Mistä tiesit että rakkaus on kuollut?
Olemme olleet mieheni kanssa lähes 15 vuotta yhdessä. On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta alusta asti olen kokenut tietynlaista epäreiluutta suhteessa esim kotitöiden jaon, rahankäytön ja lasten asioiden hoidon suhteen. Minulle on langennut suurin osa tästä kaikesta, eikä mieheni halua nähdä asiaa kuitenkaan näin. Hänen mielestä hän osallistuu yhtä lailla, tai ei ehkä kuitenkaan, mutta varmaan sitten tarpeeksi kuitenkin. Hän hermostuu siitä kun asiasta valitan ja tilanne on aina ollut enemmän tai vähemmän tämä.
Nyt kuitenkin huomaan että en enää halua miestä lähelle. En jaksa uskoa että tilanne koskaan muuttuisi erilaiseksi. Ehkä olen liian katkera miehelleni kun hän esim jätti minut aika yksin pienten lasten kanssa. Hän on kyllä joskus pyytänyt sitä anteeksi, mutta ei tuollaisia asioita oikein unohta, enkä koe että olisin saanut tarpeeksi hyvää kompensoimaan tätä.
Hankala tilanne, nyt en ole enää varma onko minulla tunteita miestäni kohtaan. Hän ei missään nimessä kuitenkaan halua erota. Voiko tunteet vielä palata vai onko tämä tässä? Samanlaisia kokemuksia kellään?
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Kun kana käveli tien yli. Se oli se hetki.
Kotkotkooot
Jätä se jos on noin vaikeaa... Vaihtamalla paranee...
Tiesin sen silloin, kun mies petti. Monesta asiasta tunnen katkeruutta, eivätkä tunteet ikinä ole palanneet sellaisiksi, kuin ne joskus olivat. Jäin yksin, ihan niin kuin sinäkin olet jäänyt.
Mee töihin. Jokainen ihminen saa tässä elämässä juuri sitä mitä ansaisee ja valitusoikeutta ei sitten ole.
Tiesin sen sillä hetkellä, kun mies ilmoitti haluavansa avioeron. Ymmärsin, että se on oikeastaan todella hyvä ajatus.
Siinä vaiheessa kun sitä puolisoa ei enää kunnioita eikä arvosta eikä siitä edes pidä enää.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se jos on noin vaikeaa... Vaihtamalla paranee...
Rehellisesti en edes usko, että löydän enää ketään. Ei minua edes kiinnosta tavata ketään. Voihan se olla, että joskus mieli muuttuisi, ja se olisi sitten vaan kiva yllätys. Toisaalta pelkään, että saattaisin jälleen pettyä rakkaudessa. Luulin että mieheni on elämäni rakkaus. Mutta rakkaus ei ollut ollenkaan sellaista, kuin olin kuvitellut. Se on ollut itseni pienentämistä, turhautumista, pettymyksen nielemistä jne. Mietin mitä hyvää meillä on ollut, niin lapset tietenkin, olen saanut elää perhe-elämää, josta kaikesta huolimatta olen nauttinut ja jota ilman olisin hyvin saattanut jäädä muuten, sillä nuorempana ajattelin että en koskaan hanki lapsia. Mutta parisuhde on ollut pettymys. Tosi vaikea monella tapaa.
Nyt mietin että haluaisin vielä tässä elämässä kokeilla olisinko onnellisempi yksin. En jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin. Jokainen ihminen saa tässä elämässä juuri sitä mitä ansaisee ja valitusoikeutta ei sitten ole.
Voi kuule. Olen tehnyt aina paljon töitä. Varmasti enemmän kuin mieheni. T. Ap
Kun alkoi tuntua, että parisuhteen sijaan ollaankin enää vain pelkkiä kämppiksiä saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Kun alkoi tuntua, että parisuhteen sijaan ollaankin enää vain pelkkiä kämppiksiä saman katon alla.
Tätä olen miettinyt. Kun mies kuitenkin tuntuu erilaiselta kuin pelkkä kämppis. Vaikka en kaipaakaan juuri tällä hetkellä hänen läheisyyttään. Hän ei ole oikein koskaan ollut sellainen, joka olisi läheisyyden perään ja itse olen vuosien varrella tottunut siihen. En itsekään enää kaipaa. Mitä se tarkoittaa kun toinen tuntuu kämppikseltä? T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun alkoi tuntua, että parisuhteen sijaan ollaankin enää vain pelkkiä kämppiksiä saman katon alla.
Tätä olen miettinyt. Kun mies kuitenkin tuntuu erilaiselta kuin pelkkä kämppis. Vaikka en kaipaakaan juuri tällä hetkellä hänen läheisyyttään. Hän ei ole oikein koskaan ollut sellainen, joka olisi läheisyyden perään ja itse olen vuosien varrella tottunut siihen. En itsekään enää kaipaa. Mitä se tarkoittaa kun toinen tuntuu kämppikseltä? T. Ap
Ei ollut enää oikein mitään yhteistä tekemistä, puhumista tai menoja, kumpikin eli kuin omaa elämäänsä vaikka samassa talossa oltiinkin. Yhdessä oltiin melkein 17 vuotta, ei lapsia.
Oltiin oltu yhdessä jo monta viikkoa ja umpirakastuneita, mutta sitten näin baarissa naisen, jolla oli vielä parempi perse ja halusin panna sitä enemmän kuin mun rakasta. Ja paninkin, heti sinä iltana. Siihen kuoli se rakkaus.
Mutta olen vielä yhdessä sen uuden kanssa. Ollaan oltu jo pari kuukautta, eikä ole parempaa persettä näkynyt. Tää voi olla The One.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun alkoi tuntua, että parisuhteen sijaan ollaankin enää vain pelkkiä kämppiksiä saman katon alla.
Tätä olen miettinyt. Kun mies kuitenkin tuntuu erilaiselta kuin pelkkä kämppis. Vaikka en kaipaakaan juuri tällä hetkellä hänen läheisyyttään. Hän ei ole oikein koskaan ollut sellainen, joka olisi läheisyyden perään ja itse olen vuosien varrella tottunut siihen. En itsekään enää kaipaa. Mitä se tarkoittaa kun toinen tuntuu kämppikseltä? T. Ap
Ei ollut enää oikein mitään yhteistä tekemistä, puhumista tai menoja, kumpikin eli kuin omaa elämäänsä vaikka samassa talossa oltiinkin. Yhdessä oltiin melkein 17 vuotta, ei lapsia.
Okei. Me kuitenkin juttelemme paljon, mies aika kova puhumaan.. Enimmäkseen kyllä arjen asioista, lasten jutuista jne. Yhteisiä menoja ei kauheasti ole. Perheenä välillä tehdään jotain, jos minä kaiken suunnittelen ja mietin. Yhdessä kahdestaan emme oikeastaan tee mitään kyllä. T. Ap
Siitä, että en enää ikävöinyt erossa ollessa. En enää halunnut kertoa hänelle asioita. En enää tuntenut mitään erityistä tunnetta häntä kohtaan. Olin pettynyt häneen niin monta kertaa ja viimeinen kerta oli viimeinen. Ero oli vaan helpotus kaiken sen jälkeen.
Siitä, että toinen mies tuli tärkeämmäksi. Tavallaan kyllä rakastin miestäni edelleen, mutta en sillä lailla, että olisin voinut olla hänen kanssaan parisuhteessa.
Kun kana käveli tien yli. Se oli se hetki.