Olenko huono vanhusten hoitaja, jos toivon hoidettavieni kuolemaa?

Vanhustenhoidosta on jo tehty bisnestä. Maksaa enemmän kuin 3500€/vrk.

Vierailija kirjoitti:

Se on tuo keskustapuolueen uskonto-akseli, joka aiemmin on estänyt julkisen keskustelun eutanasiasta Suomessa. Nyt alkaa puolueen loppu häämöttää, ehkä tämäkin asia nousee "tapetille" lopulta.

Oma sukulaiseni on vanhainkodissa, ja siellä on useita sellaisia mummoja ja pappoja, jotka makaavat viimeiset kuukautensa sängyllä kykenemättä liikkumaan. Jos olisivat teholla, otettaisiin jossain vaiheessa jo letkut irti, mutta vanhainkodilla vaan vaihdetaan vaipat ja annetaan velliä pullolla. Moni heistä itsekin toivoo jo pääsevänsä pois. Miksei sitä sallisi, kun ei se ihminen siitä enää nouse.

Lisäksi asia jota ei saa sanoa ääneen, näiden vanhusten hoito maksaa satoja euroja päivässä. Meillä valitetaan jatkuvasti että työtön saa 700e/kk, mutta kukaan ei uskalla sanoa että sen laitosmummon hoitoon menee 3500e/kk. Ja niitä laitosmummoja alkaa olla enemmän kuin työttömiä.

Olisi se kyllä aika karua, jos eutanasiaa alettaisiin kannattaa kustannusten takia. Laitosmummo on liian kallis, laitosmummolta henki pois? Ja suomalainen vanhus ei halua olla vaivaksi kenellekään...

Mielestäni se ei tee huonoa hoitajaa, että osaa myötäelää asiakkaiden tuntemuksia. Todella monien viimeiset ajat ovat silkkaa kitumista ja ne jotka osaavat puhua, sanovat haluavansa kuolla. Omalla kohdalla olen ollut samalla alueella hoitajana jo pitkään. Sen tunnistaa kun ennen elämänhaluisesta ihmisesta on hiipunut kaikki pilke silmistä pois mm. kovien kipujen, dementoitumisen, kaikkien lihasten rappeutumisen, pelko- ja ahdistustilojen yms. myötä. Ihmisellä on rajallinen aikansa, mutta lääketiede pystyy usein pidentämään eliniaikaa ohi mielekkään ja inhimillisen lopun. 

Kyllä se rakkaan ihmisen hiipuminen on tuskallista katsottavaa eikä siinä ole mitään mielekästä mutta elämä on eikä meistä kukaan tiedä päiviensä määrää jotkut elävät lyhyemmän ja toiset pitemmän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on takapajuinen siinä, että ihmiset jätetään ja hylätään laitoksiin. Kotona läheisten ympäröimänä elämä voisi olla ihmisarvoisempaa ja mielekästä.

Niillä läheisilläkö ei ole mitään muuta elämää, töitä tai opiskelua?

Hoitotahto tuli jo mainittua, mutta tartun siihen vielä. Kannattaa tosiaan tehdä vielä kun on todistettavasti täydessä ymmärryksessä. Sillä voi rajata pois toimenpiteitä, joilla pitkitetään lähtöä silloinkin, kun mitään toivoa ei paremmasta elämänlaadusta ole. Ilman hoitotahtoa kukaan ei uskalla jättää ketään hoitamatta, koska aina on niitä, ketkä nostavat äläkän siitä, ettei mummille tai vaarille tehty kaikkea mahdollista, lääkityksiä, suonensisäistä nesteytystä, kuvantamisia tai labrakokeita, erikoissairaalaan siirtämistä, letkuruokintaa ym raskaita toimenpiteitä, vaikka jokainen hoitaja ja lääkäri olisikin nähnyt niitten tarpeettomuuden. Harva haluaa saada omaiset kimppuunsa sillä, että toimisi sen mukaan, mikä inhimillisesti katsoen olisi oikein. Vaatimus tehdä kaikki minkä lääketiede mahdollistaa, on julma ja itsekäs omaisilta, jotka eivät pysty kohtaamaan tosiasiaa, että kuolema tulee silloin kuin on tullakseen, ja jolloin lähtevälle pitäisi suoda rauha kaikelta ylimääräisellä riepottelulta.

Kyllä mulla on jopa kaikkein rakkaimmilla, ihan ihmisillä ja lemmikeillä siinä toivottomassa tilanteessa tullut sellainen fiilis, että pääsisi tuo rakas reppana jo pois. Lemmikin kanssa asia on helposti järjestettävissä, mutta omaisen kärsimystä joutuu seuraamaan pitkäänkin. Varsinkin alzheimerin kanssa, jopa vuosia. Mutta se eutanasia, niissä maissa missä se on sallittua, sehän toimiikin niin että potilas itse yhä järjissään ollessaan ottaa sen myrkyn. Eli ei se niin mene, että mummoja ja pappoja piikitetään kun ovat aivan muissa maailmoissa jo muutenkin. Tähän voisi lisätä sellaisen hoitotahdon, että potilas itse allekirjoittaa paperin että hänet saa "lopettaa" kun on siinä tilanteessa, ettei enää pysty edes kommunikoimaan.