Onko täällä muita joilla on useampi persoona?
Minulla on 3 erilaista persoonaa, kaikilla sama nimi kylläkin, oma syntymänimeni mutta jokaisella oma henkilöhistoria, periaatteet ja mielenkiinnon kohteet. Nämä vaihtelevat sitten keskenään tunnetilojen, musiikin ja ympäristön mukaan. Tämä alkoi teininä suunnilleen.
Ensimmäinen persoona olen minä itse, tässä todellisuudessa elikkä masentunut, syrjäytynyt ja sairaseläkkeellä. Todella yksinäinen olen, ei ystäviä, vanhempia jne
Toinen persoona on värikäs. Tykkää kuunnella räppiä, nuoruudessaan käyttänyt paljon huumeita(todellisuudessa en ole ikinä kokeillut) ja on ollut parisuhteessa väkivallan uhri. Pystyn täysin samaistumaan ja joskus tämän persoonan vallatessa saatan itkeä noita surullisia vuosiani. Eläännyn siis täysin. Rakastan myös silloin seksiä ja harrastan paljon oma kivaa
Viimeinen persoona on rikas, työssäkäyvä ja siisti ihminen. Tuon persoonan vallatesaa mieleni ja kehoni rakastan taidetta, katselen myös paljon elokuvia ja kuuntelen klassista musiikkia.
Ikinä en ole näistä kenellekään kertonut. Pitäisikö? En satuta tällä itseäni enkä muitakaan. Ensimmäinen persoona on siis se ns. Oikea minä. Yksinäinen ja masentunut. Dissosioin myös paljon, aikaa katoaa ja muisti pätkii.
Kommentit (24)
Jos mielikuvitus ei auta oikeassa elämässä. Kaikki on vain haaveita jotka ei koskaan toteudu?
Tässä on esimerkki hullusta ihmisestä. Enkä todellakaan tarkoita pahalla mutta laitoskamaa olet
Minulla 2
Sivistynyt, Mukava , helposti lähestyttävä , fiksu
Toinen on oikeastaan vastakohta kaikesta tästä, mikä tulee esille aina silloin tällöin.. Tää persoona käyttää vaikka koko loppuelämän toisen ihmisen tuhoamiseen jos kokee, että on epäkunnioitettu...
Koitan ylläpitää ekaa puolta mutta toka tulee aina välillä esille, tulen itse vähän huonommista oloista
m.30
Kuulostaa mielenkiintoselta mutta samalla myös pelottavalta. En tunne ketään jolla on jakaantunut persoona, vissiin aika harvinaista
Ehkä elämäsi on vain niin yksinäistä ja jos ei ole ketään juttukaveria sitä tulee helposti luomaan ympärilleen mielikuvitusmaailman. Se ei välttämättä tarkoita että olisit sairas. Siis identiteettihäiriöinen
Yleensä sivupersoonahäiriössä myös nimi ja ikä vaihtuu. Ehkä tuo johtuu jostain muusta
Itselläni jotain häilyvää sinne päin. Ei tiettyjä nimiä, ikiä tms mutta selkeästi välillä osuu tietynlaiset luonteenpiirteet ja mielipiteet päälle ja pystyn erottamaan kolme "tyyppiä", jotka ovat täysin omasta "normaalista" persoonasta poikkeavia. En ole diagnoosia vielä saanut kun en täytä täysin sivupersoonahäiriön diagnoosin kriteerejä, mutta asiaa selvitellään. Tosi ahdistavaa kun ainakin yhden ollessa päällä, oon tosi töykeä ja muista välittämätön
Ei diagnooseja, mutta lapsuuden perhe väkivaltaisen alkoholistin ja narsistin vallan alla.
Tietyissä stressaavissa tilanteissa minulla tulee ikäänkuin uusi vaihde päälle ja olen kova, välinpitämätön ja alistava. Oli pitkään niin seesteistä että unohdin tämän puolen itsestäni. Yhtenä päivänä huomasin sen olevan päällä ja kysyin itsekseni, että terve pitkästä aikaa, missä olet ollut.
On todennäköisesti joku itsesuojelumekanismi joka kytkeytyy päälle kun kiltti ja lempeä minäni ei pysty enää selviytymään.
N50+
Lululla oli kolme mieltä,
Lululla oli kolme mieltä
ja yksi niistä valtasi hänet iltaisin
Hän illalla kohtasi rappiomiehet,
illalla kohtasi rappiomiehet,
myrkyistä kuiskien, rumuutta palvoen
Jukka Alihanka - hänellä oli hyviä tekstejä muinoin.
Kyllä, vaikka silloin kun kaikki on hyvin kyseenalaistan tätä. Sitten kun "toinen persoona" ottaa ohjat asia on ihan selvää.
Minulla on esim. Suojeleva osa, jonka joskus lapsena näin teinipoikana. Hän ei pelkää ja useimmiten hätätilanteissa ottaa ohjat ja hoitaa homman kylmän rauhallisesti, tiedoilla ja taidolla, joita en tiennyt minulla olevan.
Jos et ole mt-palvelujen piirissä, niin hakeudu, laittavat sinut ehkä traumaterapiaan.
Jos löydät, katso joskus "Kolmas mies"-dokkari.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä elämäsi on vain niin yksinäistä ja jos ei ole ketään juttukaveria sitä tulee helposti luomaan ympärilleen mielikuvitusmaailman. Se ei välttämättä tarkoita että olisit sairas. Siis identiteettihäiriöinen
Olen samaa mieltä, harva on oikeasti mieleltään sillä tapaa sairas että luulee oikeasti olevansa vaikka 2 tai 3 persoonainen.
Moni yksinäinen luo rinalleen mielikuvitusmailman (kumppanin tai perheen). Niinhän lapsetkin tekee.
Ja toisaalta jos ei satuta ketään, niin mikäs siinä eipä ainakaan käy elämä tylsäksi.
Siitähän kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Tämä meidän tavisten 40h vko töitä tekevien tylsien ihmisten elämä on aina samaa vuodesta toiseen.
Ois ihan kiva välillä olla vaikka viikon ihan joku muu.
Mietikää tältä kantilta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä elämäsi on vain niin yksinäistä ja jos ei ole ketään juttukaveria sitä tulee helposti luomaan ympärilleen mielikuvitusmaailman. Se ei välttämättä tarkoita että olisit sairas. Siis identiteettihäiriöinen
Olen samaa mieltä, harva on oikeasti mieleltään sillä tapaa sairas että luulee oikeasti olevansa vaikka 2 tai 3 persoonainen.
Moni yksinäinen luo rinalleen mielikuvitusmailman (kumppanin tai perheen). Niinhän lapsetkin tekee.Ja toisaalta jos ei satuta ketään, niin mikäs siinä eipä ainakaan käy elämä tylsäksi.
Siitähän kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Tämä meidän tavisten 40h vko töitä tekevien tylsien ihmisten elämä on aina samaa vuodesta toiseen.
Ois ihan kiva välillä olla vaikka viikon ihan joku muu.
Mietikää tältä kantilta asiaa.
Et taida persoonallisuuden rakenteista hajoamisen kannalta paljoakaan.
Epäilen että mulla on. Olen siinä käsityksessä että sivupersoonat menee päälle vahvasti ahdista is saa tilanteissa suojaamaan psyykeä. Olen kova jännittämään ja epävarma ihminen, mutta jos jouduin kovaan paikkaan esim töissä, tuntuu konkreettisesti niin kuin joku toinen persoona ottaisi vallan. Menomatkalla tilanteeseen jännitän kovasti ja yhtäkkiä jännitys loppuu kuin seinään ja olen rauhallinen. Minusta tulee kuin joku toinen, hauska, itsevarma, pätevä. Vedän tilanteen läpi ja hurmaan kaikki, ja kotimatkalla olen ihan että mitä juuri tapahtui! Voi ei! Kuka tuo ihminen oli ja mihin kaikkeen hän lupautui mihin ei olisi pitänyt ja vieläpä siinä tilanteessa aidosti tyytyväisenä saavutyksiinsa. Koen että tämä on oikeasti ongelma, koska joudun elämässäni jatkuvasti tanssimaan tuon teho-Tiinan pillin mukaan kun en kehtaa perumaankaan ruveta palattuani omaksi itsekseseni.
Oon mies jolla menkat, niin en oo varma
Ymmärrän, mulla on kans 2 persoona mutta vain koska on pakko ja ilmisten kanssa yhteiselo vaatii sitä.
Toinen hiihtelee kylpytakissa ja villasukisa kotosalla puoleen päivään tukka laittamattomana ja meikittömänä. Ei siedä juuri muita ihmisiä ku ehkä max 2 h kerrallaan ja max yhden tai 2 kerrallaan. On jo vähän kyynistynyt, yksinäinen ja tympääntynyt. Tekee yleensä asioita yksin. Katsoo paljon televisiota, lojuu kotona sohvalla ja nukkuu paljon.
Toinen on ulkoasultaan hyvin siiti ja huoliteltu, joka arkiaamu töihin laittautuva päästä varpaisiin. Esittää sosiaalista ja mukavaa työstään ja kollegoistaan pitävää tiimipelaajaa vaikka evvk.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sivupersoonahäiriössä myös nimi ja ikä vaihtuu. Ehkä tuo johtuu jostain muusta
Ei vaihdu nimi jos on OSDD-1, tuo koskee DID:iä. Minullakin vakavia muistiongelmia, rankka lapsuus ja ainakin 5 erilaista "minua". Olen hakenut apua hiljattain.
Hei ap, kiva että halusit jakaa tuon, sillä mielenkiintoinen aihe. Itselläni ei ole aivan vastaavaa, mutta sinne päin. Olen kehittänyt 3 elämää, joita elän eli kun puhutaan joskus kaksoiselämästä niin minulla on kolmoiselämä. Olen jotenkin ajautunut niin erilaisiin asioihin ja tilanteisiin, että niitä olisi mahdotonta sovittaa yhteen. Tietysti sitten olen hieman erilainen näissä eri elämissä, mutta en kuitenkaan tietoisesti vaihda persoonaa vaan olen ikäänkuin minä, mutta vain hieman eri versio itsestäni.
Olen myös tietoisesti hyödyntänyt tätä esimerkiksi menestymiseen ja elämänhallintaan. Kun haluan olla tietynlainen, vaikkapa juuri menestynyt, ystävällinen, rakastettava, jaksava, urheileva jne niin olen vain alkanut käyttäytymään kuin oikeasti olisin jo sellainen. Eli feikataan niin kauan kunnes oikeasti muututaan. Jonakin päivänä ihmisestä tulee toisenlainen. Kukaan joka minut tunsi vaikkapa yläasteella ei uskoisi sitä, mitä minusta on myöhemmin tullut.
Eri persooniin, jossa menneisyyskin on eri en osaa ottaa kantaa.
Minulla myös, eikä kyse ole mistään mielikuvitusihmisistä vaan alkoi jo lapsena sisälläni kuuluvilla äänillä. On tutkittu ja on asiasta diagnoosi. Syynä tietysti vakava pitkäkestoinen lapsena alkanut traumatisoituminen, ja se on se ns ongelma, johon tarvitsee hoitoa. Ei tämä ole mikään "lallatilaa, leikimpä nyt tietoisesti että olen Ruotsin prinsessa"- tyyppinen hassuttelu. Semmoista tehdään huvin ja ilon vuoksi. Syrjäytynyt ja sairaslomalla sekä yksinäinen minäkin.
Tällaiset ihmiset olisivat loistavia näyttelijöitä