UHMAIKÄINEN KITISEE JA VINKUU AAMUSTA ILTAAN, MITÄ TEHDÄ?

Minä käytän myös tuota lasten tunteiden sanoiksi pukemista. Se saattaa jopa joskus auttaa. Usein kun kiukku on alkamassa helpottaa se kun pistän asian leikiksi. Alan juosta lasta kohti (joo, meillä saa juosta sisällä), hän lähtee karkuun ja pian kaikkia naurattaa. Tai menen nurkan taakse piiloon ja huudan etsimään tai kutitan lasta kainalosta. Nämä tietysti tehoavat vain silloin kun kiukku on vasta tuloillaan. Mutta minusta kannattaa kokeilla.

Vierailija:

Onko Sinulla lapsia tai oletko edes koskaan ollut 24 h uhmiksen kanssa? Tervetuloa meille kokeilemaan!

Joo, on minulla kolme lasta. 8 v, 3 v ja 5 kk. Kotihoidettuja olleet tähän saakka (eskaria ja koulua lukuunottamatta), joten kokemusta on ympärivuorokautisesta oleskelusta lasten kanssa on myös.

18

kans aika raivokas kaksi-vuotias. Ja monella on aika vaikea ymmärtää miten paljon mielen malttia tarvitaan, koska kaikilla lapsilla ei ole niin rajua uhmaikää.



Olen huomannut, et meidän tarttee pitää tiukasti kiinni uni- ja ruoka-ajoista, koska nälkäisena tai unisena uhmakohtaus voi saada ihan uskomattomat mittasuhteet. Lapsi vaan raivoaa, eikä itsekään tiedä mitä haluaa. Noissa tilanteissa en enää itse enää hermostu, koska ne on oikeasti aika pelottavia ja mietin vaan että millä ilveellä sen saa loppumaan. Sylissä pitely ei useinkaan auta. Olen sit koittanut ottaa taktiikaksi unille menoa, oottelen sängyn vieressä ja koitan saada muut temput loppumaan, jolloin aikansa raivottuaan (saattaa kestää kauankin) lapsi haluaa jo itse mennä lepäämään.



Lisäksi kaikki lähtemiset kerrotaan lapselle etukäteen ja valmistellaan ja kiireellä ei voida lähteä mihkään ilman ettei tule kriisiä.



Lelujen heittelystä ko. lelut lähtee aina jäähylle. Mikä tietty aiheuttaa lisää raivoa, mut toistaiseksi muu ei ole tehonnut ja tämä on alkanut mennä perille.



Välillä kaiken näköseen vetkuttamiseen palaa pinna. Jos mies on kotona vaihdetaan sit vuoroja. Jos olen yksin sanon kyl lapselle, et kohta hermostun. Välillä auttaa välillä ei. Jos on sit huutamiseksi mennyt niin jälkeenpäin on koitettu vähän jutella asiasta. Joo ja joskun olen mennyt vessaan hetkeksi huulta puremaan...



Et kyl tässä odotellaan jo uhmaiän loppua ja rauhallisempia aikoja....

Sitä kestää aikansa...hoh hoijaa.



Terkuin uhmaikäisten tuplien äiti

pitkin seiniä, repii äitiään hiuksista, potkii kun vaatteita vaihdetaan, itkee ja kirkuu tuntikausia? ap

tai ettei ole lähistöllä ketään jota voi satuttaa. Ota syliin tiukasti, mutta hellästi. Pysy rauhallisena, puhu rauhallisesti, ole aikuinen niin lapsi tietää että sinuun voi luottaa.



Hirveä myllerrys siellä pienen pään sisällä on käynnissä, yritetään ymmärtää.



Muista ettet ole yli-ihminen, kyllä lapsi saa nähdä myös siun tunteenpurkaukset.

pinna palaa kun lapsi hakkaa ja huutaa kaikki päivät. Tiedän että oma huutamiseni on väärin mutta en vaan mahda mitään.

Kun otan tiukasti syliin, uhmakohtauksen vallassa oleva lapsi menee aivan tolaltaan, kirkuu ja kiemurtelee ja raivoaa entistä pahemmin! :( ap

Älä jätä pientä lasta yksin itkemään tai huutamaan. Jos " holding" ei tehoa, anna lapsen huutaa itsekseen, mutta pysy lähettyvillä (teet jotain muuta: luet lehteä, teet kotitöitä, jotka voi keskeyttäää jne.). Koita pysyä itse rauhallisena.



Jos lapsi ei osaa vielä puhua, sanoita suuttumus hänen puolestaan " tiedän, että sinua kiukuttaa" .



Selkeät rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei, samoin selkeä päivärytmi auttavat uhmaikäistä. Ulkoilkaa tarpeeksi tai keksikää sisällä energianpurku-leikkejä.



Voimia!

Minä olen pitänyt välillä 4v:ta 45 min sylissä väkisin kohtauksen tullessa. Mieti vaikka joku rangaistus joka seuraa AINA tavaroiden heittelyn jälkeen.

Meillä toimiva konsti on ollut se että kun känkkis alkaa tai komentoni ei mene perille niin alan laskemaan. Lasken hitaasti kolmeen ja sen jälkeen sitten tehdään väkisin tai mennään jäähylle.

1v4kk sanoo välittömästi kaksi kun olen ykkösen sanonut, on tainnut kuulla tuota laskemista vähän liikaa :)

meillä meinaan kitisee ja tappelee 11v....

Ei vaineskaan. Niitä kausia tulee ja menee. Meillä neljä lasta ja tuntuu että aina jollain uhma päällä, isommilla ehkä kyllä alkaa olla jo esimurkkuikää...

Todellakin käyttäytyy usein kuin pikkukakara. Myös 15-vuotiaallamme on uhmista, 13-vuotias on aika helppo tapaus, samoin 10-vuotias, mutta kyllä heiltäkin monissa tilanteissa uhmaa löytyy. 4-vuotias taitaa olla tällä hetkellä helpoin tapaus...tai ei ehkä sittenkään. Mutta kyllä täytyy sanoa, että on äidin pinna venynyt kummasti ajasta ennen lapsia. Lapset kehuvat, että on kivaa, kun en huuda.

Joskus ei vaan pinna niin anna periksi kuin toisina päivinä. Huomaa kyllä, että niinä päivinä on helpompaa kun jaksaa olla kärsivällinen ja antaa paljon (positiivista) huomiota uhmis-esikoiselle. Mutta kun aina ei jaksa ja se vauvakin siinä on...

Yritä järjestää lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa hassutteluun joka päivä tai ainakin mahdollisimman usein. Näissä tilanteissa olet henkisesti kokonaan läsnä, keskityt lapseen ja kommunikoit hänen kanssaan.



Hyväksy lapsen kaikki tunteet. Nimeä niitä, puhu niistä, kuvaile niitä. Kaikki tunteet ovat ok, tekoja vain pitää rajoittaa.



Älä rankaise. Yritä suhtautua mahdollisimman vähäeleisesti kaikkeen sellaiseen, jonka vain pystyt sivuuttamaan. Hidasta tempoa, jotta ehdit kuulla lapsen tunteet ja ajatukset. Kiire pilaa usein kaiken lapsiperheessä.



Myös omia odotuksia kannattaa miettiä. Lapsella on oikeus kodissaan olla pahalla mielellä vaikka joka päivä aamusta iltaan. Hänellä on myös oikeus ilmaista nämä tunteensa. Ketään ei saa silti satuttaa. Tunteita ei voi pakottaa muuksi, mitä ne ovat. Ketään ei voi käskeä olemaan iloinen, korkeintaan voi kieltää pahan mielen ilmaukset, mutta mitä iloa siitä sitten on. Paha mieli ei ainakaan sillä mene pois, että siitä ei saa puhua.



Ehkä ennemmin kannattaa lähteä katsomaan asiaa siitä suunnasta, mitä voisitte tehdä, jotta lapsella ei olisi koko ajan paha mieli. Onko sinulla koko ajan paha mieli myös?

repii vaatteista, heittää esineillä päin ihmisiä?

Ennaltaehkäisy on tietysti se avain näihinkin ongelmiin. On helpompaa ehkäistä pahaa mieltä ennalta kuin parantaa se.



Minun on vaikea kertoa, mitä pitäisi tehdä noissa tilanteissa, koska niin heitteleminen kuin vaatteista repiminenkin ovat noissa tilanteissa ilmeisesti lapsen raivokkaita reaktioita johonkin tapahtuneeseen. Tapahtuman syy on merkityksellinen, ei reaktio sinänsä. (Paitsi että satuttamista ei hyväksytä.)

Satuttaminen pitää estää ja ohjata lasta kertomaan sanallisesti (tai kirkuen jos sanoja ei ole) suuttumuksensa ja raivonsa.



Sano vaikka " Tavaroita ei saa heitellä. Olet tosi vihainen, kun Pete otti hevosen kädestä." tai " En halua, että minun vaatteissa roikutaan. Sinua suututtaa, kun äiti ei ota syliin."



Millaisia teidän ongelmatilanteet ovat? Pystytkö itse keksimään, miten ne voisi ehkäistä ennakolta? Tunnistatko lapsesi tunteet niissä tilanteissa? Miten itse toivoisit, että sinuun suhtaudutaan, kun olet pettynyt, turhautunut, loukkaantunut, vihainen, surullinen? Löytyisikö näistä tavoista jotain, mitä voisit hyödyntää lapsen tunteiden käsittelyssä?

Onko Sinulla lapsia tai oletko edes koskaan ollut 24 h uhmiksen kanssa? Tervetuloa meille kokeilemaan!

Vierailija:

Yritä järjestää lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa hassutteluun joka päivä tai ainakin mahdollisimman usein. Näissä tilanteissa olet henkisesti kokonaan läsnä, keskityt lapseen ja kommunikoit hänen kanssaan.

Hyväksy lapsen kaikki tunteet. Nimeä niitä, puhu niistä, kuvaile niitä. Kaikki tunteet ovat ok, tekoja vain pitää rajoittaa.

Älä rankaise. Yritä suhtautua mahdollisimman vähäeleisesti kaikkeen sellaiseen, jonka vain pystyt sivuuttamaan. Hidasta tempoa, jotta ehdit kuulla lapsen tunteet ja ajatukset. Kiire pilaa usein kaiken lapsiperheessä.

Myös omia odotuksia kannattaa miettiä. Lapsella on oikeus kodissaan olla pahalla mielellä vaikka joka päivä aamusta iltaan. Hänellä on myös oikeus ilmaista nämä tunteensa. Ketään ei saa silti satuttaa. Tunteita ei voi pakottaa muuksi, mitä ne ovat. Ketään ei voi käskeä olemaan iloinen, korkeintaan voi kieltää pahan mielen ilmaukset, mutta mitä iloa siitä sitten on. Paha mieli ei ainakaan sillä mene pois, että siitä ei saa puhua.

Ehkä ennemmin kannattaa lähteä katsomaan asiaa siitä suunnasta, mitä voisitte tehdä, jotta lapsella ei olisi koko ajan paha mieli. Onko sinulla koko ajan paha mieli myös?