Työkyvyttömyyseläkkeellä olo on hirveää!
Sairastan todella vaikeaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja olen ollut eläkkeellä pian 5 vuotta. Tämä on ihan kamalaa. Päivät matelevat samanlaisina päivästä toiseen, ei mitään järkevää tekemistä, olo on turha ja tarpeeton, minusta ei ole mitään hyötyä kenellekään -mitenkään.
En jaksa enää elää.
Kommentit (91)
Voi Eikö kenelläkään ole mitään sanottavaa tähän aiheeseen??
Etkö pääse mihinkään vapaaehtoistyöhön? Tai kokemusasiantuntijaksi.
Itse se on keksittävä mitä haluaa tehdä.
Esim eläinsuojelutoiminta tai kysy seurakunnalta mihin voisit osallistua.
Tsemppiä!
SPR:llä on ystävätoimintaa ja ruoka-aputoimintaa.
Pelastusarmeija etsii juuri nyt vapaaehtoisia joulupatakeräykseen,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää miettiä nyt mihin suuntaan lähdet. Se on sitä niskasta kiinni ottamista, voimiesi mukaan.
Sohvaan vaan jämähtää.
Joka päivä mietin suuntaa elämälleni, jatkanko tätä turhaa taivallusta vai lopetanko kaiken tähän. Toistaiseksi olen valinnut elää, mutta kovin ohut on elämänlankani.
ApMiten olisi itsesi kuntouttaminen esimerkiksi psykoterapiassa ja 12 askeleen ryhmissä? - Kyllä: psykoterapia maksaa, mutta jos jaksaa taistella kynsin hampain rahoituksesta, niin saattaa jopa saadakin rahoituksen psykoterapiaan. Ensin täytyy itse etsiä itselleen sopiva psykoterapeutti, mikä sekin kyllä maksaa ja etsintä on muutoinkin vaivalloista, mutta jos jaksat etsiä ja taistella rahoituksesta ja myös työskennellä psykoterapiassa, niin se kaikki työ kannattaa!
Joo, jotkut kunnat saattavat myöntää ilmaiseksi maksusitoumuksella lyhytaikaista eli muutaman kuukauden mittaista psykoterapiaa, joka hyvin harvoin kylläkään riittää jo tk-eläkkeelle mt ongelmista päätyneelle.
Omakustanteisesti jos käyt kerran viikossa psykolla, taitaa laskua kertyä vähintään 150-250 euroa kuukaudelle itsesi maksettavaksi kela korvausten jälkeen, mikä taas on useimmille tk eläkeläisille liian suuri summa.
On tämä valtio kyllä läpeensä sairas, kun se saa ihmisen tuntemaan näin. Olet siis arvokas vain, jos olet hyödyksi valtiolle. Onneksi eletään loppua lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Voi Eikö kenelläkään ole mitään sanottavaa tähän aiheeseen??
Onhan tämä tympeää. Osa luulee, että olen menettänyt minuuteni ja järkenikin muiden vaivojen mukana. Aika käy pitkäksi. On ikävää, etten tunne olevani kenellekään merkityksellinen.
Onko Ap vielä palstalla? Miten sulla menee? Kohtalotoveri tässä. Vieläkään ei elämä oikein luista. En totu ikinä tähän eläkkeellä oloon 😢 Hyvät neuvot olisivat tarpeen, jos jollakin olisi niitä antaa.
Vierailija kirjoitti:
En aloita uutta ketjua, kun aihe on niin lähellä tätä ketjua. Kertokaa hyvät ihmiset, miten tähän eläkkeellä oloon voisi tottua ja jopa nauttia siitä?
Asiallisia vastauksia toivoisin. Olen tk-eläkkeellä masennuksen takia. Eläkettä saan n. 1500 e / kk.
Näitä tyytymättömien ja tottumattomien vastauksia kun lukee ihmettelen onko kaikki yksinäidiä, perheettömiä, lapsettomia ja ystävättömiä? Liikuntakyvyttömiä kun eivät pääse ihmisten ilmoille?
Vastasin tuolla alkupuolella että omassa elämässä on enemmän mukavaa puuhaa kuin ikinä ennen, ihmettelen yhä kuinka ehdin käymään töissä kun nytkin on päivät liian tätnnä. Aika menee vain liian äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
SPR:llä on ystävätoimintaa ja ruoka-aputoimintaa.
Pelastusarmeija etsii juuri nyt vapaaehtoisia joulupatakeräykseen,
Ruoka-apuun tarttee meillä päin oman auton.
Onkohan tämän ketjun aloittaja ja muut turhautuneet keksineet jotain elämän mielekkyyttä ylläpitävää? Itsellä sama tilanne nyt ja kovasti kiinnostaisi kuulla, miten on käynyt.
Miten teillä muilla tk-eläkeläisillä menee? Itselläni tämä on yhä vaan kamalaa - aivan kuten Ap:kin asian ilmaisi. Mistä hitosta sitä saisi uutta sisältöä ja merkitystä elämään, kun työtä ei enää ole?