Lue keskustelun säännöt.
Oon kohta 35 enkä vieläkään tunne itseäni tai tiedä mitä haluan.
03.11.2006 |
Mä oon kohta 35v enkä vieläkään tiedä mitä elämältä haluan. Olen työssä, jossa en viihdy. Korkea koukutus, johon vaan ajauduin jotenkin vaikka ala ei taida olla ollenkaan mun.
Olen naimisissa ekan poikaystäväni kanssa ja meillä lapsia. En ole varma onko mies edes se oikea mulle.
Oon aina ollut " kiltti" , mun on melkein mahdoton sanoa ei ja siksi oon aktiivisesti mukana ties missä toiminnassa. Kaikki pitävät mua energisenä, sosiaalisena ja puuhakkaana ihmisenä. Silti mua ei oikeesti kiinnosta ne harrastukset. Jos ei kukaan repisi minnekään, makaisin kotona tekemättä yhtään mitään. Tällainen olen aina ollut. Oonko ollut koko ikäni masentunut?
Miten " löytäisin" itseni vai löydänkö koskaan? Jotenkin mun elämässä ei koskaan tunnu olevan mun vuoro.
Kommentit (5)
Jos mitenkään mahdollista, käy yksityisellä psykologilla tai psykiatrilla ja selvitä masiksen mahdollisuus.
Mulla kävi niin, että mulle tuli yhtenä päivänä sellainen " ahaa" -elämys ja tiesin edes sen suunnan mitä tahdoin elämässäni toteuttaa. Olin silloin loppuvaiheessa opiskelujen kanssa ja suoritin ne loppuun, myöhemmin olen vaihtanut alaa. Avioero tuli, koska mies ei halunnutkaan olla oikean minäni kanssa. Mutta olen onnellisempi nyt, lapset tasapainoisempia.
Jotkut tutut ovat kauhistelleet " muodonmuutostani" jne mutta itse olen tyytyväinen, se on pääasia. Joskus harmittaa ne vuodet, mitkä menneet hukkaan, mutta pääasia, että elän nyt.
tsemiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ahaa-elämys tarvitsee tilaa, aikaa ja hiljaisuutta, jotta se löytyy. Jos menet täydellä tohinalla eteenpäin, et ehdi ns. kuunnella sisintäsi.
Sen verran olen ' reipastunut' , että enää en tee toisten mieliksi mitään, tai tee asioita niin kuin ympäristö olettaa minun tekevän. Toimin itsekkäämmin kuin aikaisemmin, eikä se loppujen lopuksi vaikuta kenenkään muun elämään kuin minun ;)
Mutta työhöni en ole tyytyväinen, enkä tiedä mille alalle lähtisin suuntautumaan. Kun ei oikein mikään jaksa kiinnostaa niin paljon. Odotan sitä ahaa-elämystä!
Joskin olen just 35 enkä naimisissa ensirakkauden tmv. kanssa, mutta vieläkin tuntuu että olen kouluttautunut väärälle alalle ja etten edelleenkään tiedä, missä ammatissa parhaiten viihtyisin. Uudellenkouluttautuminen on käynyt mielessä. Lapsistani olen ikionnellinen, miehestäkin useimmiten :)
Kumminkin olen vähän kateellinen niille, jotka ovat löytäneet sen " oman juttunsa" eli tietävät mitä haluavat ja ovat sen eteen tehneet työtä. Toisaalta joku sanoi kerran fiksusti, että ammatinvalinta on usein monien sattumien summa. Eli monet meistä vaan ajautuu tiettyihin juttuihin. Osa tyytyy siihen, osa kyseenalaistaa niitä valintojaan myöhemmin.
Mutta jos tuntuu siltä, että joku asia on pielessä, pitäisi vaan rohkeasti luottaa siihen että elämä kantaa ja lähteä hakemaan muutosta.
Tästä nyt ei tainnut olla apua, mutta tiedätpä ainakin ettet ole ainoa :)
www. youtube. com/watch?v=z7zBr96m_VI