Jalanjäljet hiekassa

Eräänä yönä näin unta, / että kuljin rannalla Jeesuksen kanssa. / Tummalle taivaalle heijastui tapahtumia elämästäni. / Jokaisessa kuvassa näin hiekassa kahdet jalanjäljet, / toiset olivat minun, toiset Jeesuksen. / Kun viimeinen kuva avautui eteeni, / etsin katseellani jalanjälkiä hiekasta. / Huomasin, että aina elämäni vaikeimpina / ja surullisimpina hetkinä / jalanjälkiä oli jäänyt vain yhdet. / Sitä en voinut ymmärtää, / ja siksi kysyin Jeesukselta, mitä tämä merkitsi. / Herra, lupasit, kun lähdin seuraamaan sinua, / että kuljet kanssani koko matkan. / Mutta nyt näen, että elämäni vaikeimpina aikoina / hiekkaan on jäänyt vain yhdet jalanjäljet. / Miksi jätit minut yksin silloin, / kun tarvitsin sinua kipeimmin?/ Jeesus vastasi: Rakas lapseni, / en ikinä jätä sinua yksin kärsimyksiin ja koetuksiin. / Näit vain yhdet jalanjäljet siksi, / että minä kannoin sinua.