Lopetin sosiaalisen elämän 2 vuotta sitten

Kuulostat mulkvistilta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat mulkvistilta.

Siksi onkin parasta, että en häiritse muita olemassaolollani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä kun lopettaisit sosiaalisen median.

AV ei ole somea.

Onpas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, ei muuta kuin tsemppiä. Minun ei tarvinnut edes lopettaa sosiaalista elämää. Lopetin itseni tyrkyttämisen ja sen jälkeen ei ole mitään kuulunut.

Kunpa muutkin ymmärtäisivät tämän

Olisi todellakin pitänyt ymmärtää tämä asia ja aikoja sitten. Ei olisi joutunut kusetettavaksi ja saanut jopa raha-asiasatkin sotkettua yrittämällä miellyttää kaikkia ja olemalla avulias joka paikassa. Kyllä se niin vaan on, että itsekkyys ja kusipäisyys maailmassa palkitaan, ei kiltteys. Ja jatkossa aion olla itsekäs munapää. En tosin aio muita kusettaa niin kuin mulle on tehty, en vaan ole enää ihmisten kanssa tekemisissäkään. Muuta kuin ihan läheisten kanssa. Uusia en elämääni huoli.

N44

Masentaa tämä yksinäisyys. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢

Ap

Vierailija kirjoitti:

mitä on sosiaalinen elömä? outäöhän kaupassa käydä ja tervehtiä wplttikyskis

Olitko huppelissa tuon kirjoitettuasi tai aineissa? Vai oletko lukihäröinen?

Vai ovatko sormesi päät turvonneet, ettet osunut oikeaan kirjasimeen puhelimesi viestin kirjoitusalustalla?

Vai oletko ummikko mh:ja Mumbaista?

Poikaystävä, äiti, isä ja siskot perheineen ovat oma sosiaalinen piirini. Teen sosiaalista työtä, mutta en ikinä haluaisi viettää aikaa työkavereiden kanssa vapaalla, vaikka pyytelevätkin ties minne.

Muutama ystävä on, mutta nähdään ehkä kerran, kaksi vuodessa. Joskus viestitellään, mutta harvakseltaan.

Oon tyytyväinen tilanteeseen. Ei draamoja tai muuta. Pinnalliset suhteet ovat karisseet pois.

Vierailija kirjoitti:

Masentaa tämä yksinäisyys. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢

Ap

Tämä on ikävä tosiasia, että yksinäisyyden kanssa pitää vain oppia elämään. Meitä yksinäisiä on niin paljon. Mulla alkaa olla ikää sen verran ettei ole enää läheisiäkään. Te joilla on, olkaa ihmeessä heidän kanssaan tekemisissä, jos vain välit ovat kunnossa. Jos olette jotenkin etääntyneet ilman mitään riitoja, aina voi ottaa yhteyttä ja kertoa olevansa yksinäinen ja saisiko joskus tulla kylään? Siitä se lähtee jos on lähteäkseen. Mutta jos heitä ei näytä kiinnostavan olla mitenkään tiiviisti tekemisissä (kuten valitettavan usein näyttää olevan) niin ei heitä voi siihen pakottaakaan. Sitten pitää vaan itse aktivoitua ja yrittää käydä jossain kansalaisopiston kursseilla tai muussa harrastuksessa. Eikä niistäkään kaikki koskaan ketään ystävää löydä.

Tällaista tämä elämä valitettavasti monella meistä on. Ja kun jostain syystä ei yksinäiset vaan sitten kohtaa toisiaan. Kaikilla ei ole hyvät sosiaaliset taidot, itsellänikään ei ole niin ne yrityksetkin on yleensä menneet pieleen. Eikä se rohkaise jatkamaan yrittämistä. Helpompaa on vain hyväksyä olevansa huono. Kun edes muut huonot eivät huoli.

Vierailija kirjoitti:

Masentaa tämä yksinäisyys. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢

Ap

Tämä ei ole oikea AP. Samaa viestiä kopioidaan täällä joka ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä, äiti, isä ja siskot perheineen ovat oma sosiaalinen piirini. Teen sosiaalista työtä, mutta en ikinä haluaisi viettää aikaa työkavereiden kanssa vapaalla, vaikka pyytelevätkin ties minne.

Muutama ystävä on, mutta nähdään ehkä kerran, kaksi vuodessa. Joskus viestitellään, mutta harvakseltaan.

Oon tyytyväinen tilanteeseen. Ei draamoja tai muuta. Pinnalliset suhteet ovat karisseet pois.

Täähän se ongelma Suomessa on, että ei me olla oikein sosiaalista kansaa. Ne joilla on asiat hyvin, eli on se oma kumppani, vanhemmat ja perhe, ei heitä kiinnosta jonkun yksinäisen kanssa hengailla. Eikä suomalaiset ole oikein isojen juhlienkaan ystäviä, että juhliinkin kutsutaan yleensä vain se lähipiiri, eli ne samat ihmiset joiden kanssa ollaan muutenkin aina tekemisissä. Tähän tosin varmasti vaikuttaa sekin että tämä on niin saakelin kallis maa, että hyvä kun on varaa edes niihin "pakollisiin" juhliinkaan. Ylimääräisiä muutenvaanbileitä on vain hyvätuloisilla enää varaa järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentaa tämä yksinäisyys. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢

Ap

Tämä ei ole oikea AP. Samaa viestiä kopioidaan täällä joka ketjuun.

No on siinäkin jollain harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut hankkia parempia ystäviä?

Ajatus käy ajoittain mielessä, mutta en oikein tiedä mistä lähtisin etsimään. Pelkään myös, että minussa on jokin magneetti joka altistaa hyväksikäytölle.

Oot sukulaissielu! Olen myös feidannut itseni entisistä kaveruussuhteista pois, mutta jos jonkun uuden tutun kanssa juttelen niin tuntuu, että taas olen monologi-minnan kuuntelija. Jostain lapsen harrastuksesta kerrotaan yksityiskohtia myöten, käääk. Lukeeko mulla otsassa, että tule paasaamaan mulle :(

Miten monologi-minnoista pääsee?

Mieluummin kuuntelen äänikirjaa kuin jonkun juoruja

Hyvä sinä! Täällä saa lukea päivittäin ihmisten ongelmia "ystävien" kanssa, sinä olet löytänyt ratkaisun ja toteuttanut sen!

Tunnen sut!

Minkä ikäinen olet?

on hyvä että huomaa et tuttavuudet yksipuolisia,pitää oppia vaatimaan vastavuoroisuutta ihmissuhteissa. vaikea oppia ,mutta opit myös vaatimaan muilta samaa kuin itse annat.henkistä kasvua siis.

Et ole ekstrovertti sitten? Introvertille sopii.

Up