Onko muiden mielestä sunnuntai-ilta parasta koko viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se sunnuntai masentaa ja ahdistaa?

Johan tässä on moni vastannut: sunnuntai on maanantain aatto ja maanantaiaamuna on koko työviikko edessä. Sunnuntaita on täällä hehkuttaneet ainoastaan työttömät ja muut mitään tekemättömät naureskelijat.

Jaa. Eiköhän minun osaltani riitä 40 vuoden uraputki.

Good for you.

Perjantai on viikon paras ilta. Perjantain jälkeen on lauantai eli minulla yleensä vapaapäivä. Sunnuntai on aina ollut ihan hirveä päivä, oma viikonloppuni kestää yleensä perjantai-illan ja lauantain, sunnuntaina on todella ahdistavaa ja työasiat aina mielessä. 

Ei ahdista vaan on kiva aloittaa taas työt viikonlopun jälkeen. Pidän sunnuntai-illoista. Lapsuudenkodissa äitini aina valitteli ja ahdistui sunnuntaista ja se tarttui lapsiinkin. Onneksi olen päässyt siitä irti.

Siiderin sihautin sunnuntain ratoksi. Ja mikä parasta; niitä on vielä useita jäljellä. Takkatulta, kynttilöitä, hiljaisuus, oma rauha.

Ihan ok kun on taas uusi rentouttava viikko edessä 😌

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok kun on taas uusi rentouttava viikko edessä 😌

Samat fiilikset.

Minustakin sunnuntai on usein viikon paras päivä. Tosin pidän enemmän sunnuntaiaamuista ja -päivistä kuin illoista. Sunnuntai on jotenkin arvokas ja rauhallinen päivä, ja usein olo on sunnuntaina toiveikas.  

Maanantai on minustakin paras. Sunnuntai toiseksi paras. Antaa duunarien itkeä.

Joskus nuorena työntekijänä sunnuntai-iltapäivisin vallitsi masentunut olotila uudesta huomenna alkavasta työviikosta. Vanhempana olen oppinut välttämään tuon olotilan menemällä jo sunnuntaina iltapäivällä tekemään alun seuraavan viikon töistäni. Tai tekemään ne etänä. Tästähän ei työnantaja maksa mitään, mutta on paljon helpompi olo jokamaanantaisessa viikko-osastopalaverissa, kun voi useasta projektista kertoa, että ne on tehty, loppuvaiheessa tai hyvässä alussa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se sunnuntai masentaa ja ahdistaa?

Koitapa arvata.

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorena työntekijänä sunnuntai-iltapäivisin vallitsi masentunut olotila uudesta huomenna alkavasta työviikosta. Vanhempana olen oppinut välttämään tuon olotilan menemällä jo sunnuntaina iltapäivällä tekemään alun seuraavan viikon töistäni. Tai tekemään ne etänä. Tästähän ei työnantaja maksa mitään, mutta on paljon helpompi olo jokamaanantaisessa viikko-osastopalaverissa, kun voi useasta projektista kertoa, että ne on tehty, loppuvaiheessa tai hyvässä alussa.

Ei ikinä

Maanantaiaamu on parasta. Perhe töissä tai koulussa ja saan nauttia hiljaisuudessa kahvia siemaillen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se sunnuntai masentaa ja ahdistaa?

Koitapa arvata.

Monen mielestä varmaankin työviikon alkaminen. Minä kuitenkin tykkäsin paljon työstäni ja odotin maanantaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se sunnuntai masentaa ja ahdistaa?

Koitapa arvata.

Monen mielestä varmaankin työviikon alkaminen. Minä kuitenkin tykkäsin paljon työstäni ja odotin maanantaita.

Sepä se onkin kummallista. Itsekin olen aina tykännyt työstäni, ja silti sunnuntai on aina ahdistanut, paitsi lomalla.

Lomalla ei sunnuntai-ilta koskaan ahdista, mutta muuten kyllä, koska edessä on taas aikainen herätys ja pitkä työviikko. Olisipa ihanaa jos olisi taloudellisesti sellainen tilanne, että voisi olla maanantain ja perjantain aina vapaalla ja tehdä kolmipäiväistä työviikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se sunnuntai masentaa ja ahdistaa?

Koitapa arvata.

Monen mielestä varmaankin työviikon alkaminen. Minä kuitenkin tykkäsin paljon työstäni ja odotin maanantaita.

Mulla oli sama, ei tosin ihan aina. Kiva oli nähdä työkavereita, yksinnysvätyn viikonlopun jälkeen!

Osittain sama oli jo lukiossa; intissä nähtiin monesti jo su-iltana ("kuiva velvi") ja sama tunne!

Vierailija kirjoitti:

Lomalla ei sunnuntai-ilta koskaan ahdista, mutta muuten kyllä, koska edessä on taas aikainen herätys ja pitkä työviikko. Olisipa ihanaa jos olisi taloudellisesti sellainen tilanne, että voisi olla maanantain ja perjantain aina vapaalla ja tehdä kolmipäiväistä työviikkoa.

Vielä parempi olisi rahaa niin riittävästi ettei tarvisi edes ajatella töitä. Voisin aivan helposti lomailla koko elämän.

Ei ne sunnuntai-illat mitenkään ahdistavia ole, muttei kyllä aina niitä parhaitakaan. Vaikka pidänkin työstäni, on uuden työviikon aloittaminen joskus raskasta ja sunnuntai-iltana henkisesti orientoituu ja valmistautuu töihin, esimerkiksi usein mietin jo päässäni tulevan viikon työkuvioita ja asioita mitä pitäisi tehdä.

Pidän kyllä perjantai- ja lauantai-illoista huomattavasti enemmän kun mielikin on oikeasti vapaalla.

Voi kuin osaisikin nauttia sunnuntaista. En osaa ja se lyhentää viikonloppua. Sunnuntai-aamu / aamupäivä on vielä ok, mutta kyllä minulla koko sunnuntaita varjostaa masentava tunnelma. On kouluajoista lähtien varjostanut. Sunnuntai-ilta taas on melkein pahempi kuin maanantai, koska sunnuntai iltana koko viikko tuntuu olevan vielä enemmän edessä kuin maanantaina. Viikko lähtee yleensä nopeasti kulumaan, kun pääsee maanantaihih.

Torstai-ilta on parasta aikaa, pe-aamu tuntuu jo vkonlopulta.