Miten suhtaudutte henkilöön hänen siirtyessään dissosiatiiviseen tilaan?

Eikö kenelläkään kokemusta aihepiiristä?

Sinua häiritsee?

Jospa asettuisit kyseisen hlön asemaan, hän on jostakin niin traumatisoitunut, että mielensä on kehittänyt itselleen sivupersoonan, tai useamman ja sinä sanot, että sinua häiritsee? Voi voi ja lämmin leipä.

Kohtelet sitä persoonaa sen persoonan tarvitsemalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Sinua häiritsee?

Jospa asettuisit kyseisen hlön asemaan, hän on jostakin niin traumatisoitunut, että mielensä on kehittänyt itselleen sivupersoonan, tai useamman ja sinä sanot, että sinua häiritsee? Voi voi ja lämmin leipä.

Kohtelet sitä persoonaa sen persoonan tarvitsemalla tavalla.

No siis silloin esimerkiksi häiritsee kun esimiesasemassa oleva menee dissosiatiiviseen tilaan eli on kiukutteleva pikkupoika. Pikkupoikanakin hän on esimies, ei vain pysty yhtään käyttäytymään aikuisen tavoin. Ja muut siivoavat sotkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinua häiritsee?

Jospa asettuisit kyseisen hlön asemaan, hän on jostakin niin traumatisoitunut, että mielensä on kehittänyt itselleen sivupersoonan, tai useamman ja sinä sanot, että sinua häiritsee? Voi voi ja lämmin leipä.

Kohtelet sitä persoonaa sen persoonan tarvitsemalla tavalla.

No siis silloin esimerkiksi häiritsee kun esimiesasemassa oleva menee dissosiatiiviseen tilaan eli on kiukutteleva pikkupoika. Pikkupoikanakin hän on esimies, ei vain pysty yhtään käyttäytymään aikuisen tavoin. Ja muut siivoavat sotkut.

Mielenkiintoista, todella🤔.

Jotta hän on asemaansa päässyt niin hänellä on pitänyt olla, ja pitää olla, homma ns paketissa ja jos tuollaista esiintyy ns kesken työpäivän ja ajan niin se on merkki laukaisevista tekijöistä siellä töissä ja todnäk myös suuresta stressistä muutenkin.

Lähtisin miettimään yhteydenottoa hänen esimieheensä, useimmilla pomoillakin sellainen on, ja vyyhtiä aikoinaan sitten työterveyden kautta.

Ja tietysti jos tilanne vaatii niin soittaisin suoraan 112 ja kertoisin tilanteesta, "olen se ja se ja soittelen täältä töistä koska pomolla ns tilanne päällä" ja mainitsisin tuosta tilasta.

Erittäin sensitiivinen tuossa pitää olla, äärimmäisen yksityinen ja hlökohtainen asia!

-2-

Minulla on itselläni ollut dissosiatiivisuutta. Jos menee pikkulapsimoodiin niin siihen käytökseen ei pidä lähteä mukaan vaan pitää itse pysyä aikuisena ja muisuttaa, että se toinenkin on aikuinen ja pitää tehdä päätökset aikuisen persoonasta käsin. Pitää ymmärtää tilannetta ja dissosiatiivisen ihmisen ongelmaa, mutta ei tarvitse mennä mukaan siihen. Mitä enemmän aikuinen persoonan osa pysyy hallitsevana niin sen parempi.

Ja nyt oletan, että sinulla ap on, syystä tai toisesta, varma lääketieteellinen tieto pomosi tilasta ja diagnoosista, muuten voit unohtaa kaiken mitä olen sanonut ja miettiä omaa käytöstäsi...

-2/4-

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt oletan, että sinulla ap on, syystä tai toisesta, varma lääketieteellinen tieto pomosi tilasta ja diagnoosista, muuten voit unohtaa kaiken mitä olen sanonut ja miettiä omaa käytöstäsi...

-2/4-

Henkilö on itse kertonut menevänsä tällaisiin tiloihin ja ei niitä toisaalta voi kukaan olla huomaamatta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt oletan, että sinulla ap on, syystä tai toisesta, varma lääketieteellinen tieto pomosi tilasta ja diagnoosista, muuten voit unohtaa kaiken mitä olen sanonut ja miettiä omaa käytöstäsi...

-2/4-

Henkilö on itse kertonut menevänsä tällaisiin tiloihin ja ei niitä toisaalta voi kukaan olla huomaamatta.

Ap

Selvä.

No, ota kommenteistani onkeesi.

Nämä ns multippelipersoonaiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia "tapauksia", on vain hyvin surullista se syy asian taustalla, mieli kun ei helposti niin pahasti hajoa, että useamman persoonallisuuden itselleen kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt oletan, että sinulla ap on, syystä tai toisesta, varma lääketieteellinen tieto pomosi tilasta ja diagnoosista, muuten voit unohtaa kaiken mitä olen sanonut ja miettiä omaa käytöstäsi...

-2/4-

Henkilö on itse kertonut menevänsä tällaisiin tiloihin ja ei niitä toisaalta voi kukaan olla huomaamatta.

Ap

Selvä.

No, ota kommenteistani onkeesi.

Nämä ns multippelipersoonaiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia "tapauksia", on vain hyvin surullista se syy asian taustalla, mieli kun ei helposti niin pahasti hajoa, että useamman persoonallisuuden itselleen kehittää.

Kiitos, ymmärrän tämän. Hirveän osaava, ammattitaitoinen ja empaattinen henkilö kyseessä. Ja sitten toisaalta täysin sietämätön, epälooginen ja ilkeä, pelottavakin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on itselläni ollut dissosiatiivisuutta. Jos menee pikkulapsimoodiin niin siihen käytökseen ei pidä lähteä mukaan vaan pitää itse pysyä aikuisena ja muisuttaa, että se toinenkin on aikuinen ja pitää tehdä päätökset aikuisen persoonasta käsin. Pitää ymmärtää tilannetta ja dissosiatiivisen ihmisen ongelmaa, mutta ei tarvitse mennä mukaan siihen. Mitä enemmän aikuinen persoonan osa pysyy hallitsevana niin sen parempi.

Juuri näin. On parempi että ei kiinnitetä mitään huomiota käytöksen muutokseen. Itselläni auttaa kun saan itse "kerätä" itseni kasaan. Hoidan kyllä asiat kuntoon enkä jätä niitä muiden harteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt oletan, että sinulla ap on, syystä tai toisesta, varma lääketieteellinen tieto pomosi tilasta ja diagnoosista, muuten voit unohtaa kaiken mitä olen sanonut ja miettiä omaa käytöstäsi...

-2/4-

Henkilö on itse kertonut menevänsä tällaisiin tiloihin ja ei niitä toisaalta voi kukaan olla huomaamatta.

Ap

Selvä.

No, ota kommenteistani onkeesi.

Nämä ns multippelipersoonaiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia "tapauksia", on vain hyvin surullista se syy asian taustalla, mieli kun ei helposti niin pahasti hajoa, että useamman persoonallisuuden itselleen kehittää.

Kiitos, ymmärrän tämän. Hirveän osaava, ammattitaitoinen ja empaattinen henkilö kyseessä. Ja sitten toisaalta täysin sietämätön, epälooginen ja ilkeä, pelottavakin.

Ap

Muista, että henkilön sairaus ei ole sinun kannettavana ja, jos esimiehesi käytös on liian tökeröä niin voit ilmoittaa siitä eteenpäin, vaikka taustalla olisikin sairaus. Ensisijaisesti pidät huolen itsestäsi ja esimiehesi pitää pitää huolta itsestään hakeutumalla hoitoon ja sairauslomalle kun tilanne alkaa eskaloitua.

Se, jolla oli dissosiatiivisuutta

Esimiehillä ei ole tuollaisia sairauksia

Vierailija kirjoitti:

Esimiehillä ei ole tuollaisia sairauksia

Kyllä vain on. Tämä sairaus ei poista lahjakkuutta tai älykkyyttä.

Aivan kaikissa meissä on näitä pikkulapsitiloja, jokaisen ihmisen mieli koostuu eletystä elämästä. Ei-traumatisoituneella nämä tilat saattaa näyttäytyä esim. parisuhteen riidoissa uhmakkuutena tmv. Traumatisoituneella nämä tilat kumpuavat triggeröityessään traumaattisista kokemuksista, joten uskokaa pois, kokijalle tämä on kaikkein vaikeinta. 

Neuvoisin jokaista sivullista luomaan turvaa dissosioivalle, ts. olemaan kärsivällinen ja tilanteiden mukaan rajaava tai lempeä. Jokainen sivullinen voi olla se korjaava kokemus. Sen sijaan vihan ja turhautumisen näyttäminen näissä tilanteissa vain syventää traumaa ja lisää häpeää. Ihminen on dissosioidessaan lapsen ymmärryksessä, ja silloin kokemus on aivan eri. Näissä tilanteissa vaaditaan empaattisuutta ja kärsivällisyyttä. Kun henkilö on jälleen aikuisen tilassaan, on hänen kanssaan vasta tällöin syytä keskustella, kuinka nämä asiat vaikuttavat esim. työyhteisöön. Tärkeintä on siis avoin ja toisia kuuleva keskustelu, ei turhautuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Sinua häiritsee?

Jospa asettuisit kyseisen hlön asemaan, hän on jostakin niin traumatisoitunut, että mielensä on kehittänyt itselleen sivupersoonan, tai useamman ja sinä sanot, että sinua häiritsee? Voi voi ja lämmin leipä.

Kohtelet sitä persoonaa sen persoonan tarvitsemalla tavalla.

Niin, eiköhän se vaikeinta ole sille jolla dissosiaatiota on.

Mulla on lievää dissosiaatiota joka yleensä ei välttämättä näy ulospäin ainakaan selvästi. Parisuhteessa näkyy mutta ei mun kumppani taida sitä tajuta, pitää sitä osaa minusta myös minuna. Mä menen hitaaksi /vakavaksi , pieneksi ja jotenkin sulkeudun . Joskus sitä edistää se että haluan satuttaa itseäni joka herättää mut dissosiaatioon kynnykseltä. Mut kun en itseäni satuttaa halua dissosioin.

Mulle tuli ihan vähän aikaa sitten dissosiaatio koska oli trauman vuosipäivä tienoo. En muista mitään muuta tilanteesta kuin sen että ehdin ajatella nyt minä taidan dissosioida. Enkä siis muista mikä päivä, tilanne , missä.. en muista mitään muuta siitä.

Oon kyllä sen jälkeen vaihtanut taas pukeutumistyyliä ja kuuntelen eri musaa kun ennen, liekö jokin vaihtuma tapahtunut nyt sitten. Kai johonkin pärjäävään moodiin minusta 🤷 En tiedä.

Itse olen opetellut elämään tän asian kanssa. Ei niitä kaikkia persoonan osia voi ikinä ehkä enää yhdistää. Mut minun osia ne kaikki on.

Miten suhtaudun? Ostan hänelle ison tuopin

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtaudun? Ostan hänelle ison tuopin

Ei uskalla kun ei tiedä mahdollisista lääkityksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt oletan, että sinulla ap on, syystä tai toisesta, varma lääketieteellinen tieto pomosi tilasta ja diagnoosista, muuten voit unohtaa kaiken mitä olen sanonut ja miettiä omaa käytöstäsi...

-2/4-

Henkilö on itse kertonut menevänsä tällaisiin tiloihin ja ei niitä toisaalta voi kukaan olla huomaamatta.

Ap

Jos hän on avoimesti kertonut asiasta, niin etkö voi avoimesti keskustella ja kysyä tämän kysymyksen suoraan?