Lue keskustelun säännöt.
Onko pakko mennä isovanhemman hautajaisiin?
29.10.2022 |
Siis sosiaalinen pakko. Kaikki muistot isoäidistä ovat ainakin nyt negatiivisia, vaikka kai joskus jotain hyvääkin on ollut. En haluaisi mennä hautajaisiin teeskentelemään että välittäisin, mutta vanhempieni mielestä pitäisi. En tiedä pitäisikö miellyttää vanhempia ja sukulaisia, vai luottaa omiin tuntemuksiin vaikka siitä tulisi riitaa. Mieheni, joka on saanut osansa isoäidin ilkeilystä, sanoi että tulee mukaan tuekseni jos päätän mennä, mutta että hänenkään ei tee mieli sinne. Ajatuksia, mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (45)
Hautajaisiin ei mennä sillä logiikalla, miten minusta tuntuu, vaan osoittamaan tukea ja kunnioitusta vainajan lähiomaisille.
Ihan samalla tavalla, kun käydään syntymäpäivillä, häissä ja muissa perhejuhlissa.
Tai lastenne syntymäpäivillä, ei niitä kummeja aina kiinnosta tulla synttäreille tai muistaa edes päivänsankaria, mutta se kuuluunvain hyviin tapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hautajaisissa mitään esitetä. Lapsellista ajatella, että hautajaisissa kaikki aidosti surisivat. Hautajaisiin mennään, koska tuetaan paikalla olemisella lähimpiä surevia, vaikka ei itse surisikaan.
Millä tavalla se muka tukee ketään?
Minua lohduttaisi ja tukisi ajatus, että äitini on ollut muillekin rakas ja merkityksellinen ihminen. Jos oma aikuinen tytär osoittaisi mieltään, niin ajoitus olisi pielessä.
Entä, jos rakas äitisi olisi kohdellut tytärtäsi niin huonosti, että tyttärellä ei ole hänestä mitään hyviä muistoja?
Se ei kyllä tullut ilmi aloituksessa. Eikös vanhemmat toivoneet osallistumista?
Aloituksen toinen lause.
Sosialistinen pakko osallistua johonkin, kuten sotaan on vain venäjän diktatuurissa, EI TÄÄLLÄ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hautajaisissa mitään esitetä. Lapsellista ajatella, että hautajaisissa kaikki aidosti surisivat. Hautajaisiin mennään, koska tuetaan paikalla olemisella lähimpiä surevia, vaikka ei itse surisikaan.
Millä tavalla se muka tukee ketään?
Minua lohduttaisi ja tukisi ajatus, että äitini on ollut muillekin rakas ja merkityksellinen ihminen. Jos oma aikuinen tytär osoittaisi mieltään, niin ajoitus olisi pielessä.
Entä, jos rakas äitisi olisi kohdellut tytärtäsi niin huonosti, että tyttärellä ei ole hänestä mitään hyviä muistoja?
Se ei kyllä tullut ilmi aloituksessa. Eikös vanhemmat toivoneet osallistumista?
Aloituksen toinen lause.
Aloittajan muistot. Ei aloittaja puhu vanhemmastaan muuta kuin toiveen osallistumiseen.
Jos äitisi/isäsi on kovin surullinen äitinsä kuolemasta, niin jättämällä menemättä hautajaisiin lisäät ehkä hänen suruaan ja pahaa oloaan. Menemällä hautajaisiin tukisit oman vanhempasi surua, vaikka isoäidistä sinulla ei hyviä muistoja olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hautajaisissa mitään esitetä. Lapsellista ajatella, että hautajaisissa kaikki aidosti surisivat. Hautajaisiin mennään, koska tuetaan paikalla olemisella lähimpiä surevia, vaikka ei itse surisikaan.
Millä tavalla se muka tukee ketään?
Minua lohduttaisi ja tukisi ajatus, että äitini on ollut muillekin rakas ja merkityksellinen ihminen. Jos oma aikuinen tytär osoittaisi mieltään, niin ajoitus olisi pielessä.
Entä, jos rakas äitisi olisi kohdellut tytärtäsi niin huonosti, että tyttärellä ei ole hänestä mitään hyviä muistoja?
Se ei kyllä tullut ilmi aloituksessa. Eikös vanhemmat toivoneet osallistumista?
Aloituksen toinen lause.
Aloittajan muistot. Ei aloittaja puhu vanhemmastaan muuta kuin toiveen osallistumiseen.
Aikuisen lapsen muistoistahan oli kyse.
Kannattaa peilata asiaa omien tunteiden kautta. Miltä tuntuisi jos omat vanhemmat ja läheiset eivät osallistuisi omiin häihin, lapsen ristiäisiin, läheisen hautajaisiin jne. kun kaikki muistot eivät ole hyviä. Luulen näin olevan myös ap. vanhemmilla, kun teini-iässä tai riidan aikana tuli sanottua kaikenlaista, myös ap. itse ja kannattaako niitä kantaa elämässään.
Kukaan ei ole täydellinen, ei edes isovanhemmat, myös heillä on ollut omat vahvuudet ja heikkoudet, ihan samalla tavalla kuin meillä kaikilla. Ja mitä enemmän tulee ikää ja sairauksia, persoona muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa vain tuijottaa omaa napaansa ja velloa katkeruudessa, kun isoäiti ei ollutkaan täydellinen ihminen, vaan hänessä oli omat säröt ja heikkoudet.
Äitini biologinen isä oli väkivaltainen hullu. Äitini äiti otti eron, kun äitini oli jotain 3v. Miehestä ei sen koommin kuultu juuri mitään Hänen ilmoitettiin kuolleen, kun olin vähän päälle 30. Eipä huvittanut mennä täysin vieraan ihmisen hautajaisiin. Äitini äiti oli mennyt myöhemmin uusiin naimisiin ja tämä toinen mies oli minun ukkni, jonka hautajaisiin menin ja jonka kuolemaa surin kauan. Ikävä ei koskaan kokonaan katoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni isän kuollessa olin 11 kk ja äitini äidin kuollessa 4-vuotias, molemmat hautajaiset vielä tammikuussa.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Ei tarvitse. En mene edes äitinikään. Liian paha ihminen.
Onko periytyvää?
Karma is a bitch...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene vaan. Osoitat sillä ainoastaan fiksuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Jos se olisi vanhemmalleni tärkeää, niiln menisin. Kyse on hänen vanhemmastaan, ei minusta
Mun mielestä voisit mennä. Olet paikalla, mutta ei estä, jos ajattelet mielessäsi, että päästiinpä siitäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvastaa erittäin hyvin suvun sisäistä erkaantumista, mikä on nykyään tuiki tavallinen ilmiö. Siis kuvastaa tuo kysyminen, että pitääkö mennä.
Ennen muinoin ei olisi kysytty, vaan oltaisiin menty. Vain hylkiöt haudattiin ilman suvun läsnä oloa.
Yleensä ennen muinoin hyviin tapoihin kuului jättää kaunat pois ihmisen kuoltua.
Ihmisillä ei ole merkitystä tai arvoa ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi/isäsi on kovin surullinen äitinsä kuolemasta, niin jättämällä menemättä hautajaisiin lisäät ehkä hänen suruaan ja pahaa oloaan. Menemällä hautajaisiin tukisit oman vanhempasi surua, vaikka isoäidistä sinulla ei hyviä muistoja olekaan.
Jos se äiti tai isä ei ole yhtään välittänyt miten isovanhempi on kohdellut lapsenlasta, niin miksi ap:n pitäisi tässä tilanteessa välittää oman vanhempansa tunteista?
Vierailija kirjoitti:
Ei hautajaisissa mitään esitetä. Lapsellista ajatella, että hautajaisissa kaikki aidosti surisivat. Hautajaisiin mennään, koska tuetaan paikalla olemisella lähimpiä surevia, vaikka ei itse surisikaan.
Monissa hautajaisissa todellakin esitetään. Mieheni suvun hautajaiset on aina melkonen näytelmä, jossa päätähtenä ei ole vainaja vaan tyrskähtelevä pärskähtelevä draamakuningatar.
En mennyt. Mummoni mirlestä olin lihava ja laiska, jolle ei tarvitsee antaa ruokaa, ostaa terveyssiteitä, maksaa kampaajaa jne. Moitti vanhempiani kuulleni, jos näin tekivät. En mennyt eikä käsityääkseni kukaan ihmetellyt.
Se ei kyllä tullut ilmi aloituksessa. Eikös vanhemmat toivoneet osallistumista?