Onko pakko mennä isovanhemman hautajaisiin?
Siis sosiaalinen pakko. Kaikki muistot isoäidistä ovat ainakin nyt negatiivisia, vaikka kai joskus jotain hyvääkin on ollut. En haluaisi mennä hautajaisiin teeskentelemään että välittäisin, mutta vanhempieni mielestä pitäisi. En tiedä pitäisikö miellyttää vanhempia ja sukulaisia, vai luottaa omiin tuntemuksiin vaikka siitä tulisi riitaa. Mieheni, joka on saanut osansa isoäidin ilkeilystä, sanoi että tulee mukaan tuekseni jos päätän mennä, mutta että hänenkään ei tee mieli sinne. Ajatuksia, mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (45)
Jos se olisi vanhemmalleni tärkeää, niiln menisin. Kyse on hänen vanhemmastaan, ei minusta
Ei ole syytä mennä. Hautajaiset on muille esittämistä. Joku läheinen toki voi haluta tuon jäähyväisriittinä, mutta sitä ei pidä vaatia muilta.
Miksi törkeää? Vaikka ihminen on sukua niin voi olla hyvinkin vieras ja vastenmielinen. Silloin on melkoista teatteria mennä. Se ihminen on kuollut. Elävistä huolehditaan ja pidetään. Kuollut on kuollut.
Ei ole pakko. Muiden surun kunnioittamiseksi silti parempi vaikka "sairastua" kuin osoittaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi törkeää? Vaikka ihminen on sukua niin voi olla hyvinkin vieras ja vastenmielinen. Silloin on melkoista teatteria mennä. Se ihminen on kuollut. Elävistä huolehditaan ja pidetään. Kuollut on kuollut.
Elävistä huolehditaan eli siitä omasta vanhemmasta. Hänen toiveensa mukaan mennään.
Ei hautajaisissa mitään esitetä. Lapsellista ajatella, että hautajaisissa kaikki aidosti surisivat. Hautajaisiin mennään, koska tuetaan paikalla olemisella lähimpiä surevia, vaikka ei itse surisikaan.
Ei niitä hautajaisia sinun viihdyttämiseksesi järjestetä. Hyviin tapoihin kuuluu osallistua edes siunaustilaisuuteen, mutta tee niin kuin tykkäät, sukulaiset ymmärtää että wt on wt vaikka virsiä veisais.
Vierailija kirjoitti:
Ei hautajaisissa mitään esitetä. Lapsellista ajatella, että hautajaisissa kaikki aidosti surisivat. Hautajaisiin mennään, koska tuetaan paikalla olemisella lähimpiä surevia, vaikka ei itse surisikaan.
Millä tavalla se muka tukee ketään?
Jos vainaja on ollut hankala tyyppi, sitä vaikeampi kokemus hautajaiset voivat olla lähisukulaisille. Heille voi olla tärkeää, että paikalla on niitä kivoja ja täyspäisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hautajaisissa mitään esitetä. Lapsellista ajatella, että hautajaisissa kaikki aidosti surisivat. Hautajaisiin mennään, koska tuetaan paikalla olemisella lähimpiä surevia, vaikka ei itse surisikaan.
Millä tavalla se muka tukee ketään?
Minua lohduttaisi ja tukisi ajatus, että äitini on ollut muillekin rakas ja merkityksellinen ihminen. Jos oma aikuinen tytär osoittaisi mieltään, niin ajoitus olisi pielessä.
Ei tarvi. Ja jos suku painostaa niin aina voi alkaa pari päivää aiemmin valittelemaan, että on outo olo ja sairastaa noron siinä hautajaisten aikaan. Aivan varmana ei kukaan tarjoudu käymään ja tarkistaan ootko oikeesti kipee, jos on kyseessä noro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hautajaisissa mitään esitetä. Lapsellista ajatella, että hautajaisissa kaikki aidosti surisivat. Hautajaisiin mennään, koska tuetaan paikalla olemisella lähimpiä surevia, vaikka ei itse surisikaan.
Millä tavalla se muka tukee ketään?
Minua lohduttaisi ja tukisi ajatus, että äitini on ollut muillekin rakas ja merkityksellinen ihminen. Jos oma aikuinen tytär osoittaisi mieltään, niin ajoitus olisi pielessä.
Entä, jos rakas äitisi olisi kohdellut tytärtäsi niin huonosti, että tyttärellä ei ole hänestä mitään hyviä muistoja?
En osallistunut, koska isoäitini ei hyväksynyt puolisoani. Oli kylmä talvi, olin raskaana ja flunssainen, joten tästä sain hyvän syyn sukulaisille kerrottavaksi. Välillä harmittaa, etten mennyt, mutta eniten harmittaa se, etten uskaltanut ikinä puolustaa perhettäni isoäidilleni, ennen kuin tämä sairastui ja sitten kuoli.
En mennyt kuin sen joka ei oikeasti edes ollut isovanhempi.