Lue keskustelun säännöt.
Mitä tässä 43-vuotiaana voisi enää saada aikaiseksi?
28.10.2022 |
40 ikävuoden tultua täyteen on alkanut nopea alamäki sekä ulkonäössä että henkisesti. Kuolema on ajatuksissa joka päivä, olen tullut siitä tietoiseksi vanhempien ja ikätovereiden menehdyttyä. Olen vetäytynyt parin vuoden aikana oikeastaan kokonaan kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä töitä lukuunottamatta. Olen yh ja mulla on kaksi alakoululaista kotona. Heidän kanssaan kyllä olen ja teen, mutta en kaipaa muita. Ahdistun kaikista näkemisehdotuksista. Taustalla jonkunlainen henkinen väsymys, joka on perua hirveästä nuoruudesta, ja inho omaa ulkonäköä kohtaan. Haluaisin tehdä kaikenlaista mutta en vain jaksa. Tässä vielä toisen lapsen neuropsyk. ongelmat jotka ovat vasta tutkimusten alussa. Muita aikuisia itseni lisäksi ei ole lasten elämässä.
Kommentit (31)
Ensinnäkin noin 40-vuotiaana suurella osalla ihmisistä on sellainen vaihe elämässä, että mennyttä katsotaan ja arvioidaan mitä on tullut tehtyä ja sitten pohditaan tulevaa, mitä vielä elämällä on annettavaa. Tähän kohtaan on osunut maailmaa ja yhteiskuntaa muuttavia asioita.
Itse opiskelin 39-41-vuotiaana työni ohessa eräoppaan opintoja ja vuodet olivat antoisinta aikaa elämässäni, koska tapasin opintojen aikana samoista asioista kiinnostuneita mukavia ihmisiä. Tuon jälkeen kaikki onkin haalistunut ja mitään kivaa ei ole tiedossa. Olen nyt 47v ja todella kyllästynyt ihan kaikkeen. En ole fyysisestikään tänä vuonna ollut täysin kunnossa ja voimissani. Olen pahasti erakoitunut viimeisen parin vuoden aikana. Ihmiset tuntuvat aikaisempaa typerämmiltä ja olen kyllästynyt typeryyteen. Olen nyhjöttänyt ennätyksellisen paljon sisällä.
Joskus kannattaa hyväksyä sellainen tylsä, tasainen ja innostamaton vaihe elämässä. Jos se sen sijaan jatkuu ja alkaa masentaa, niin asialle kannattaa tehdä jotain ettei vaivu ihan epätoivoon. Mun toivoni on Jumalassa ja hänen pojassaan. Kun mikään muu ei kanna, niin usko ja toivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin rakastua ja saada vielä yhden lapsen. Voisin kouluttautua uuteen ammattiin ja rakentaa vielä uuden uran.
No toisaalta jos ei pelkää kuolemaa, niin ei se mikään ahdistava ajatus ole. Ja sulla saattaa olla viiden v päästä erilainen olo kuin nyt. Ei tarvi väkisin ollakaan sosiaalinen tms, teet juuri sitä mitä huvittaa.
54v nuorempi työkkärivirkailija vakuutti että vielä pärjään ja niin jatkoin 63v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 46. Nyt ainoa lapsi täysi-ikäinen. Jos minulla olisi ollut kaksi alakouluiköistä lasta, niin en minäkään miyään muuta jatkaisia. Hatunnosto sinulle. Minia vähän ahdistaa ulkonäkö ja kroppatuntemukset, mutta minä olen ajatellut, että ne vaan osa tätä prosessia. Vanheneminen on ehdottomasti lisännyt itsetuntemusta, itsearvostusta, luottoa omaan ammattitaitoon ja en niin helposti hätkähdä muiden mielipiteistä. Yhden palkattoman jakson pidin ikäisenäsi ja olin ihan muissa hommissa sen ajan. Palkattomaan tms ei ole vielä varaa. Nyt olen vuoden käynyt työnantajan maksamaan työnohjaajakoulutusta. Sen jälkeen suunnitelma on terapiakoulutus mikä maksaa, mutta sitten teini jo lähes kokonaan omillaan. Haaveena noin viisvitosena tehdä lyhyempää työaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviä vain tästä hetkestä. Ja tästä. Ja tästä.
Arvostan tekstiäsi
Ei koskaan pitäisi lytätä toisen tunteita , ja sinä olit kannustava. Se, että korostaa miten hyvin itsellä menee, on ehkä kauheinta mitä voi tehdä, ja väheksyy toisen tunnetta.
t. yksi 43.v
Totta. Voi olla apuna kun kuuntelee ihmistä joka haluaa kertoa elämästään. Se että alkaa kertoa kuinka hyvin itsellä
menee ei ole Ok.
Vähän kuin narsisti äitini jolta menin kysymään nuorena neuvoa kun olen kova jännittämään. Äitini vastasi että HÄN ei jännitä yhtään olikin teinille hirveästi apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet 43v? Siis sinulla on vielä viisi vuotta aikaa juhlia ja bailata - voit sitten 48 vuotiaana hankkia vauvan!!
Vierailija kirjoitti:
Olet 43v? Siis sinulla on vielä viisi vuotta aikaa juhlia ja bailata - voit sitten 48 vuotiaana hankkia vauvan!!
Niinkö sinä teit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selviä vain tästä hetkestä. Ja tästä. Ja tästä.
Jos elämä on vain selviämistä päivästä toiseen niin kyllä ammattiapu on tarpeen. Itse räpelsin monet vuodet odottaen parempaa huomista sekä öitä jolloin vihdoin saisin/pystyisin nukkumaan. No lopulta sitten sairastuin. Ei kannata jäädä odottelemaan.
Lähes mitä tahansa...huippu-urheilijaa lukuunottamatta.