Pakkoajatukset mieli ei enää kestä
Olen pitkään kärsinyt pakkoajatuksista, nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että mieli ei enää kestä. Ensi vuonna pääsisin terapiaan mutta en enää yksinkertaisesti jaksa. Olen ajatellut, että ehkä aikani täällä on tullut loppuun.
Vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia ajatuksia mutta tämä jatkuva pelko, että älyämättäni tai etten vaan muista tehneeni jotain on vaan nyt saanut mieleni aivan loppu.
Jos minulla ei olisi lapsia, olisin jo antanut periksi aiemmin mutta nyt, en enää vaan jaksa.
Kommentit (40)
Minulla olo ei ole hyvä yksin, mutta sitten ihmisten kanssa ystävystyessäkin alan sekoilemaan ja kehittelemään kaikenlaisia pakkoajatuksia. Itse yksinäisenä en siedä sitä, että toisella voi sitten olla jotain muita ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä. Aika rasittavaa.
Muut kyllä muistaa, jos jollekin on jotain tehty. Nykyään sanotaan ääneen.
Ota yhteyttä kaupunkisi mielenterveyspäivystykseen.
Minulla stressi pahentaa pakkoajatuksia.
Mulla on kanssa ollu noita pakkoajatuksia. Ei ihan samanlaisia, mutta ihan yhtä ahdistavia juttua pahojen asioiden tekemiseen liittyen, joko muihin tai muhun itteeni liittyen, vaikka todellisuudessa oon tosi kiltti, ja siks ne harmittaakin tosi paljon :(. Niitä ei kyllä kannata ottaa tosissaan, vaan ihan huuhaa juttuina, mitä ne onkin. Hyvä tekeminen, harrastukset ja mielenkiinnon kohteet auttaa ainakin mulla paljon tohon :). En tiiä ootko uskossa ite, mutta mulla kanssa ihan rukoileminen ollu tärkee juttu. Tsemppiä sulle, oon ihan varma, että pääset yli noista pakkoajatuksista!
Oletko kokeillut tehdä mielenterveys sivustossa pakkoajatuksiin kohdennettua itsehoito-ohjelmaa? Se on mielestäni hyvä. Olen itsekin kärsinyt nuorena pakkoajatuksista ja niistä seuranneista järkyttävästä ahdistuksesta. Kävin silloin reilu vuoden terapiassa ja siitä oli apua.
Tärkein neuvo terapeutilta minulle oli se että muista aina ettei ajatuksilla ole mitään tekemistä sen kanssa miten toimit ja tässä tärkein; älä yritä estää ajatuksia vaan anna ne tulla, ikäänkuin toteat " ai tuollanenkin ajatus" . Nimittäin ajatusten estäminen mielessä ruokkii yleensä niitä vain lisää.
Nykyäänkin minulle saattaa tulla mitä kummallisempia ajatuksia mutta ne eivät enää nosta ahdistusta pintaan vaan olen opetellut tuon " hatun nostamisen ja ohikävelemisen" tekniikan.
Vaikka olo tuntuu nyt hirveältä, niin jaksa uskoa että olo helpottuu ja ahdistus lievenee kun saat oikeaa apua.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko kertoa lisää? Itsellä todella pitkä kokemus erilaisista pakkoajatuksista ja toiminnoista joten uskoisin ymmärtäväni sinua. Tiedän mitä h el vettiä se voi olla.
Sertralin auttoi mulle. Huomasin myös että stressi pahentaa oireita.
Onko pakkotoimintoja, jos niin millaisia?
Hakeudu psykiatrille. Minulla auttaa säännöllinen psykoosilääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Onko pakkotoimintoja, jos niin millaisia?
Tarkastelua, valokuvaan lieden ja uunin ennenkuin lähden minnekään. Sängyn petaaminen aina tietyllä tavalla. Onhan näitä.
Kyllähän järki sanoo, että oishan se kassatyöntekijä asiaan puuttunut, muut asiakkaat mutta mieli ei jotenkin ymmärrän.
Ap.
Tämä on kuin päiväkirja. Huomenna se sitten tapahtuu , minut leikataan , saadaan jotain uutta kehoon, toivottavasti se tuo helpotusta fyysisesti. Synnynnäinen vika korjataan.
Ensivuoden puolella, toivottavasti myös henkisen puolen ongelmiin päästään pureutumaan. Kyllä on ollut aivan kauhea viimeinen puolivuotta. On ollut todella lähellä luovuttaminen.
Sp
Älä luovuta, olet taistellut urheasti, jatka sitä kunnes saat tarvitsemasi avun. Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Tärkein neuvo terapeutilta minulle oli se että muista aina ettei ajatuksilla ole mitään tekemistä sen kanssa miten toimit ja tässä tärkein; älä yritä estää ajatuksia vaan anna ne tulla, ikäänkuin toteat " ai tuollanenkin ajatus" . Nimittäin ajatusten estäminen mielessä ruokkii yleensä niitä vain lisää.
Nykyäänkin minulle saattaa tulla mitä kummallisempia ajatuksia mutta ne eivät enää nosta ahdistusta pintaan vaan olen opetellut tuon " hatun nostamisen ja ohikävelemisen" tekniikan.
Vaikka olo tuntuu nyt hirveältä, niin jaksa uskoa että olo helpottuu ja ahdistus lievenee kun saat oikeaa apua.
Tuo että antaa pakkoajatusten tulla yrittämättä estää niitä millään lailla on hyvä neuvo. Mitä enemmän pelkäät ja kauhistut noita ajatuksia sitä voimakkaammiksi ne käyvät. Ne tuntuu jotenkin tarraavaan helposti kaikkeen mitä pidät inhottavana ja jotenkin voimistuvan siitä kun reagoit hätäännyksellä.
Mulla aikoinaan auttoi paljon se, että opettelin hyväksymään niiden läsnäolon ja tavallaan tarkastelemaan niitä mahdollisimman hyväksyvästi ja lempeydellä ja myötätunnolla itseäni kohtaan. Paljon auttoi myös pakkoajatuksista ja OCD:sta lukeminen.
Älä luovuta ap, pakkoajatuksiin on saatavissa monenlaista tehokasta apua. Itse olen nykyään ollut jo pitkään käytännössä oireeton. Muista myös että ne on vain ajatuksia, eivät tekoja, eivätkä ne määritä sitä millainen olet ihmisenä.
Nyt on ensimmäinen steppi otettu kävin lääkärissä, lähete psykologille, käynnit alkaa kuukauden sisällä. Lääkkeitä ei määrännyt.
Voiko psykologi määrätä lääkkeitä?
Olo on vielä hutera toimenpiteestä johtuen mutta toivotaan, että nyt saataisiin apua päänasioille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ensimmäinen steppi otettu kävin lääkärissä, lähete psykologille, käynnit alkaa kuukauden sisällä. Lääkkeitä ei määrännyt.
Voiko psykologi määrätä lääkkeitä?
Olo on vielä hutera toimenpiteestä johtuen mutta toivotaan, että nyt saataisiin apua päänasioille.
Ap
Psykologit ei määrää lääkkeitä vaan psykiatrit. Tsemppiä!
sun ei tarvi pelätä tekeväsi mitään tai ei tarvi tuntea syyllisyyttä, koska pakkoajatukset on sairaus. älä vastusta ajatuksia, vaan mieti että tämä oli taas pakko ajatus ja en keskity siihen vaan kuuntelen vaikka radioo mielummin. ajatuksiin liikaa keskittyminen vain lisää ahdistusta. joillain ihmisillä lievät rauhoittavat lääkkeet voi auttaa pakkoajatuksiin ja ahdistukseen pyydä vaikka resepti joltain terveyskeskus tai työterveyslääkäriltä.masennuslääkkkeitäkin voi kokeilla ,auttaako.lue pakko neuroosi nimellä kirjallisuutta ja ohjeita hoitoon.
Haluan kertoa metodista, joka on auttanut minua. Tämä on toiminut joka kerta, kun jokin ahdistava ajatus on jäänyt pyörimään mieleeni, enkä ole saanut sitä millään loppumaan.
Lapsena kuvittelin usein, että olin unohtanut puukon lattialle ja astuin sen päälle vahingossa paljain jaloin. Lopulta keksin, että voin vaikuttaa ahdistavan ajatukseni sisältöön! Mietin, että kyseinen puukko olikin Pilailupuodista ostettu kuminen leikkipuukko. Näytin aivoilleni ("vastustajalleni"), että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka isken tuolla puukolla itseäni. Puukon terä taipui ja lällätin mielessäni ajatukselleni. Tarve vastustaa ajatusta hävisi - - > loputon luuppi loppui hetken kuluttua kuin itsestään.
Toivottavasti tämä auttaisi sinua ja kaikkia muitakin! Voimia ja uskoa parempaan!
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu psykiatrille. Minulla auttaa säännöllinen psykoosilääkitys.
Minkä niminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jokin unohtuu, kirjoita vihkoon? Onko lääkkeen haittavaikutus tai alkoholi lisännyt oireita? Stressi pois ja jos uupumus muista levätä? Onko ravintoaineita tarpeeksi. Kriisipuhelin voisi kuunnella. Oletko yrittänyt korvata pakkoajatuksen ja toiston toisella positiivisemmalla lauseella. Uutisten lukeminen näinä aikoina ei juuri kannata jos on pakkoajatuksia. Oletko liian vaativa itsellesi.
Ihan hyvää tarkoittava neuvo mutta pakkoajatuksiin ei todellakaan toimia se että yrittää korvata jonkun ajatuksen jollain toisella. Ihan niinku ei mihinkään ajatukseen tai mielen toimintaan ylipäätään.
Itse asiassa toimii. Kehitin itselleni ihan visuaalisen kuvan siitä, en nyt kerro tarkemmin. Sitkeästi ajattelin sen aina kun mieli lähti laukalle. Siinä jotenkin koin että voin kuitenkin itse kontrolloida mitä mielessäni on, vaikka pakkoajatus aina tulikin jos en ollut varuillani. Siitä sitten jotenkin sain voimaa ponnistella tilanteesta pois.
Muista lähteä päivystykseen, jos olo menee ihan mahdottomaksi olla!
Vielä kerran jaksamista!!!