olis enää jaksanut, ei oo ollut vaihtoehtona että olisi voinut olla jaksamatta. Myös joidenkin (turhan monen) ihmisen hirviömäisyys on tullut todennettua liian läheltä. Mutta silti haluan elää niin pitkään kuin mahdollista ja jos passaa niin vielä kohtuu terveenä.