Mikä ammattikoulutusta vaivaa nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ovat leipääntyneitä, elämäänsä tylsistyneitä, minkä sitten laittavat kiertoon oppilaille. Harvassa on ammattikoulussa opettaja, joka on aidosti oikeasti kiinnostunut oppilaista ja siitä, että he oppivat ja osaavat. Suoraan olen kuullut, kuinka opettajat sanovat, ettei niitä kiinnosta paskaakaan, onko oppilaat ylipäätänsä paikalla ja jos ovat, niin kuuntelevatko vai eivät. Sitten, kun opettajan asenne on tuo, onkin mukava vittuilla oppilaille, jopa karjua ja haukkua pystyyn mitään osaamattomiksi luusereiksi ja nisteiksi.

Pitääkö oikeasti ihmetellä, kun keskeyttävät opinnot?

Opettajan asenne on tuo, koska ammattikoulussa ei saa enää vaatia osaamista. Opettajan tärkein tehtävä on saada opiskelijat kurssiltaan suoritusmerkinnällä seuraavaan vaiheeseen, mutta hylkyä ei saa antaa, vaikka oppilas ei osaisi mitään. Jos opettaja ilmoittaa, että oppilas ei suoriutunut kurssista, antaa rehtori hyväksytyn arvosanan.

On siis se ja sama, opitaanko vai ei, tärkeintä on saada jokaisesta oppilaasta tietty summa. Kyllä siinä motivaatio äkkiä laskee, kun opettamisella ja oppimisella ei ole merkitystä.

Ei ole rahaa tehdä mitään. Yritäppä opetella esim. rakentajaksi kun et voi edes vasaroida nauloja, kun niihin ei ole rahaa tuhlattavaksi. Tai on jos ostat tarvikkeet itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan vaatimus itseohjautuvuudesta mennyt liian pitkälle?

Ehkä heidän kohdallaan, jos aamulla herääminen, vaatteiden pukeminen ja kouluun tuleminen vaativat liikaa otsalohkoa. Itse koulussahan itseohjautuvuutta tarvitsee yhtä paljon kuin alakoulussa eli sen verran, että tekee mitä opettaja sanoo. Työelämässä itseohjautuvuuden vaatimukset ovat paljon suuremmat, koska perinteisiä "apupojan apulainen"-duuneja ei enää ole. Seurauksena on se, että kukaan ei halua ottaa edes harjoitteluun tyyppiä, jonka aloitteellisuus on kivienpotkimisen tasolla.

Liian kova verotus.    Tuo taas johtuu lois päättäjistä.

Opettajien ikärakenne. Eikä koske pelkästään koulutusta, vaan yhtälailla terveydenhoitoa ja päiväkoteja. Joka on muodostunut suureksi ongelmaksi, kun ei ole pidetty huolta työntekijöiden ikärakenteesta ja keski-iästä, toisin kuin yksityisellä sektorilla eli töissä on kaiken ikäisiä.

Nyt eläkevuorossa on 50-luvulla syntyneet ja seuraavaksi 60-luvulla, joilla oli pitkä työkokemus ja osaaminen ja työelämään jäävät suurimmaksi ikäluokaksi 80-luvulla syntyneet, jollei ei vielä ole kertynyt paljon ammattitaitoa ja osaamista.

Erityisesti tämä näkyy päiväkodissa, vaikka ryhmäkokoja miten pienennetään, homma vain ei hoidu, kun lasten kanssa olo, ongelmien ratkaisu ja miten lasten kanssa toimitaan ei vain onnistu, kun puuttuu henkilökunnalta osaaminen ja ammattitaito.

Sama ongelma peruskoulussa, lukiossa ja ammattikoulussa ja tulee vain pahenemaan.