Kahvipöydässä mut jätettiin yksin, vieressä istuva siirtyi toiseen pöytään
En tiedä olisinko loukkaantunut vai en.
Kahvipöydässä meitä oli neljä ja viereeni jäi vielä yksi henkilö lopuksi.
Tämä sanoi siirtyvänsä toiseen pöytään jossa oli useampi ihminen.
Tuntui pahalta!!
Kommentit (64)
Olisit itsekin lähtenyt johonkin toiseen pöytään juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan et ap on aika hiljanen ja ujo. Sit se ihmettelee, kun sen ympärillä ei viihdytä hiljaa istuen, eikä itse uskalla vaihtaa pöytää jostain syystä ( tuntee kenties olonsa jo etukäteen ulkopuoliseksi). Ehkä et ole ulkopuolinen, kerta alunperin porukkaa oli samassa pöydässä.
Kyllä mäkin esim. juhlissa valitsen kenen kanssa haluan rupatella, enkä pakota kaikkien turisevan mun kanssa.
Olen ollut hiljainen mutta olen opetellut puhumaan ja uskallan aina vaan enemmän puhua, jopa ryhmässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisessa pöydässä ei olisi ollut mulle enää tilaa paitsi jos oisin ottanut ylimääräisen tuolin päätyyn.
Sen siitä saa kun hidastelee. Ethän sä siitä voi syyttää ku itteäs.
Mäkin tajuan lähteä ajoissa töihin, että saan auton parkkiin. Liian myöhään kaikki ruudut on jo täynnä.
Aapee puhuu pöydästä. Sinä puhut pöydän jalasta tai sitten naapurin postiluukusta.
Oot ihan kuutamolla.
Minä taas en haluaisi että joku aina tuppaa samaan pöytään, vaikka mihin yhden ihmisen nurkkaan itseni työntäisin. Kivaa olla suosittu ihmisvihaaja.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt noin myös, ap! Tuntuu todella pahalta. Miksi ei voi edes kysyä että siirryttäisiinkö molemmat tuonne toiseen pöytään.
Näin olisi pitänyt toimia tai edes sanoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sulla oli ainakin jossain vaiheessa seuraa. Minulla useimmiten ei ole.
Lähde sinäkin yhteisöön missä käyn!
Me työttömät ja eläköityneet muurarit perustettiin yhdistys. VapaaMuurarit ry.
Vierailija kirjoitti:
Et avannut minkälaisesta tilaisuudesta kyse. Kertaluonteinen vai toistuva. Pakollinen vai vapaaehtoinen.
Joskus erilaisiin tilaisuuksiin tullaan liian suurin odotuksin.
Että tänään minun elämänkestänyt yksinäisyyden ja vaillejäämisen jättimonttu vihdoinkin täyttyy; löytyy ihminen joka on vain minua varten. Hän kuuntelee minua ja parantaa kaikki haavani. Eikö nämä ole aivan inhimillisiä toiveita? Eikö jo viimein olisi minun vuoroni?
Sitten paikalla on vaan jotain itsekeskeisiä tylsimyksiä jotka puhuu vaan jostain asioista eikä kukaan huomannut minua.
Eli parempi ettei ole mitään odotuksia. Sosiaalisia taitoja voi myös opetella ja joskus kuuntelu on viisaampaa kuin puhuminen.
Toistuva tapahtuma, aina samat ihmiset paikalla.
Nostin vaan kankkua ja turautin pierun! sellainen lörähdys, ei kimakkaa kovaäänistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et avannut minkälaisesta tilaisuudesta kyse. Kertaluonteinen vai toistuva. Pakollinen vai vapaaehtoinen.
Joskus erilaisiin tilaisuuksiin tullaan liian suurin odotuksin.
Että tänään minun elämänkestänyt yksinäisyyden ja vaillejäämisen jättimonttu vihdoinkin täyttyy; löytyy ihminen joka on vain minua varten. Hän kuuntelee minua ja parantaa kaikki haavani. Eikö nämä ole aivan inhimillisiä toiveita? Eikö jo viimein olisi minun vuoroni?
Sitten paikalla on vaan jotain itsekeskeisiä tylsimyksiä jotka puhuu vaan jostain asioista eikä kukaan huomannut minua.
Eli parempi ettei ole mitään odotuksia. Sosiaalisia taitoja voi myös opetella ja joskus kuuntelu on viisaampaa kuin puhuminen.
Hyvät filosofoinnit. Ymmärrän.
Tuli vaan mieleen tämmöinen:
Toisaalta olisihan se ehkä vähän tyhmän tuntuista ruveta siinä pöydässä ittekseen puhumaan. Parempi kuunnella, tosiaankin.
Vierailija kirjoitti:
Nostin vaan kankkua ja turautin pierun! sellainen lörähdys, ei kimakkaa kovaäänistä.
Ap
Lopeta idiootti. Et ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa huomata, että tuollaisessa ei ole kyse siitä, "jätän tuon typeryksen yksin" vaan ihminen on laumasielu ja tekee kaikkensa, että saa itse olla ryhmän jäsen. Siksi siirtyminen toiseen pöytään ihmisten joukkoon - jotta ei itse olisi se, joka jää/jätetään yksin. Tuollaisissa tilanteissa kannattaa vaan seurata perässä joukon jatkoksi, jos kaipaa seuraa.
Minä taas en ole ollenkaan tuollainen laumasielu vaan viihdyn erinomaisesti yksin, eikä ole mikään stigma edes niin. Muut saavat ajatella mitä huvittaa. Mutta itse olisin kyllä kohteliaisuudesta toista kohtaan kuitenkin ehdottanut yhdessä oloa tai yhdessä lähtöä. Onpa tomppelia tuollainen.
Tavallaan ymmärrän sitä joka meni toiseen pöytään istumaan.
Tuli vaan mieleen että olenko niin tylsä ihminen ettei tämä malttanut hetkeä vielä istua vieressäni?
Vierailija kirjoitti:
Nostin vaan kankkua ja turautin pierun! sellainen lörähdys, ei kimakkaa kovaäänistä.
Ap
Ehei, et ole aapee.. Sinä olet perserkki, joka levitoi niillä pieruillaan.
Siinä omassa pöydässä JA Ihan omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän sitä joka meni toiseen pöytään istumaan.
Tuli vaan mieleen että olenko niin tylsä ihminen ettei tämä malttanut hetkeä vielä istua vieressäni?
Ei se ajatellut sinua. Se ajatteli siinä hetkessä omaa itseään. Halusi mennä, niin meni.
Ei sen kummempaa syvällisyyttä, veikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän sitä joka meni toiseen pöytään istumaan.
Tuli vaan mieleen että olenko niin tylsä ihminen ettei tämä malttanut hetkeä vielä istua vieressäni?Ei se ajatellut sinua. Se ajatteli siinä hetkessä omaa itseään. Halusi mennä, niin meni.
Ei sen kummempaa syvällisyyttä, veikkaan.
Tiedän.
Tuo on aika normaalia toimintaa. Ei siis hyvien käytöstapojen mukaista, mutta normaalia. Nimittäin monet ihmiset on ekstroverttejä potenssiin 1000. Silloin mitä enemmän horinaa jostain päin kuuluu, niin nokka kääntyy sinne automaattisesti. Ja se on yleensä sellaista turhan jauhamista, että meinaa kuolla tylsyyteen. Tämä siis melko introvertin näkökulmasta. Tykkään itse yleensä olla pienessä porukassa tai kahden kesken. Porukassa kadottaa itsensä. Jos ja kun käy mulle, niin en uhraa ajatustakaan. Kiva syödä omassa rauhassa muutenkin.
Aivan sama millanen tyyppi ap on. Jos pöydästä porukkaa lähtee, joku on kieltämättä viimenen. Jos jää siihen yksin, sit jää, tai voi vaikka havahtua, et siirtyy itsekkin.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän sitä joka meni toiseen pöytään istumaan.
Tuli vaan mieleen että olenko niin tylsä ihminen ettei tämä malttanut hetkeä vielä istua vieressäni?
Äh. Nyt vajota kovin itsesääliin.
Ajattele vaikka, että huh. Onneks sait olla rauhassa siltä. Tarvitset hengähdystauon.
Ensi kerralla, jos haluat, menet siihen toiseen pöytään. Jos sinusta siltä tuntuu.
Tulee erilaisia tilanteita. Ne tulee ja menee.
Mietipä omaa lähestymistapaasi asioihin. Menetkö sinne alakynteen? Että sinä olet jotenkin huono?
Sinä olet just hyvä. Voit alkaa ajatella jokaisessa tilanteessa niin. Sinä olet just sopiva ja hyvä. Sinä olet sinä. Arvokas ja hyvä just omana itsenäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän sitä joka meni toiseen pöytään istumaan.
Tuli vaan mieleen että olenko niin tylsä ihminen ettei tämä malttanut hetkeä vielä istua vieressäni?Ei se ajatellut sinua. Se ajatteli siinä hetkessä omaa itseään. Halusi mennä, niin meni.
Ei sen kummempaa syvällisyyttä, veikkaan.
Tiedän.
Ja tuohan on juuri se, mikä tuntuu ikävältä.
Ei moukkamaisuus ole vuosikymmenestä kiinni. Kyllä se on ihan yksilön valinta ja yhteisön valinta: kunnioittaako toisia käytöksellään vai ei.