En suosittele avioliittoa

Itse 40 vuotta aviossa ja aina ollut ihanaa, harmi, että toisilla ollut myös ikävää.

Jos kaikki suhteet väljähtyy ja muuttuu riitelyksi niin kannattaa miettiä mikä niille kaikille suhteille oli yhteistä. Sinä.

Aito avioliitto kunniaan, kuten se on ollut satoja vuosia.

Siinä kunnioitetaan toista ja toisen mielipiteitä.

Aito avioliitto ei tietenkään koske homopareja. Homoja ei koskaan pitäisi vihkiä.

Vierailija kirjoitti:

Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kaikki parisuhteet tuottavat pidemmän päälle aktiivista kärsimystä tai ainakin väljähtyvät osapuolten kasvaessa erilleen. On sitten kunkin asia, tyytyykö asiantilaan vai tekee muutoksen esimerkiksi eroamalla.

Tämä olisi jokaisen naimisiin menevän ja lapsia hankkivan hyvä tiedostaa. Toivon, että olisin itsekin tämän tajunnut aikoinaan. 

Minä en ymmärtänyt osata varoa tätä. En olisi lapsia hankkinut, jotenkin sitä niin ruusuisena avioliittoon meni... Erossa kärsi kaikki, itse, puoliso ja lapsetkin sekä lähisukukin sai osansa. Lapsethan siinä syyttömiä ovat ja joutuvat aikuisten hölmöilystä kärsimään. Parempi olisi ollut, ettei lapsia olisi hankittu. Mutta, tottakai, lapsista pidetään hyvä huoli nytkin. Muttei se tietenkään sama ole, kuin oikeana perheenä oltaisiin yhdessä.

Kaffebulla kirjoitti:

Jos kaikki suhteet väljähtyy ja muuttuu riitelyksi niin kannattaa miettiä mikä niille kaikille suhteille oli yhteistä. Sinä.

Totta ja ei totta. Mulla esimerkiksi on ollut uskomattoman huono tuuri. Kolme pitkää kymmenvuotista suhdetta, joissa ei ollut yhdessäkään mitään suuria riitoja tai muutakaan isoa ongelmaa, mutta kaikki päättyivät siihen, kun tyttöystävä, avovaimo ja kolmas aviovaimona lähtivät kaikki toisen miehen matkaan, pettivät siis minua. Kaikkien näiden naisten kanssa meillä oli seksiä ihan eroon saakka, eikä kukaan heistä osannut sanoa muutakuin, että ihastuivat vain toiseen. Terapeutti ei ihmettele, etten ole sitten pysyvää naissuhdetta kolmannen eron jälkeen enää ottanut.

Kymmenen vuotta liitossa on minulla ainakin ollut jonkinlainen merkkipaalu. Sen yli ei ole selvitty :-)

Ihminen pettää aina. Lopulta.

Mutta ei sitä kantsi liikaa miettiä.

Muuten tulee paska elämä.

Vierailija kirjoitti:

Sä teet pelkkiä oletuksia, että elämä olis helpompaa ilman lapsia ja avioliittoa. Mutta mistäs sen varmasti tietää. Voi olla että se olis paljon kurjempaa. Sitten sä viiskymppisenä haikailisit lasten perään. Vaikutat olevan ihminen joka ei koskaan olis tyytyväinen elämäänsä.

Ja sääli lapsiasi, jos ne vaihtaisit noin vaan pois jotta saisit itse helpomman elämän.

Sepä siinä on, että joillain on aina hankalaa. Sellaista omaa, sisäsyntyistä hankalaa. Ensin ei voida olla yhtään yksin ja siitä seuraavat itsetuhoiset mietteet. Sitten kaikki on puolison syytä tai välillä puolison tuesta huolimatta potuttaa ihan kaikki. Sitten halutaan erota ja kohta taas on hankalaa, vaikka huoltajuusasiat järjestettäisiin reilusti. Ja taas vaivaavat itsetuhoiset ajatukset. Joitain ihmisiä ei voida kohtuullisin eikä kohtuuttominkaan ponnistuksin pitää tyytyväisinä.

Uskovaisena ei olla avoliitossa. Silloin rikkoo Raamatun Sanaa vastaan. Seksuaalinen suhde edellyttää avioliittoa.

Toki ateisteille tai tapauskovaisille tämä käy.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Jos kaikki suhteet väljähtyy ja muuttuu riitelyksi niin kannattaa miettiä mikä niille kaikille suhteille oli yhteistä. Sinä.

Totta ja ei totta. Mulla esimerkiksi on ollut uskomattoman huono tuuri. Kolme pitkää kymmenvuotista suhdetta, joissa ei ollut yhdessäkään mitään suuria riitoja tai muutakaan isoa ongelmaa, mutta kaikki päättyivät siihen, kun tyttöystävä, avovaimo ja kolmas aviovaimona lähtivät kaikki toisen miehen matkaan, pettivät siis minua. Kaikkien näiden naisten kanssa meillä oli seksiä ihan eroon saakka, eikä kukaan heistä osannut sanoa muutakuin, että ihastuivat vain toiseen. Terapeutti ei ihmettele, etten ole sitten pysyvää naissuhdetta kolmannen eron jälkeen enää ottanut.

Kymmenen vuotta liitossa on minulla ainakin ollut jonkinlainen merkkipaalu. Sen yli ei ole selvitty :-)

Oikeastaan asia on niin, että petetyksi tulemiset kasaantuvat valitettavasti samoille ihmisille. Näin ollen ei terpankaan pitäisi ihmetellä. Siihen en osaa sanoa mitään, miksi näin on ja mistä sellaisen ihmisen tuntee. Joku viisaampi voi kertoa, jos tietää.

Om man inte klarar av något ansvar och inte har tänkt fungera som en kontribuerande lagspelare, utan evig opportunist genom livet, är det nog bäst att man inte gifter sig. Man skall inte heller gifta sig med en sådan. Därför testar man först och gifter sig sedan. 

Suvussani on vain yksi eronnut tati.

Mina pohdin eroa ja olisin taman uuden sukupolven musta lammas. Paskat.

Alkaa miehet pihdatko!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut Nyt vaan itsestäsi.

Terv naimisissa 28 vee

Sieltä se ero tulee neljän kympin kriisissä. Vanha tietää.

Vanha tietää, mutta ei osaa laskea yhtään. Tuo kirjoittaja on jo ohittanut neljän kympin kriisin ajat sitten. Ei se enää yli viiskymppisenä päälle tule.

Onneksi elämässä ikäkriisejä riittää... Viidenkympin villitys tuo omat eronsa erolukuihin.

Onneksi jotkut myös osaa selvitä niistä eroamatta. Ja parisuhdekin vaan paranee kun lapset lähtee pesästä ja pääsee taas elämään kaksin. Voin aidosti sanoa, että elän tällä hetkellä parasta aikaa elämässäni. Ei enää jatkuvaa huolta lapsista (ovat aikuisia) ja oma rakas mies edelleen rinnalla. Ei tietoakaan kriiseistä ja erosta.

Onnea teille, hyvä niin. Moni nykyliitto ei noille lukemille pääse. Ei taida monilla ihmisillä olla enää sellaista sitoutumista parisuhteeseen.

Ympäristö ei varsinaisesti tue pitkää sitoutumista. Koko elämänmuoto perustuu laskelmoinnille ja egoismille. Alkaa olla ihan kummajainen jos liitto kestää vuosikymmeniä ja niin että kumpikin saa kehittyä ja kasvaa. Ei näitä pareja nosteta lööppijulkisuuteen, ei kuulu agendaan. Eli pitkälle avioliitolle tehdään sama kuin kristinuskolle: roskiin.

On haastavaa poiketa nykyisestä nautintoa ja uutuudenhuumaa palvovasta arvomaailmasta. Yhteinen vastustaja voi silti lujittaa liittoa jos luottamus on vahva.

Ennen ja osin vieläkin päätetään vanheta yhdessä. Olla toisen tukena. Suhteen ei ajatellakaan perustuvan eroottiselle kiihkolle vaan kiintymykselle.

Just mentiin kuukausi sitten naimisiin. Lapsia ei ole eikä tule.

Menin naimisiin 48 vuotiaana. Molempien lapset aikuisia ja alotettiin ns elämä nollista kahdestaan. Molemmat ei ole ollut aikaisemmin naimisissa. Avioliitto molemmille eka. Ihminen kasvaa paljon ja oppii paljon. Aika hyvin menee.

Se että ap ja kaverinsa on sössineet omat liittonsa ei ole muiden ongelma. Itse olen onnellisesti avioliitossa elänyt 21v (yhdessä 28v). 

Eikö tälle kaikelle ole jo annettu nimi: mgtow😏

Miten toi on avioliiton vika? Avoliitto estää pettämästä? :D Oma vika jos valitsee kumppaninsa huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Just mentiin kuukausi sitten naimisiin. Lapsia ei ole eikä tule.

Mitähän jos teidän molempiem vanhemmat olisivat ennen teitä ajatelleet, päättäneet ja myös toimineet noin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ja osin vieläkin päätetään vanheta yhdessä. Olla toisen tukena. Suhteen ei ajatellakaan perustuvan eroottiselle kiihkolle vaan kiintymykselle.

Just tämä. Täällä oli taannoin pitkä ketju, jossa 90% kirjoittajista oli sitä mieltä, että kun seksi loppuu, parisuhde on ohi.

Usein näin julistavat nimenomaan miehet. Heille tulee erektiovaikeuksia keski-iässä ja suhde sitten yleensä kaatuukin siihen. Onko nämä niitä miehiä, joille ero tuli puskista?

Itse en voisi kuvitellakaan jättäväni miestäni seksin puutteen takia. Toki meillä on seksiä, mutta jos se loppuisi, asia ei muuttaisi meidän välillä mitään. Emme todellakaan ole eroamassa noin mitättömästä syystä.