Lue keskustelun säännöt.
Mies rikkoi raivotessaan lapsen lelun. Miten tästä eteenpäin?
25.10.2022 |
Lapsi (ekaluokkalainen) hölmöili ja mies raivostui niin että repäisi lelun lapsen kädestä ja paiskasi sen lattiaan, jolloin lelu meni säpäleiksi. Lapsi säikähti hirveästi ja pakeni huoneeseensa itkien. Käskin miehen heti pyytämään lapselta anteeksi ja menikin, mutta anteeksipyyntö oli laimea (tyyliä "joskus menee hermot, eipä tässä ihmeempiä, sori siitä").
Olemme olleet yhdessä jo pitkään, kohta 20 vuotta. Miehellä on ennenkin mennyt joskus ns. kuppi nurin, mutta se on aina ollut huutamista, ei ole koskaan satuttanut ketään tai rikkonut tavaroita. Minusta tässä on nyt raja ylitetty ja koen etten voi enää kunnioittaa miestä. Sanoin, että nyt olisi oikea hetki hakeutua terapiaan, mies lähti huoneesta ovet paukkuen eikä suostunut myöhemmin enää keskustelemaan aiheesta.
Miten tästä eteenpäin? En haluaisi erota, jos ei muuten niin siksi että sitten mies ja lapsi ovat keskenään joka toinen viikko enkä voi olla "erotuomarina" puolustamassa lasta.
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mieheni eli lasteni isä olisi tehnyt noin kerrankin, niin asia ei jäisi voivotteluasteelle. En todellakaan katsoisi tuollaista miestä ja antaisi lasteni olla hänen vaikutuspiirissään. Jos mies ei hakeudu hoitoon, niin hän ei ansaitse perhettä lähelleen.
Niinpä, tällaiset ajatukset itsellänikin tällä hetkellä. Tuntuu vaan niin epätodelliselta, että parin vuosikymmenen pituisen suhteen jälkeen tilanne heilahti yhtäkkiä tällaiseksi.
Miehellä on ollut jo pidempään tilausta terapialle mm. masennusoireiden vuoksi ja olen häntä patistanut hakeutumaan avun piiriin, mutta hän ei ole saanut aikaiseksi enkä aikuista ihmistä voi pakottaakaan. Ehkä tästä tulisi nyt sitten kimmoke ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen.
AP
No eikö mies herännyt ollenkaan tästä raivoamisestaan? Eikö hän ajattele asiaa enää ollenkaan vai hautautuuko se (sekin) arkeen?
Minä en antaisi asian unohtua, vaan asettaisin miehelle ehdot miten homma ja perhe-elämä voisi jatkua. Näin se ei jatkua. Voit asettaa aikarajaksi hoitoon hakeutumiselle vaikka isänpäivän. Isänpäivää ei tule, jos mies ei ole siihen mennessä hakeutunut hoitoon puhumaan ongelmistaan. Sinäkin voit tarvittaessa mennä hänen kanssaan ja taustatueksi, mutta mies on se, joka muuttuu. Jos ei muutu, niin yhteinen perhe-elämä loppuu. Sitäkö mies haluaa?
Ihanaa uhkailua. kyllä naiset osaavat.
Mä mietin kyllä, että jos olisin pimahtanut lapselleni niin ei yhtään kyllä asiat korjaantuisi sillä, että mies vaan syyllistää syyllistää syyllistää syyllistää ja kauhistelee. Ja sitten vielä toruu ja kauhistelee lisää ja pakottaa pakottaa pakottaa terapiaan, vihanhallintakurssille, runoilemaan lapselle oikein, hän tulee mukaan sinne terapiaan... ja muuten ei muuten vietetä äitienpäivää, nih!
Juu ei, luulisin että olisi parempi antaa tuollaisen ihmisen olla rauhassa. Jos mun mies noin olisi pimahtanut niin yrittäisin ihan ilman syyllistämistä ja kettuilua tai arvostelua kysyä, että tahtoisiko se mennä vaikka isänsä luokse lepäämään tai jotain. Että miettii ja lepää siellä. Enkä millään eroilla uhkaisi siinä samalla, että jos et hakeudu siellä terapiaan isänpäivään mennessä niin sulla ei ole enää perhettä. Sillä uhkailulla ei saa mieheen vauhtia missään eikä mitään motivaatiota tai muutosta noin.
Mutta vaikka aloittajan mieskin kuulostaa sekavalta niin kyllä tuo teidän suhde muutenkin on outo. Se on aikuinen mies ja aloittajalla on joku huoltajan rooli. Ei pitäisi joutua puolisoa ohjailemaan noin.
Samaa mieltä. Nämä on näitä perheitä missä ero on muutenkin vain ajan kysymys. Rakastavassa parisuhteessa toiseen pitäisi edes yrittää suhtautua lähtökohtaisesti ymmärtäväisesti. AP on päättänyt, että miehessä on vikaa, mies on aggressiivinen ja vaarallinen lapselle ja hakee täältä nyt vahvistusta teesilleen.
No kerropa minulle, miten toimisin oikeaoppisen ymmärtäväisesti? Olen yrittänyt tässä välissä sovitella, keskustella, ratkoa tilannetta, tarjota tukea avun hakemiseen, ja mies vaan mököttää, kyräilee eikä ota vastuuta tapahtuneesta. Muiden tavaroiden hajottaminen ON aggressiivista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Normaalille ihmiselle se on vähintäänkin varoitusmerkki itselle, että nyt on jokin pielessä.
AP
"tarjota tuke avun hakemiseen"???? Sitten ihmettelet kun mies ei halua puhua ollenkaan. Ei tietenkään halua, kun suurentelet asiaa ja teet hänestä jotain hullua.
Jos kies kerran 200v menettää hermonsa ja paiskaa lelun lattiaan, niin mikä on sinusta sen ongelman nimi, mihin hän tarvii asiantuntija apua?
Agressio itsessään ei ole mikään ongelma kenellekään. Agressio on elintärkeä tunne, mikä auttaa ihmistä selviämään kiperissä paikoissa. Se miten agressioo ilmaisee, määrittää onko se ongelmallista. Kerran 20v lelun rikkominen EI TODELLAKAAN kerro agressiioon liittyvistä ongelmista!
Sinä Ap kuulostat hieman harhaiselta tapaukselta.
Kuten mainitsin aiemmin, mies on ollut aikeissa hakeutua terapiaan jo aiemmin, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Tämä aggressiivisuus voi olla yksi masennuksen oire lisää, mutta se ei tee siitä hyväksyttävää. Lapsen turvallisuudentunnetta ei voi särkeä siihen vetoamalla, että isi on nyt masentunut. Masennuksessa ei ole mitään hävettävää (enkä todellakaan ole leimaamassa miestä "hulluksi"), mutta se vaatii hoitoa.
Breikkejä ja omia reissuja miehellä on kyllä ollut, niihin en ole puuttunut vaan kannustanut. Kotona hoidan lähes kaiken ja käyn myös töissä, mies käy töissä ja pelaa illat/yöt.
AP
Miksi hän oli aikeussa mennä terapiaan? Aikaisemmin kerroit, että oli ensimmäinen kerta 20 vuoteen ja siksi säikähdit? Koita nyt päättää jo.
Koska hänellä on ollut masennuksen oireita, mistä mainitsin viestissä nro 10.
AP
Kirjoitit
Miehellä on ollut jo pidempään tilausta terapialle mm. masennusoireiden vuoksi ja olen häntä patistanut hakeutumaan avun piiriin,
Kuka on tuon tarpeen terapialle määritellyt? Onko päätteli hänellä olevan masennusoireita?
Ap myöntää huutaneensa ja painostaneensa miestä. Molemmat ovat henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mieheni eli lasteni isä olisi tehnyt noin kerrankin, niin asia ei jäisi voivotteluasteelle. En todellakaan katsoisi tuollaista miestä ja antaisi lasteni olla hänen vaikutuspiirissään. Jos mies ei hakeudu hoitoon, niin hän ei ansaitse perhettä lähelleen.
Niinpä, tällaiset ajatukset itsellänikin tällä hetkellä. Tuntuu vaan niin epätodelliselta, että parin vuosikymmenen pituisen suhteen jälkeen tilanne heilahti yhtäkkiä tällaiseksi.
Miehellä on ollut jo pidempään tilausta terapialle mm. masennusoireiden vuoksi ja olen häntä patistanut hakeutumaan avun piiriin, mutta hän ei ole saanut aikaiseksi enkä aikuista ihmistä voi pakottaakaan. Ehkä tästä tulisi nyt sitten kimmoke ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen.
AP
No eikö mies herännyt ollenkaan tästä raivoamisestaan? Eikö hän ajattele asiaa enää ollenkaan vai hautautuuko se (sekin) arkeen?
Minä en antaisi asian unohtua, vaan asettaisin miehelle ehdot miten homma ja perhe-elämä voisi jatkua. Näin se ei jatkua. Voit asettaa aikarajaksi hoitoon hakeutumiselle vaikka isänpäivän. Isänpäivää ei tule, jos mies ei ole siihen mennessä hakeutunut hoitoon puhumaan ongelmistaan. Sinäkin voit tarvittaessa mennä hänen kanssaan ja taustatueksi, mutta mies on se, joka muuttuu. Jos ei muutu, niin yhteinen perhe-elämä loppuu. Sitäkö mies haluaa?
Ihanaa uhkailua. kyllä naiset osaavat.
Mä mietin kyllä, että jos olisin pimahtanut lapselleni niin ei yhtään kyllä asiat korjaantuisi sillä, että mies vaan syyllistää syyllistää syyllistää syyllistää ja kauhistelee. Ja sitten vielä toruu ja kauhistelee lisää ja pakottaa pakottaa pakottaa terapiaan, vihanhallintakurssille, runoilemaan lapselle oikein, hän tulee mukaan sinne terapiaan... ja muuten ei muuten vietetä äitienpäivää, nih!
Juu ei, luulisin että olisi parempi antaa tuollaisen ihmisen olla rauhassa. Jos mun mies noin olisi pimahtanut niin yrittäisin ihan ilman syyllistämistä ja kettuilua tai arvostelua kysyä, että tahtoisiko se mennä vaikka isänsä luokse lepäämään tai jotain. Että miettii ja lepää siellä. Enkä millään eroilla uhkaisi siinä samalla, että jos et hakeudu siellä terapiaan isänpäivään mennessä niin sulla ei ole enää perhettä. Sillä uhkailulla ei saa mieheen vauhtia missään eikä mitään motivaatiota tai muutosta noin.
Mutta vaikka aloittajan mieskin kuulostaa sekavalta niin kyllä tuo teidän suhde muutenkin on outo. Se on aikuinen mies ja aloittajalla on joku huoltajan rooli. Ei pitäisi joutua puolisoa ohjailemaan noin.
Samaa mieltä. Nämä on näitä perheitä missä ero on muutenkin vain ajan kysymys. Rakastavassa parisuhteessa toiseen pitäisi edes yrittää suhtautua lähtökohtaisesti ymmärtäväisesti. AP on päättänyt, että miehessä on vikaa, mies on aggressiivinen ja vaarallinen lapselle ja hakee täältä nyt vahvistusta teesilleen.
No kerropa minulle, miten toimisin oikeaoppisen ymmärtäväisesti? Olen yrittänyt tässä välissä sovitella, keskustella, ratkoa tilannetta, tarjota tukea avun hakemiseen, ja mies vaan mököttää, kyräilee eikä ota vastuuta tapahtuneesta. Muiden tavaroiden hajottaminen ON aggressiivista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Normaalille ihmiselle se on vähintäänkin varoitusmerkki itselle, että nyt on jokin pielessä.
AP
"tarjota tuke avun hakemiseen"???? Sitten ihmettelet kun mies ei halua puhua ollenkaan. Ei tietenkään halua, kun suurentelet asiaa ja teet hänestä jotain hullua.
Jos kies kerran 200v menettää hermonsa ja paiskaa lelun lattiaan, niin mikä on sinusta sen ongelman nimi, mihin hän tarvii asiantuntija apua?
Agressio itsessään ei ole mikään ongelma kenellekään. Agressio on elintärkeä tunne, mikä auttaa ihmistä selviämään kiperissä paikoissa. Se miten agressioo ilmaisee, määrittää onko se ongelmallista. Kerran 20v lelun rikkominen EI TODELLAKAAN kerro agressiioon liittyvistä ongelmista!
Sinä Ap kuulostat hieman harhaiselta tapaukselta.
Kuten mainitsin aiemmin, mies on ollut aikeissa hakeutua terapiaan jo aiemmin, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Tämä aggressiivisuus voi olla yksi masennuksen oire lisää, mutta se ei tee siitä hyväksyttävää. Lapsen turvallisuudentunnetta ei voi särkeä siihen vetoamalla, että isi on nyt masentunut. Masennuksessa ei ole mitään hävettävää (enkä todellakaan ole leimaamassa miestä "hulluksi"), mutta se vaatii hoitoa.
Breikkejä ja omia reissuja miehellä on kyllä ollut, niihin en ole puuttunut vaan kannustanut. Kotona hoidan lähes kaiken ja käyn myös töissä, mies käy töissä ja pelaa illat/yöt.
AP
Miksi hän oli aikeussa mennä terapiaan? Aikaisemmin kerroit, että oli ensimmäinen kerta 20 vuoteen ja siksi säikähdit? Koita nyt päättää jo.
Koska hänellä on ollut masennuksen oireita, mistä mainitsin viestissä nro 10.
AP
Kirjoitit
Miehellä on ollut jo pidempään tilausta terapialle mm. masennusoireiden vuoksi ja olen häntä patistanut hakeutumaan avun piiriin,
Kuka on tuon tarpeen terapialle määritellyt? Onko päätteli hänellä olevan masennusoireita?
Ihan hän itse kuule. Asia on mennyt lähinnä niin, että hän on voivotellut oireitaan ja että "pitäisi etsiä terapeutti", minä olen tukenut ja tsempannut avun hakemiseen, ollaan yhdessä katsottu terapeuttien yhteystietoja ja selvitelty prosessia (eli meneekö työterveyden kautta jne.), mitään ei ole tapahtunut. Ja sama toistuu.
AP
Vierailija kirjoitti:
Montako "miten tästä eteenpäin" tulee päivän aikana?
Onko joku laskenut nämä provot?
Tämän provon kirjoittaja on oikea SATUTÄTI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mieheni eli lasteni isä olisi tehnyt noin kerrankin, niin asia ei jäisi voivotteluasteelle. En todellakaan katsoisi tuollaista miestä ja antaisi lasteni olla hänen vaikutuspiirissään. Jos mies ei hakeudu hoitoon, niin hän ei ansaitse perhettä lähelleen.
Niinpä, tällaiset ajatukset itsellänikin tällä hetkellä. Tuntuu vaan niin epätodelliselta, että parin vuosikymmenen pituisen suhteen jälkeen tilanne heilahti yhtäkkiä tällaiseksi.
Miehellä on ollut jo pidempään tilausta terapialle mm. masennusoireiden vuoksi ja olen häntä patistanut hakeutumaan avun piiriin, mutta hän ei ole saanut aikaiseksi enkä aikuista ihmistä voi pakottaakaan. Ehkä tästä tulisi nyt sitten kimmoke ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen.
AP
No eikö mies herännyt ollenkaan tästä raivoamisestaan? Eikö hän ajattele asiaa enää ollenkaan vai hautautuuko se (sekin) arkeen?
Minä en antaisi asian unohtua, vaan asettaisin miehelle ehdot miten homma ja perhe-elämä voisi jatkua. Näin se ei jatkua. Voit asettaa aikarajaksi hoitoon hakeutumiselle vaikka isänpäivän. Isänpäivää ei tule, jos mies ei ole siihen mennessä hakeutunut hoitoon puhumaan ongelmistaan. Sinäkin voit tarvittaessa mennä hänen kanssaan ja taustatueksi, mutta mies on se, joka muuttuu. Jos ei muutu, niin yhteinen perhe-elämä loppuu. Sitäkö mies haluaa?
Ihanaa uhkailua. kyllä naiset osaavat.
Mä mietin kyllä, että jos olisin pimahtanut lapselleni niin ei yhtään kyllä asiat korjaantuisi sillä, että mies vaan syyllistää syyllistää syyllistää syyllistää ja kauhistelee. Ja sitten vielä toruu ja kauhistelee lisää ja pakottaa pakottaa pakottaa terapiaan, vihanhallintakurssille, runoilemaan lapselle oikein, hän tulee mukaan sinne terapiaan... ja muuten ei muuten vietetä äitienpäivää, nih!
Juu ei, luulisin että olisi parempi antaa tuollaisen ihmisen olla rauhassa. Jos mun mies noin olisi pimahtanut niin yrittäisin ihan ilman syyllistämistä ja kettuilua tai arvostelua kysyä, että tahtoisiko se mennä vaikka isänsä luokse lepäämään tai jotain. Että miettii ja lepää siellä. Enkä millään eroilla uhkaisi siinä samalla, että jos et hakeudu siellä terapiaan isänpäivään mennessä niin sulla ei ole enää perhettä. Sillä uhkailulla ei saa mieheen vauhtia missään eikä mitään motivaatiota tai muutosta noin.
Mutta vaikka aloittajan mieskin kuulostaa sekavalta niin kyllä tuo teidän suhde muutenkin on outo. Se on aikuinen mies ja aloittajalla on joku huoltajan rooli. Ei pitäisi joutua puolisoa ohjailemaan noin.
Samaa mieltä. Nämä on näitä perheitä missä ero on muutenkin vain ajan kysymys. Rakastavassa parisuhteessa toiseen pitäisi edes yrittää suhtautua lähtökohtaisesti ymmärtäväisesti. AP on päättänyt, että miehessä on vikaa, mies on aggressiivinen ja vaarallinen lapselle ja hakee täältä nyt vahvistusta teesilleen.
No kerropa minulle, miten toimisin oikeaoppisen ymmärtäväisesti? Olen yrittänyt tässä välissä sovitella, keskustella, ratkoa tilannetta, tarjota tukea avun hakemiseen, ja mies vaan mököttää, kyräilee eikä ota vastuuta tapahtuneesta. Muiden tavaroiden hajottaminen ON aggressiivista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Normaalille ihmiselle se on vähintäänkin varoitusmerkki itselle, että nyt on jokin pielessä.
AP
"tarjota tuke avun hakemiseen"???? Sitten ihmettelet kun mies ei halua puhua ollenkaan. Ei tietenkään halua, kun suurentelet asiaa ja teet hänestä jotain hullua.
Jos kies kerran 200v menettää hermonsa ja paiskaa lelun lattiaan, niin mikä on sinusta sen ongelman nimi, mihin hän tarvii asiantuntija apua?
Agressio itsessään ei ole mikään ongelma kenellekään. Agressio on elintärkeä tunne, mikä auttaa ihmistä selviämään kiperissä paikoissa. Se miten agressioo ilmaisee, määrittää onko se ongelmallista. Kerran 20v lelun rikkominen EI TODELLAKAAN kerro agressiioon liittyvistä ongelmista!
Sinä Ap kuulostat hieman harhaiselta tapaukselta.
Kuten mainitsin aiemmin, mies on ollut aikeissa hakeutua terapiaan jo aiemmin, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Tämä aggressiivisuus voi olla yksi masennuksen oire lisää, mutta se ei tee siitä hyväksyttävää. Lapsen turvallisuudentunnetta ei voi särkeä siihen vetoamalla, että isi on nyt masentunut. Masennuksessa ei ole mitään hävettävää (enkä todellakaan ole leimaamassa miestä "hulluksi"), mutta se vaatii hoitoa.
Breikkejä ja omia reissuja miehellä on kyllä ollut, niihin en ole puuttunut vaan kannustanut. Kotona hoidan lähes kaiken ja käyn myös töissä, mies käy töissä ja pelaa illat/yöt.
AP
Miksi hän oli aikeussa mennä terapiaan? Aikaisemmin kerroit, että oli ensimmäinen kerta 20 vuoteen ja siksi säikähdit? Koita nyt päättää jo.
Koska hänellä on ollut masennuksen oireita, mistä mainitsin viestissä nro 10.
AP
Kirjoitit
Miehellä on ollut jo pidempään tilausta terapialle mm. masennusoireiden vuoksi ja olen häntä patistanut hakeutumaan avun piiriin,
Kuka on tuon tarpeen terapialle määritellyt? Onko päätteli hänellä olevan masennusoireita?
Ihan hän itse kuule. Asia on mennyt lähinnä niin, että hän on voivotellut oireitaan ja että "pitäisi etsiä terapeutti", minä olen tukenut ja tsempannut avun hakemiseen, ollaan yhdessä katsottu terapeuttien yhteystietoja ja selvitelty prosessia (eli meneekö työterveyden kautta jne.), mitään ei ole tapahtunut. Ja sama toistuu.
AP
eli miehellä ei välttämättä ole ollut tilausta terapialle, mitä "masennuksen oireita" hänellä muka on?
Tuskin mitään...
Älä ap kuuntele tai ainakaan vastaa tuolle maaniselle u l i sijalle. Se pesiytyy jokaiseen ketjuun pesemään miesten tekoja valkoisiksi milloin milläkin ihmeellisellä verukkeella. Eikä lähde kulumallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ap kuuntele tai ainakaan vastaa tuolle maaniselle u l i sijalle. Se pesiytyy jokaiseen ketjuun pesemään miesten tekoja valkoisiksi milloin milläkin ihmeellisellä verukkeella. Eikä lähde kulumallakaan.
Mikä ihme sinut tuokaan aina miesvihaketjuihin
No miehen mentävä ostamaan heti uusi lelu tilalle. Siinä ei muu auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa onko jossain olemassa keskustelupalsta jossa voi keskustella oikeasti asioista eikä siten, että 95% kiroittajista ovat miesvihaajia koska heidän kanssaan ei pysty keskustelemaan asiallisesti eikä rakentavasti oikein mistään. Tämä vauvapalsta on sellainen, että jos nainen kirjoittaa, että mies on tehnyt jotain niin mies lynkätään. Sitten jos mies kirjoittaa täysin identtisen jutun missä nainen on tehnyt saman minkä edellisen kirjoituksen mies niin silloin silti mies lynkätään. Täällä on satoja esimerkki tapauksia ja jos ottaa esille niin sekin lynkätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mieheni eli lasteni isä olisi tehnyt noin kerrankin, niin asia ei jäisi voivotteluasteelle. En todellakaan katsoisi tuollaista miestä ja antaisi lasteni olla hänen vaikutuspiirissään. Jos mies ei hakeudu hoitoon, niin hän ei ansaitse perhettä lähelleen.
Niinpä, tällaiset ajatukset itsellänikin tällä hetkellä. Tuntuu vaan niin epätodelliselta, että parin vuosikymmenen pituisen suhteen jälkeen tilanne heilahti yhtäkkiä tällaiseksi.
Miehellä on ollut jo pidempään tilausta terapialle mm. masennusoireiden vuoksi ja olen häntä patistanut hakeutumaan avun piiriin, mutta hän ei ole saanut aikaiseksi enkä aikuista ihmistä voi pakottaakaan. Ehkä tästä tulisi nyt sitten kimmoke ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen.
AP
No eikö mies herännyt ollenkaan tästä raivoamisestaan? Eikö hän ajattele asiaa enää ollenkaan vai hautautuuko se (sekin) arkeen?
Minä en antaisi asian unohtua, vaan asettaisin miehelle ehdot miten homma ja perhe-elämä voisi jatkua. Näin se ei jatkua. Voit asettaa aikarajaksi hoitoon hakeutumiselle vaikka isänpäivän. Isänpäivää ei tule, jos mies ei ole siihen mennessä hakeutunut hoitoon puhumaan ongelmistaan. Sinäkin voit tarvittaessa mennä hänen kanssaan ja taustatueksi, mutta mies on se, joka muuttuu. Jos ei muutu, niin yhteinen perhe-elämä loppuu. Sitäkö mies haluaa?
Ihanaa uhkailua. kyllä naiset osaavat.
Mä mietin kyllä, että jos olisin pimahtanut lapselleni niin ei yhtään kyllä asiat korjaantuisi sillä, että mies vaan syyllistää syyllistää syyllistää syyllistää ja kauhistelee. Ja sitten vielä toruu ja kauhistelee lisää ja pakottaa pakottaa pakottaa terapiaan, vihanhallintakurssille, runoilemaan lapselle oikein, hän tulee mukaan sinne terapiaan... ja muuten ei muuten vietetä äitienpäivää, nih!
Juu ei, luulisin että olisi parempi antaa tuollaisen ihmisen olla rauhassa. Jos mun mies noin olisi pimahtanut niin yrittäisin ihan ilman syyllistämistä ja kettuilua tai arvostelua kysyä, että tahtoisiko se mennä vaikka isänsä luokse lepäämään tai jotain. Että miettii ja lepää siellä. Enkä millään eroilla uhkaisi siinä samalla, että jos et hakeudu siellä terapiaan isänpäivään mennessä niin sulla ei ole enää perhettä. Sillä uhkailulla ei saa mieheen vauhtia missään eikä mitään motivaatiota tai muutosta noin.
Mutta vaikka aloittajan mieskin kuulostaa sekavalta niin kyllä tuo teidän suhde muutenkin on outo. Se on aikuinen mies ja aloittajalla on joku huoltajan rooli. Ei pitäisi joutua puolisoa ohjailemaan noin.
Samaa mieltä. Nämä on näitä perheitä missä ero on muutenkin vain ajan kysymys. Rakastavassa parisuhteessa toiseen pitäisi edes yrittää suhtautua lähtökohtaisesti ymmärtäväisesti. AP on päättänyt, että miehessä on vikaa, mies on aggressiivinen ja vaarallinen lapselle ja hakee täältä nyt vahvistusta teesilleen.
No kerropa minulle, miten toimisin oikeaoppisen ymmärtäväisesti? Olen yrittänyt tässä välissä sovitella, keskustella, ratkoa tilannetta, tarjota tukea avun hakemiseen, ja mies vaan mököttää, kyräilee eikä ota vastuuta tapahtuneesta. Muiden tavaroiden hajottaminen ON aggressiivista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Normaalille ihmiselle se on vähintäänkin varoitusmerkki itselle, että nyt on jokin pielessä.
AP
"tarjota tuke avun hakemiseen"???? Sitten ihmettelet kun mies ei halua puhua ollenkaan. Ei tietenkään halua, kun suurentelet asiaa ja teet hänestä jotain hullua.
Jos kies kerran 200v menettää hermonsa ja paiskaa lelun lattiaan, niin mikä on sinusta sen ongelman nimi, mihin hän tarvii asiantuntija apua?
Agressio itsessään ei ole mikään ongelma kenellekään. Agressio on elintärkeä tunne, mikä auttaa ihmistä selviämään kiperissä paikoissa. Se miten agressioo ilmaisee, määrittää onko se ongelmallista. Kerran 20v lelun rikkominen EI TODELLAKAAN kerro agressiioon liittyvistä ongelmista!
Sinä Ap kuulostat hieman harhaiselta tapaukselta.
Kuten mainitsin aiemmin, mies on ollut aikeissa hakeutua terapiaan jo aiemmin, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Tämä aggressiivisuus voi olla yksi masennuksen oire lisää, mutta se ei tee siitä hyväksyttävää. Lapsen turvallisuudentunnetta ei voi särkeä siihen vetoamalla, että isi on nyt masentunut. Masennuksessa ei ole mitään hävettävää (enkä todellakaan ole leimaamassa miestä "hulluksi"), mutta se vaatii hoitoa.
Breikkejä ja omia reissuja miehellä on kyllä ollut, niihin en ole puuttunut vaan kannustanut. Kotona hoidan lähes kaiken ja käyn myös töissä, mies käy töissä ja pelaa illat/yöt.
AP
Miksi hän oli aikeussa mennä terapiaan? Aikaisemmin kerroit, että oli ensimmäinen kerta 20 vuoteen ja siksi säikähdit? Koita nyt päättää jo.
Koska hänellä on ollut masennuksen oireita, mistä mainitsin viestissä nro 10.
AP
Ehkä AP:n mies on jo pitkään ollut tyytymätön elämäänsä. Ei saa otetta arjesta, lapsikaan ei ole sellainen mistä on unelmoinut parisuhteessa menee huonosti. Nyt sitten petyttyään lapseensa ja tilanteeseensa jälleen kerran päätyi rikkomaan lelun tuohtuneena.
Kai ymmärrät, että nämä kaikki ovat erinomaisia syitä hakeutua terapeutin juttusille?
Miksi terapia on suomalaisten miesten mielissä niin valtava peikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti rikkoo seuraavaksi sinun älylaitteesi ja tietokoneesi ettet pääse palstailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa onko jossain olemassa keskustelupalsta jossa voi keskustella oikeasti asioista eikä siten, että 95% kiroittajista ovat miesvihaajia koska heidän kanssaan ei pysty keskustelemaan asiallisesti eikä rakentavasti oikein mistään. Tämä vauvapalsta on sellainen, että jos nainen kirjoittaa, että mies on tehnyt jotain niin mies lynkätään. Sitten jos mies kirjoittaa täysin identtisen jutun missä nainen on tehnyt saman minkä edellisen kirjoituksen mies niin silloin silti mies lynkätään. Täällä on satoja esimerkki tapauksia ja jos ottaa esille niin sekin lynkätään.
Tai älkää sittenkää kertoko, kohta sielläkin on nämä vauva palstan miesvihaajat pilaamassa sen palstan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa onko jossain olemassa keskustelupalsta jossa voi keskustella oikeasti asioista eikä siten, että 95% kiroittajista ovat miesvihaajia koska heidän kanssaan ei pysty keskustelemaan asiallisesti eikä rakentavasti oikein mistään. Tämä vauvapalsta on sellainen, että jos nainen kirjoittaa, että mies on tehnyt jotain niin mies lynkätään. Sitten jos mies kirjoittaa täysin identtisen jutun missä nainen on tehnyt saman minkä edellisen kirjoituksen mies niin silloin silti mies lynkätään. Täällä on satoja esimerkki tapauksia ja jos ottaa esille niin sekin lynkätään.
Satoja esimerkkejä tulee jo päivässä.
Se on ihan tiedossa oleva fakta, että tällä palstalla viihtyy pietarin trollitehtaan asukkeja, ja ne tekee näitä ketjuja useamman henkilön voimin.
Helppo tapa lietsoa miesvihaa suomessa, onhan tämä maan suosituin keskustelupalsta.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani muksu pienemmät sisarukseni piirtelivät faijan uuden auton kyljet täyteen piirrustuksiaan pihan kivillä. Siinä oli joka lelu kotona silloin romuna.
Anteeksi, en voi olla nauramatta😂
Kuinka nuo asiat selvitettiin? Kai vakuutus maksoi auton korjauksen, ja saivatko lapset uudet lelut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mieheni eli lasteni isä olisi tehnyt noin kerrankin, niin asia ei jäisi voivotteluasteelle. En todellakaan katsoisi tuollaista miestä ja antaisi lasteni olla hänen vaikutuspiirissään. Jos mies ei hakeudu hoitoon, niin hän ei ansaitse perhettä lähelleen.
Niinpä, tällaiset ajatukset itsellänikin tällä hetkellä. Tuntuu vaan niin epätodelliselta, että parin vuosikymmenen pituisen suhteen jälkeen tilanne heilahti yhtäkkiä tällaiseksi.
Miehellä on ollut jo pidempään tilausta terapialle mm. masennusoireiden vuoksi ja olen häntä patistanut hakeutumaan avun piiriin, mutta hän ei ole saanut aikaiseksi enkä aikuista ihmistä voi pakottaakaan. Ehkä tästä tulisi nyt sitten kimmoke ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen.
AP
No eikö mies herännyt ollenkaan tästä raivoamisestaan? Eikö hän ajattele asiaa enää ollenkaan vai hautautuuko se (sekin) arkeen?
Minä en antaisi asian unohtua, vaan asettaisin miehelle ehdot miten homma ja perhe-elämä voisi jatkua. Näin se ei jatkua. Voit asettaa aikarajaksi hoitoon hakeutumiselle vaikka isänpäivän. Isänpäivää ei tule, jos mies ei ole siihen mennessä hakeutunut hoitoon puhumaan ongelmistaan. Sinäkin voit tarvittaessa mennä hänen kanssaan ja taustatueksi, mutta mies on se, joka muuttuu. Jos ei muutu, niin yhteinen perhe-elämä loppuu. Sitäkö mies haluaa?
Ihanaa uhkailua. kyllä naiset osaavat.
Mä mietin kyllä, että jos olisin pimahtanut lapselleni niin ei yhtään kyllä asiat korjaantuisi sillä, että mies vaan syyllistää syyllistää syyllistää syyllistää ja kauhistelee. Ja sitten vielä toruu ja kauhistelee lisää ja pakottaa pakottaa pakottaa terapiaan, vihanhallintakurssille, runoilemaan lapselle oikein, hän tulee mukaan sinne terapiaan... ja muuten ei muuten vietetä äitienpäivää, nih!
Juu ei, luulisin että olisi parempi antaa tuollaisen ihmisen olla rauhassa. Jos mun mies noin olisi pimahtanut niin yrittäisin ihan ilman syyllistämistä ja kettuilua tai arvostelua kysyä, että tahtoisiko se mennä vaikka isänsä luokse lepäämään tai jotain. Että miettii ja lepää siellä. Enkä millään eroilla uhkaisi siinä samalla, että jos et hakeudu siellä terapiaan isänpäivään mennessä niin sulla ei ole enää perhettä. Sillä uhkailulla ei saa mieheen vauhtia missään eikä mitään motivaatiota tai muutosta noin.
Mutta vaikka aloittajan mieskin kuulostaa sekavalta niin kyllä tuo teidän suhde muutenkin on outo. Se on aikuinen mies ja aloittajalla on joku huoltajan rooli. Ei pitäisi joutua puolisoa ohjailemaan noin.
Samaa mieltä. Nämä on näitä perheitä missä ero on muutenkin vain ajan kysymys. Rakastavassa parisuhteessa toiseen pitäisi edes yrittää suhtautua lähtökohtaisesti ymmärtäväisesti. AP on päättänyt, että miehessä on vikaa, mies on aggressiivinen ja vaarallinen lapselle ja hakee täältä nyt vahvistusta teesilleen.
No kerropa minulle, miten toimisin oikeaoppisen ymmärtäväisesti? Olen yrittänyt tässä välissä sovitella, keskustella, ratkoa tilannetta, tarjota tukea avun hakemiseen, ja mies vaan mököttää, kyräilee eikä ota vastuuta tapahtuneesta. Muiden tavaroiden hajottaminen ON aggressiivista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Normaalille ihmiselle se on vähintäänkin varoitusmerkki itselle, että nyt on jokin pielessä.
AP
"tarjota tuke avun hakemiseen"???? Sitten ihmettelet kun mies ei halua puhua ollenkaan. Ei tietenkään halua, kun suurentelet asiaa ja teet hänestä jotain hullua.
Jos kies kerran 200v menettää hermonsa ja paiskaa lelun lattiaan, niin mikä on sinusta sen ongelman nimi, mihin hän tarvii asiantuntija apua?
Agressio itsessään ei ole mikään ongelma kenellekään. Agressio on elintärkeä tunne, mikä auttaa ihmistä selviämään kiperissä paikoissa. Se miten agressioo ilmaisee, määrittää onko se ongelmallista. Kerran 20v lelun rikkominen EI TODELLAKAAN kerro agressiioon liittyvistä ongelmista!
Sinä Ap kuulostat hieman harhaiselta tapaukselta.
Kuten mainitsin aiemmin, mies on ollut aikeissa hakeutua terapiaan jo aiemmin, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Tämä aggressiivisuus voi olla yksi masennuksen oire lisää, mutta se ei tee siitä hyväksyttävää. Lapsen turvallisuudentunnetta ei voi särkeä siihen vetoamalla, että isi on nyt masentunut. Masennuksessa ei ole mitään hävettävää (enkä todellakaan ole leimaamassa miestä "hulluksi"), mutta se vaatii hoitoa.
Breikkejä ja omia reissuja miehellä on kyllä ollut, niihin en ole puuttunut vaan kannustanut. Kotona hoidan lähes kaiken ja käyn myös töissä, mies käy töissä ja pelaa illat/yöt.
AP
Miksi hän oli aikeussa mennä terapiaan? Aikaisemmin kerroit, että oli ensimmäinen kerta 20 vuoteen ja siksi säikähdit? Koita nyt päättää jo.
Koska hänellä on ollut masennuksen oireita, mistä mainitsin viestissä nro 10.
AP
Ehkä AP:n mies on jo pitkään ollut tyytymätön elämäänsä. Ei saa otetta arjesta, lapsikaan ei ole sellainen mistä on unelmoinut parisuhteessa menee huonosti. Nyt sitten petyttyään lapseensa ja tilanteeseensa jälleen kerran päätyi rikkomaan lelun tuohtuneena.
Kai ymmärrät, että nämä kaikki ovat erinomaisia syitä hakeutua terapeutin juttusille?
Miksi terapia on suomalaisten miesten mielissä niin valtava peikko?
Oletko tietoinen ettei sinne noin vain kävellä sisään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mieheni eli lasteni isä olisi tehnyt noin kerrankin, niin asia ei jäisi voivotteluasteelle. En todellakaan katsoisi tuollaista miestä ja antaisi lasteni olla hänen vaikutuspiirissään. Jos mies ei hakeudu hoitoon, niin hän ei ansaitse perhettä lähelleen.
Niinpä, tällaiset ajatukset itsellänikin tällä hetkellä. Tuntuu vaan niin epätodelliselta, että parin vuosikymmenen pituisen suhteen jälkeen tilanne heilahti yhtäkkiä tällaiseksi.
Miehellä on ollut jo pidempään tilausta terapialle mm. masennusoireiden vuoksi ja olen häntä patistanut hakeutumaan avun piiriin, mutta hän ei ole saanut aikaiseksi enkä aikuista ihmistä voi pakottaakaan. Ehkä tästä tulisi nyt sitten kimmoke ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen.
AP
No eikö mies herännyt ollenkaan tästä raivoamisestaan? Eikö hän ajattele asiaa enää ollenkaan vai hautautuuko se (sekin) arkeen?
Minä en antaisi asian unohtua, vaan asettaisin miehelle ehdot miten homma ja perhe-elämä voisi jatkua. Näin se ei jatkua. Voit asettaa aikarajaksi hoitoon hakeutumiselle vaikka isänpäivän. Isänpäivää ei tule, jos mies ei ole siihen mennessä hakeutunut hoitoon puhumaan ongelmistaan. Sinäkin voit tarvittaessa mennä hänen kanssaan ja taustatueksi, mutta mies on se, joka muuttuu. Jos ei muutu, niin yhteinen perhe-elämä loppuu. Sitäkö mies haluaa?
Ihanaa uhkailua. kyllä naiset osaavat.
Mä mietin kyllä, että jos olisin pimahtanut lapselleni niin ei yhtään kyllä asiat korjaantuisi sillä, että mies vaan syyllistää syyllistää syyllistää syyllistää ja kauhistelee. Ja sitten vielä toruu ja kauhistelee lisää ja pakottaa pakottaa pakottaa terapiaan, vihanhallintakurssille, runoilemaan lapselle oikein, hän tulee mukaan sinne terapiaan... ja muuten ei muuten vietetä äitienpäivää, nih!
Juu ei, luulisin että olisi parempi antaa tuollaisen ihmisen olla rauhassa. Jos mun mies noin olisi pimahtanut niin yrittäisin ihan ilman syyllistämistä ja kettuilua tai arvostelua kysyä, että tahtoisiko se mennä vaikka isänsä luokse lepäämään tai jotain. Että miettii ja lepää siellä. Enkä millään eroilla uhkaisi siinä samalla, että jos et hakeudu siellä terapiaan isänpäivään mennessä niin sulla ei ole enää perhettä. Sillä uhkailulla ei saa mieheen vauhtia missään eikä mitään motivaatiota tai muutosta noin.
Mutta vaikka aloittajan mieskin kuulostaa sekavalta niin kyllä tuo teidän suhde muutenkin on outo. Se on aikuinen mies ja aloittajalla on joku huoltajan rooli. Ei pitäisi joutua puolisoa ohjailemaan noin.
Samaa mieltä. Nämä on näitä perheitä missä ero on muutenkin vain ajan kysymys. Rakastavassa parisuhteessa toiseen pitäisi edes yrittää suhtautua lähtökohtaisesti ymmärtäväisesti. AP on päättänyt, että miehessä on vikaa, mies on aggressiivinen ja vaarallinen lapselle ja hakee täältä nyt vahvistusta teesilleen.
No kerropa minulle, miten toimisin oikeaoppisen ymmärtäväisesti? Olen yrittänyt tässä välissä sovitella, keskustella, ratkoa tilannetta, tarjota tukea avun hakemiseen, ja mies vaan mököttää, kyräilee eikä ota vastuuta tapahtuneesta. Muiden tavaroiden hajottaminen ON aggressiivista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Normaalille ihmiselle se on vähintäänkin varoitusmerkki itselle, että nyt on jokin pielessä.
AP
"tarjota tuke avun hakemiseen"???? Sitten ihmettelet kun mies ei halua puhua ollenkaan. Ei tietenkään halua, kun suurentelet asiaa ja teet hänestä jotain hullua.
Jos kies kerran 200v menettää hermonsa ja paiskaa lelun lattiaan, niin mikä on sinusta sen ongelman nimi, mihin hän tarvii asiantuntija apua?
Agressio itsessään ei ole mikään ongelma kenellekään. Agressio on elintärkeä tunne, mikä auttaa ihmistä selviämään kiperissä paikoissa. Se miten agressioo ilmaisee, määrittää onko se ongelmallista. Kerran 20v lelun rikkominen EI TODELLAKAAN kerro agressiioon liittyvistä ongelmista!
Sinä Ap kuulostat hieman harhaiselta tapaukselta.
Aggressio, kahdella g:llä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani muksu pienemmät sisarukseni piirtelivät faijan uuden auton kyljet täyteen piirrustuksiaan pihan kivillä. Siinä oli joka lelu kotona silloin romuna.
Anteeksi, en voi olla nauramatta😂
Kuinka nuo asiat selvitettiin? Kai vakuutus maksoi auton korjauksen, ja saivatko lapset uudet lelut?
Naurattaisko kun se olis yh-äipän auto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mieheni eli lasteni isä olisi tehnyt noin kerrankin, niin asia ei jäisi voivotteluasteelle. En todellakaan katsoisi tuollaista miestä ja antaisi lasteni olla hänen vaikutuspiirissään. Jos mies ei hakeudu hoitoon, niin hän ei ansaitse perhettä lähelleen.
Niinpä, tällaiset ajatukset itsellänikin tällä hetkellä. Tuntuu vaan niin epätodelliselta, että parin vuosikymmenen pituisen suhteen jälkeen tilanne heilahti yhtäkkiä tällaiseksi.
Miehellä on ollut jo pidempään tilausta terapialle mm. masennusoireiden vuoksi ja olen häntä patistanut hakeutumaan avun piiriin, mutta hän ei ole saanut aikaiseksi enkä aikuista ihmistä voi pakottaakaan. Ehkä tästä tulisi nyt sitten kimmoke ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen.
AP
No eikö mies herännyt ollenkaan tästä raivoamisestaan? Eikö hän ajattele asiaa enää ollenkaan vai hautautuuko se (sekin) arkeen?
Minä en antaisi asian unohtua, vaan asettaisin miehelle ehdot miten homma ja perhe-elämä voisi jatkua. Näin se ei jatkua. Voit asettaa aikarajaksi hoitoon hakeutumiselle vaikka isänpäivän. Isänpäivää ei tule, jos mies ei ole siihen mennessä hakeutunut hoitoon puhumaan ongelmistaan. Sinäkin voit tarvittaessa mennä hänen kanssaan ja taustatueksi, mutta mies on se, joka muuttuu. Jos ei muutu, niin yhteinen perhe-elämä loppuu. Sitäkö mies haluaa?
Ihanaa uhkailua. kyllä naiset osaavat.
Mä mietin kyllä, että jos olisin pimahtanut lapselleni niin ei yhtään kyllä asiat korjaantuisi sillä, että mies vaan syyllistää syyllistää syyllistää syyllistää ja kauhistelee. Ja sitten vielä toruu ja kauhistelee lisää ja pakottaa pakottaa pakottaa terapiaan, vihanhallintakurssille, runoilemaan lapselle oikein, hän tulee mukaan sinne terapiaan... ja muuten ei muuten vietetä äitienpäivää, nih!
Juu ei, luulisin että olisi parempi antaa tuollaisen ihmisen olla rauhassa. Jos mun mies noin olisi pimahtanut niin yrittäisin ihan ilman syyllistämistä ja kettuilua tai arvostelua kysyä, että tahtoisiko se mennä vaikka isänsä luokse lepäämään tai jotain. Että miettii ja lepää siellä. Enkä millään eroilla uhkaisi siinä samalla, että jos et hakeudu siellä terapiaan isänpäivään mennessä niin sulla ei ole enää perhettä. Sillä uhkailulla ei saa mieheen vauhtia missään eikä mitään motivaatiota tai muutosta noin.
Mutta vaikka aloittajan mieskin kuulostaa sekavalta niin kyllä tuo teidän suhde muutenkin on outo. Se on aikuinen mies ja aloittajalla on joku huoltajan rooli. Ei pitäisi joutua puolisoa ohjailemaan noin.
Samaa mieltä. Nämä on näitä perheitä missä ero on muutenkin vain ajan kysymys. Rakastavassa parisuhteessa toiseen pitäisi edes yrittää suhtautua lähtökohtaisesti ymmärtäväisesti. AP on päättänyt, että miehessä on vikaa, mies on aggressiivinen ja vaarallinen lapselle ja hakee täältä nyt vahvistusta teesilleen.
No kerropa minulle, miten toimisin oikeaoppisen ymmärtäväisesti? Olen yrittänyt tässä välissä sovitella, keskustella, ratkoa tilannetta, tarjota tukea avun hakemiseen, ja mies vaan mököttää, kyräilee eikä ota vastuuta tapahtuneesta. Muiden tavaroiden hajottaminen ON aggressiivista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Normaalille ihmiselle se on vähintäänkin varoitusmerkki itselle, että nyt on jokin pielessä.
AP
"tarjota tuke avun hakemiseen"???? Sitten ihmettelet kun mies ei halua puhua ollenkaan. Ei tietenkään halua, kun suurentelet asiaa ja teet hänestä jotain hullua.
Jos kies kerran 200v menettää hermonsa ja paiskaa lelun lattiaan, niin mikä on sinusta sen ongelman nimi, mihin hän tarvii asiantuntija apua?
Agressio itsessään ei ole mikään ongelma kenellekään. Agressio on elintärkeä tunne, mikä auttaa ihmistä selviämään kiperissä paikoissa. Se miten agressioo ilmaisee, määrittää onko se ongelmallista. Kerran 20v lelun rikkominen EI TODELLAKAAN kerro agressiioon liittyvistä ongelmista!
Sinä Ap kuulostat hieman harhaiselta tapaukselta.
Aggressio, kahdella g:llä
Olet säälittävä jos et löytänyt muita kirjoitusvirheitä.
Miksi et pikkupaska niistä huomauttanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa onko jossain olemassa keskustelupalsta jossa voi keskustella oikeasti asioista eikä siten, että 95% kiroittajista ovat miesvihaajia koska heidän kanssaan ei pysty keskustelemaan asiallisesti eikä rakentavasti oikein mistään. Tämä vauvapalsta on sellainen, että jos nainen kirjoittaa, että mies on tehnyt jotain niin mies lynkätään. Sitten jos mies kirjoittaa täysin identtisen jutun missä nainen on tehnyt saman minkä edellisen kirjoituksen mies niin silloin silti mies lynkätään. Täällä on satoja esimerkki tapauksia ja jos ottaa esille niin sekin lynkätään.
Satoja esimerkkejä tulee jo päivässä.
Se on ihan tiedossa oleva fakta, että tällä palstalla viihtyy pietarin trollitehtaan asukkeja, ja ne tekee näitä ketjuja useamman henkilön voimin.
Helppo tapa lietsoa miesvihaa suomessa, onhan tämä maan suosituin keskustelupalsta.
Me kaikki naiset emme myöskään rikkoisi lapsen kotia yhden kerran takia. En kiistä etteikö täällä olisi inceleitäkin paikalla, mutta jos kyse on kerta yhdestä kerrasta eikä mies silloinkaan ollut fyysisesti kajonnut lapseen en alkaisi kotia hajottamaan sellaisen takia.
"Lapsi vähän hölmöili." Onko tätä hieman laimennettu, vai kävikö lapsi oikeasti vain niin hermoille eikä uskonut puhetta, että loppuviimeksi miehelläsi napsahti? En tässä nyt puolustele mitään, etenkään jos tämä "vähän hölmöily" oli oikeasti sitä, miltä kuulostaa. Hieman vain särähti korvaan tuo, koska lapset voivat olla joskus erittäinkin ärsyttäviä. Mutta jos vaikka koko ajan hakkasi miestä päähän tuolla lelulla, niin kyllä siinä hiljaisempikin ennemmin tai myöhemmin kimpaantuu ja luolamiesreaktio pääsee ulos. Ei kuitenkaan lyönyt lasta.
Kirjoitit
Miehellä on ollut jo pidempään tilausta terapialle mm. masennusoireiden vuoksi ja olen häntä patistanut hakeutumaan avun piiriin,
Kuka on tuon tarpeen terapialle määritellyt? Onko päätteli hänellä olevan masennusoireita?