Kanssakäyminen ihmisten kanssa tuottaa mulle jatkuvasti voimakkaita syyllisyydentunteita ja kuohuttaa mun tunteita.
Siksi olen vapaa-ajalla melkein aina joko mieheni kanssa tai sitten yksin. En kerta kaikkiaan kestä ihmiskontakteja, koska aina tapaamisten jälkeen alan kelata, että teinkö tai sanoinko jotain hassusti ja mitähän nuokin ihmiset minusta ajattelevat ja olenko aivan tyhmä jne. Lisäksi minulla on taipumus lievittää ahdistusta joissain juhlissa alkoholilla ja silloin yleensä OIKEASTI mokaan ja kierre syvenee. :(
Kommentit (4)
lisäksi haen hyväksyntää vieraista miehistä(varsinkin kännissä) vaikka olen perheenäiti. Kaikki ajatukseni pyörii sen ympärillä että olenko muiden mielestä tarpeeksi hyvä, kelpaanko tällaisena. olen harkinnut hakea apua, sillä mieheni ja lapseni alkaa pian kärsimään ongelmasta yhtä paljon kuin minä. pettäminen lähellä...
Meinaan hyvä ystäväni on nyt sellaisessa kriisissä, että oksat pois. Lapsuudessa ei saanut isältään rakkautta ja hyväksyntää ja on aina hakenut sitä miehistä. Huomionhaku on ollut jo pitkään sairaalloista. Meni ja petti miestään ja nyt on terapia ja masennuslääkkeet pelissä. Yrittävät selvitä mutta en olis ihan varma :(
Vierailija:
lisäksi haen hyväksyntää vieraista miehistä(varsinkin kännissä) vaikka olen perheenäiti. Kaikki ajatukseni pyörii sen ympärillä että olenko muiden mielestä tarpeeksi hyvä, kelpaanko tällaisena. olen harkinnut hakea apua, sillä mieheni ja lapseni alkaa pian kärsimään ongelmasta yhtä paljon kuin minä. pettäminen lähellä...
Voiskohan jostain terapiasta oikeasti olla hyötyä?
aina kaikkien tapaamisien jälkeen mietin mitä tulikaan sanottua.. ja miten toiset niihin suhtautu ym.. huono itsetunto