Ahdistuneisuushäiriö ja työelämä

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys, kognitiivinen psykoterapia, työpaikka jossa saa tehdä etätöitä oman päätöksen mukaan, ja työtehtävä jota tehdään pitkälti itsenäisesti (kokoukset 3krt/viikko tietyn struktuurin mukaan eli ei tarvitse välttämättä olla luova toisten ihmisten läsnäollessa).

Mikä lääkitys sinulla on, ja oliko haastavaa saada se? Itse kun viimeksi kävin työterveydessä valittamassa tätä ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriötä, lääkäri ei suostunut kirjoittamaan lääkitystä, koska rauhoittavat ovat herkästi koukuttavia.

Lisäksi haluaisin tietää, millaista työtä teet? Tai ylipäätään te, jotka teette töitä etänä. Kaipaan kovasti työntekoa (ennen kaikkea rahan vuoksi, tuilla on niukkaa elää) ja etätyö sopisi varmasti hyvin mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys, kognitiivinen psykoterapia, työpaikka jossa saa tehdä etätöitä oman päätöksen mukaan, ja työtehtävä jota tehdään pitkälti itsenäisesti (kokoukset 3krt/viikko tietyn struktuurin mukaan eli ei tarvitse välttämättä olla luova toisten ihmisten läsnäollessa).

Mikä lääkitys sinulla on, ja oliko haastavaa saada se? Itse kun viimeksi kävin työterveydessä valittamassa tätä ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriötä, lääkäri ei suostunut kirjoittamaan lääkitystä, koska rauhoittavat ovat herkästi koukuttavia.

Lisäksi haluaisin tietää, millaista työtä teet? Tai ylipäätään te, jotka teette töitä etänä. Kaipaan kovasti työntekoa (ennen kaikkea rahan vuoksi, tuilla on niukkaa elää) ja etätyö sopisi varmasti hyvin mulle.

Työskentelen suunnittelijana. Etätyötä voi kokoaikaisena työntekijänä tehdä max. 2 -3 päivää viikossa. Muu aika on oltava toimistolla.

Otan aika kovaa stressiä töistä. Se kuormittaa myös, kun töiden eteneminen ei aina ole pelkästään itsestä kiinni, vaan siitä tekeekö joku muu jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti jos yritän tavoitella työelämässä vähänkin korkeampia kuin mihin oma luontainen halu ja voimat riittävät, ahdistus muuttuu mahdottomaksi sietää.

Opiskelin ennen korkeakoulussa jos toisessakin ja tein alani töitä. Olin aivan kierroksilla koko ajan. Kun lähdin puutarhuriksi, vaihtui toimeentulo epävarmuuteen mutta työelämä lakkasi tuottamasta ahdistusta. Olen välillä yrittänyt siisteihin sisätöihin mutta pääni ei kestä. Tuntuu, että joissain töissä ollaan todella kaukana tosielämässä ja siitä, mikä on ihmisen perusluonne. Ei ihme, että ahdistaa.

Tämä on hyvä huomio. Vaikka kuinka tulisi painostusta ja kannustusta hakeutua parempiin (paremmin palkattuihin, päällikön yms. Tehtäviin), niin ei kannata jos ei tunne itse vetoa tällaiseen. Ja suurin osa näistä korkeamman asteen töistä on aika kaukana ihmisen kokoisista tehtävistä. Pitäisi olla virheetön kone ja samaan aikaan luovasti tuottaa uusia toimintatapoja ja kehittää kaikenmaailman prosesseja, silti muistaen inhimillisen otteen ja ystävällisen hymyn ja tasapuolisen kohtelun.

Minä stressaannun hommassa kuin hommassa, joten ei ole iso ero siinä onko tehtävä vastuullisempi vai vähemmän vastuullinen.

Uppista.

Hankalaa on keksiä työtä jota voisi tehdä tämän ahdistuksen kanssa. Etätyöt vaikuttavat olevan enemmän korkeakoulutetuille suunnattuja.