Lue keskustelun säännöt.
Luonto ei merkitse minulle tunnetasolla mitään
22.10.2022 |
Provosoiva otsikko vaikkakaan ei tarkoituksella. Olen lapsesta asti ihmetellyt tätä valuvikaa itsessäni. En vain löydä mitään iloa/riemua/rauhaa/nautintoa luonnosta. Se vain _on_ . Kysyisinkin olenko häpeäkseni oikeasti ainoa, koska kaikki hehkuttavat luonnossa voimaantumista ja muuta. Onko ketään, jota luonto ei inspiroi? Ajoittain jopa jollakin tasolla ahdistun siitä. En todellakaan halua metsäretkille etc.
Kommentit (81)
Ei sen tarvitsekaan merkitä tunnetasolla mitään, kunhan järjellä ymmärrät että luonto on ihmisen elinehto ja senkin vuoksi sillä on arvo ja se on säilytettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sehän siinä just on se hieno juttu, että se vain on. Kukat ilmestyvät samaan paikkaan joka vuosi. Puut pudottavat lehtensä syksyllä ja kasvattavat kesällä uudet. Tavallaan luonto on paikallaan ja toisaalta se muuttuu joka hetki. Kesäkuussa on ylenpalttinen vihreys ja vehmaus ja elinvoima, ja heinäkuussa kasvit alkavat jo näyttää hieman nuutuneilta. Tai vaikka ruska; ensin puut ovat täynnä kauniita, voimakkaan värisiä lehtiä, kohta ne ovat maassa ja käsillä on tämä aika, jota nyt elämme.
taitaa olla asenteesta kiinni, uskon että olet myös ihminen kuka ei ole koskaan kokeillut mitään koskien liikkumiseen tai luonnossa olemiseen, joten se on automaattisesti asia "mistä et tykkää"... Jos tekisit sitä enemmän niin alkaisit tykkäämään. Mä uskon että meissä kaikissa on jollain tasolla kaipuu luontoon, koska sieltä me tullaankin. Kaikki mielenterveysongelmat lisäänty kun ihminen sulettiin häkkiin kaupunkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö aava meri ole sinulle kaunis? Tai maisema korkealta vuorelta satojen kilometrien päähän selkeällä säällä? Entä Safari Afrikassa ja auringonlasku siellä? Oletko käynyt em paikoissa vai tarkoitatko vain Suomen luontoa?
Suomi on täynnä puskia. Metsätkin ovat huvenneet, muutettu puupelloiksi. Onko yksittäinen kukka kaunis? Onko uusi kaunista, kun menet ensimmäisen kerran johonkin uuteen paikkaan tai vielä parempaa uuteen ilmastoon, uuteen maahan? Pelottaako sinua miten jokin pieni ötökkä on yksityiskohdissaan täydellisempi kuin ihmisen tekemä ötökkäkoru? Luonto muuttuu ihan sekunneissa mutta ihmisen tekemä ei. Luonto tarjoaa paljon enemmän yksityiskohtia, kuin ihmisen tuoteet. Jotkut ihmiset vihaavat tai pelkäävät luontoa, kun ovat itse niin mitättömiä, että eivät voi sietää jotain, jota eivät pysty havainnoimaan ja hallitsemaan.
Meri on ihan ok, mutta se nyt vain on meri. Kuten minäkin olen vain ihminen, ei mitään ihmeellistä tai koskettavaa. Ja ei, ei pelota. En koskaan havainnoi mitään tuollaista, eikä se kiinnosta minua. Tätä juuri tarkoitin!
Ei luonnossa moni pidäkään huonoista puolista tai mene silloin kun on hyttysiä tms. Hyviä osia ihaillaan ja ihmetellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto on kaikki kaikessa. Ihmisen ei pitäisi koskaan unohtaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen tarvitsekaan merkitä tunnetasolla mitään, kunhan järjellä ymmärrät että luonto on ihmisen elinehto ja senkin vuoksi sillä on arvo ja se on säilytettävä.
Olen eri, mutta minun mielestäni luonnolla, ihmisellä tai elinpiirillä ei enää ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö aava meri ole sinulle kaunis? Tai maisema korkealta vuorelta satojen kilometrien päähän selkeällä säällä? Entä Safari Afrikassa ja auringonlasku siellä? Oletko käynyt em paikoissa vai tarkoitatko vain Suomen luontoa?
Suomi on täynnä puskia. Metsätkin ovat huvenneet, muutettu puupelloiksi. Onko yksittäinen kukka kaunis? Onko uusi kaunista, kun menet ensimmäisen kerran johonkin uuteen paikkaan tai vielä parempaa uuteen ilmastoon, uuteen maahan? Pelottaako sinua miten jokin pieni ötökkä on yksityiskohdissaan täydellisempi kuin ihmisen tekemä ötökkäkoru? Luonto muuttuu ihan sekunneissa mutta ihmisen tekemä ei. Luonto tarjoaa paljon enemmän yksityiskohtia, kuin ihmisen tuoteet. Jotkut ihmiset vihaavat tai pelkäävät luontoa, kun ovat itse niin mitättömiä, että eivät voi sietää jotain, jota eivät pysty havainnoimaan ja hallitsemaan.
Minä en taas ole lainkaan kiinnostunut tyhjästä merimaisemasta. Ei niissä ole mitään katsottavaa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen tarvitsekaan merkitä tunnetasolla mitään, kunhan järjellä ymmärrät että luonto on ihmisen elinehto ja senkin vuoksi sillä on arvo ja se on säilytettävä.
Olen eri, mutta minun mielestäni luonnolla, ihmisellä tai elinpiirillä ei enää ole mitään merkitystä.
Niin, sinä olet täysin arvoton nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen tarvitsekaan merkitä tunnetasolla mitään, kunhan järjellä ymmärrät että luonto on ihmisen elinehto ja senkin vuoksi sillä on arvo ja se on säilytettävä.
Olen eri, mutta minun mielestäni luonnolla, ihmisellä tai elinpiirillä ei enää ole mitään merkitystä.
Niin, sinä olet täysin arvoton nolla.
Kuten me kaikki, sinäkin. Jos sinua ei olisi, mitään ei tapahtuisi. Hyvässä tai pahassa. Nolla.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei myöskään. Enkä myöskään harrasta mitään luontoon liittyvää. Käytännössä ei kiinnosta yhtään.
ilmeisesti syöt jotain kiviä tai muuta saadaksesi energiasi. Vai miksi syöt yleensä, jos ei luonto etkä itsekään merkitse mitään? Osallistutko luonnon tuhoamiseen vaikka tiedät että muut osaavat ottaa sen välttämättömäna ja arvokkaana? Jotain saattaa olla vialla, olet pahoin tylsistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, ap, että sinulle tämä ns luonto on aina ollut. Mitäpä sitä ihmettelemään.
Itselle avautui luonnon parantava voima kun kävelin burnouttia pois. Luonto tarjoaa aivoille aina sopivan verran ärsykkeitä, tosin kuin ihmisen tekemä ympäristö.
Luonto voi olla pelkkä puu tai sitten kaikki kaarnan eri värivivahteet, neulaset ja tuoksu.
Aika usein merkityksen tajuaa vasta, kun sen löytää uudelleen tai menettää.
Saat olla pitämättä siitä, mutta roskata ei saa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysy poissa sitte, ei se luonto sinua tarvitsekkaan. Usko pois. Se on parempi ilman.
Mä oon aina nauttinut, koen olevani elossa kun oon luonnon keskellä ja koen myös että oon osa kaikkea.
Mä oon aina verrastanut ihmisiä eläimiin todella monessa asiassa, ihmiset käyttäytyy ihan samallatapaa kun mikä tahansa eläin.. Musta on kiehtovaa seurata metsän elämää esim..
Mut jokainen tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
No sehän siinä just on se hieno juttu, että se vain on. Kukat ilmestyvät samaan paikkaan joka vuosi. Puut pudottavat lehtensä syksyllä ja kasvattavat kesällä uudet. Tavallaan luonto on paikallaan ja toisaalta se muuttuu joka hetki. Kesäkuussa on ylenpalttinen vihreys ja vehmaus ja elinvoima, ja heinäkuussa kasvit alkavat jo näyttää hieman nuutuneilta. Tai vaikka ruska; ensin puut ovat täynnä kauniita, voimakkaan värisiä lehtiä, kohta ne ovat maassa ja käsillä on tämä aika, jota nyt elämme.
Käsillä on aplle mieluisa aika, kaikki on kuollutta ja kylmää. Puhdas valkeus miellyttää kyllä myös luonnon ystäviä. Luonnossa ei tarvitsekaan samoilla, aina se vähän häiritsee, parempi olla omassa keinotekoisessa ympäristössään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä johtuu siitä, että sinulle tulee luonnosta mieleen metsä. Minäkään en pidä suomalaisesta talousmetsästä. Luontoa on monenlaista.
Joku itsestään mätänevä monimuotoinen, luonnonvarainen ryteikkö nyt kutsuu vielä vähemmän. Mutta makunsa jokaisella.
Luontoa on vaikka niitty, hiekkaranta tms. Ei sen tarvitse tarkoittaa ryteikköä tai pimeintä metsää jossa rämmitään, vaikka mediassa suomalainen luonto pääasiassa esitetään metsänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän siinä just on se hieno juttu, että se vain on. Kukat ilmestyvät samaan paikkaan joka vuosi. Puut pudottavat lehtensä syksyllä ja kasvattavat kesällä uudet. Tavallaan luonto on paikallaan ja toisaalta se muuttuu joka hetki. Kesäkuussa on ylenpalttinen vihreys ja vehmaus ja elinvoima, ja heinäkuussa kasvit alkavat jo näyttää hieman nuutuneilta. Tai vaikka ruska; ensin puut ovat täynnä kauniita, voimakkaan värisiä lehtiä, kohta ne ovat maassa ja käsillä on tämä aika, jota nyt elämme.
Käsillä on aplle mieluisa aika, kaikki on kuollutta ja kylmää. Puhdas valkeus miellyttää kyllä myös luonnon ystäviä. Luonnossa ei tarvitsekaan samoilla, aina se vähän häiritsee, parempi olla omassa keinotekoisessa ympäristössään.
Tämä on mullekin mieluisaa aikaa, niin kuin kaikki vuodenajat. En pidä tätä mitenkään kuolleena aikana.
Tunnen ihmisen, jolla on kotonaan tekokasveja ja joka jaksaa huomautella minulle oikeista kasveistani. Hän tykkää ostaa materiaa, mutta elävä luonto kotona on hänelle täydellinen uhka.
Hän ei ymmärrä miten pitää elävä kasvi hyvinvoivana ja pitää kasveja jopa vahingollisina ihmisille ja hengitetyn ilman laadulle. Kasvit vaativat niin paljon hänen mielestään, ovat mahdottomia ylläpitää ja vievät ajan ja huomion pois tärkeämmästä kuten urasta, työstä, suorittamisesta, kaupungin tarjoamista aktiviteeteista, ihmisten kanssa ajan tappamisesta ja rahan kuluttamisesta.
Eri vuosina eri kasvit tulevat esiin maisemassa. On mielenkiintoista nähdä, kun sama maisema tai esim puutarha voi olla seuraavana vuonna erilainen, koska sää on ollut erilainen. On mielenkiintoista vetää johtopäätökset säätilan kehittymisestä ja myös vuosittaisesta vaihtelusta. Oppia uutta koko ajan ja oppia esim kasvattamaan itse ruokaa.
Ihmisen graduaalinen irtautuminen luonnosta sukupolvi sukupolvelta on viimeinen naula planeettamme arkkuun.
Itselleni luonto on kaikki kaikessa. Kaikkea muuta ajankäyttöä joudun perustelemaan itselleni, metsässä kulkemista, linnunlaulun kuuntelua ja teltassa yöpymistä en milloinkaan. Pahoittelut ap:lle, minusta sinä menetät jotakin hyvin oleellista.