Onko täällä muita joilla on useampi persoona?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, mulla on kans 2 persoona mutta vain koska on pakko ja ilmisten kanssa yhteiselo vaatii sitä.

Toinen hiihtelee kylpytakissa ja villasukisa kotosalla puoleen päivään tukka laittamattomana ja meikittömänä. Ei siedä juuri muita ihmisiä ku ehkä max 2 h kerrallaan ja max yhden tai 2 kerrallaan. On jo vähän kyynistynyt, yksinäinen ja tympääntynyt. Tekee yleensä asioita yksin. Katsoo paljon televisiota, lojuu kotona sohvalla ja nukkuu paljon.

Toinen on ulkoasultaan hyvin siiti ja huoliteltu, joka arkiaamu töihin laittautuva päästä varpaisiin. Esittää sosiaalista ja mukavaa työstään ja kollegoistaan pitävää tiimipelaajaa vaikka evvk.

Mun mielestä sulla on kaksi roolia, ei kaksi persoonaa. Sivupersoona ei teeskentele. Kun minä olen teho-Tiina-moodissa, en teeskentele. Olen se Tiina enkä muusta tiedä siinä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös, eikä kyse ole mistään mielikuvitusihmisistä vaan alkoi jo lapsena sisälläni kuuluvilla äänillä. On tutkittu ja on asiasta diagnoosi. Syynä tietysti vakava pitkäkestoinen lapsena alkanut traumatisoituminen, ja se on se ns ongelma, johon tarvitsee hoitoa. Ei tämä ole mikään "lallatilaa, leikimpä nyt tietoisesti että olen Ruotsin prinsessa"- tyyppinen hassuttelu. Semmoista tehdään huvin ja ilon vuoksi. Syrjäytynyt ja sairaslomalla sekä yksinäinen minäkin.

Olen muuten myös yrittänyt feikata normaalia, normaalisti menestynyttä jne enemmän tai vähemmän koko ikäni mutta se johtaa aina uusiin syviin masennuskausiin ja hajoamisiin. Kun ne traumat on edelleen siellä hoitamatta.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että mulla on. Olen siinä käsityksessä että sivupersoonat menee päälle vahvasti ahdista is saa tilanteissa suojaamaan psyykeä. Olen kova jännittämään ja epävarma ihminen, mutta jos jouduin kovaan paikkaan esim töissä, tuntuu konkreettisesti niin kuin joku toinen persoona ottaisi vallan. Menomatkalla tilanteeseen jännitän kovasti ja yhtäkkiä jännitys loppuu kuin seinään ja olen rauhallinen. Minusta tulee kuin joku toinen, hauska, itsevarma, pätevä. Vedän tilanteen läpi ja hurmaan kaikki, ja kotimatkalla olen ihan että mitä juuri tapahtui! Voi ei! Kuka tuo ihminen oli ja mihin kaikkeen hän lupautui mihin ei olisi pitänyt ja vieläpä siinä tilanteessa aidosti tyytyväisenä saavutyksiinsa. Koen että tämä on oikeasti ongelma, koska joudun elämässäni jatkuvasti tanssimaan tuon teho-Tiinan pillin mukaan kun en kehtaa perumaankaan ruveta palattuani omaksi itsekseseni.

Tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus. Minulla on ollut joskus tuota samaa töissä haastavissa asiakaspalavereissa tms tilanteissa. Olen ihan pätevä työssäni mutta huonolla itsetunnolla varustettu ja jännitän esiintymistä (esillä oloa), pelkään virheitä.

Katson itseäni kuin ulkopuolelta kun vedän asiakkuuden kehityskokouksen niin että asiakas oli jopa antanut pomolleni positiivista palautetta miten ammattimaisedti hoidan asiakkuuttamme. Ihan kun olisin joku muu. Mutta toisaalta seuraavan kerran sama tilanne ei enää jännitä kun olen saanut itsevarmuutta.

Mutta mistä tuo "toinen minä" tässä tilanteessa tulee ja miten oppisin kaivamaan sen esiin useammin.

Oletko itse miettinyt tai kuunnellut itseäsi mitä tapahtuu että pääset tuohon "tehotiina" moodiin ja miksi se katoaa heti. Osaatko yhtään nauttia siitä voittaja fiiliksedtä? Toistuuko tämä sama kuvio joka kerta ja onko seuraava haasteellinen kerta helpompi sinulle.? Hirveästi kysymyksiä, mutta olen kiinnostunut tällaisesta miten voisimme itse ikäänkuin manipuloida aivojamme pois peloista ja kohti itsevarmuutta ja onnistumisen fiiliksiä.

Kuka vajaaälyinen täällä alapeukuttaa ja väittää vastaan toisten mt-ongelmista... Olen pahoillani, että itse olet niin yksinkertainen, että koska sinun on vaikea kuvitella tällaista traumasairautta, sitä ei voi olla kellään. Toivottavasti et ole terveydenhuollossa töissä.