Luonto ei merkitse minulle tunnetasolla mitään
Provosoiva otsikko vaikkakaan ei tarkoituksella. Olen lapsesta asti ihmetellyt tätä valuvikaa itsessäni. En vain löydä mitään iloa/riemua/rauhaa/nautintoa luonnosta. Se vain _on_ . Kysyisinkin olenko häpeäkseni oikeasti ainoa, koska kaikki hehkuttavat luonnossa voimaantumista ja muuta. Onko ketään, jota luonto ei inspiroi? Ajoittain jopa jollakin tasolla ahdistun siitä. En todellakaan halua metsäretkille etc.
Kommentit (81)
Luonto - se vain on . Ehkä sinäkin olet samanlainen. Sinä vain olet.
Voit aloittaa luonnon arvostamisesta sillä ajatuksella, että ilman luontoa olisit kuollut. Et säily hengissä ilman luontoa.
Vierailija kirjoitti:
Luonto - se vain on . Ehkä sinäkin olet samanlainen. Sinä vain olet.
Hyvin pitkälti. Tuskin minustakaan kukaan erityisesti voimaantuu. Olen aikani ja sitten märkänen pois.
Ei luonto mitään koe
Se on vaan
.
Aivan turha
Vierailija kirjoitti:
Voit aloittaa luonnon arvostamisesta sillä ajatuksella, että ilman luontoa olisit kuollut. Et säily hengissä ilman luontoa.
Me kuollaan kaikki. Ihan jokainen. Kukaan ei ole vielä säilynyt hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Voit aloittaa luonnon arvostamisesta sillä ajatuksella, että ilman luontoa olisit kuollut. Et säily hengissä ilman luontoa.
Ai niinkuin avaruusasemalla tai ydinsukellusveneessä porukka säilyy vuosia?
Ei siellä luontoa ole
Ehkä johtuu siitä, että sinulle tulee luonnosta mieleen metsä. Minäkään en pidä suomalaisesta talousmetsästä. Luontoa on monenlaista.
Nii on
ei planeettaa tarvitse pelastaa
Se on kiveä!
Ihminen vain tärkeä
Vierailija kirjoitti:
Ehkä johtuu siitä, että sinulle tulee luonnosta mieleen metsä. Minäkään en pidä suomalaisesta talousmetsästä. Luontoa on monenlaista.
Joku itsestään mätänevä monimuotoinen, luonnonvarainen ryteikkö nyt kutsuu vielä vähemmän. Mutta makunsa jokaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit aloittaa luonnon arvostamisesta sillä ajatuksella, että ilman luontoa olisit kuollut. Et säily hengissä ilman luontoa.
Ai niinkuin avaruusasemalla tai ydinsukellusveneessä porukka säilyy vuosia?
Ei siellä luontoa ole
Juuri näin!
Luonto on harha jota palvotaan
Sad
Se on sun luontos. Kikkeliskokkelis vaan.
Vaimon pakotteesta tai aloitteesta joudun aina lähtemään luontoon, halusin tai en.😆😅🤣👍😂
Luonto ei tarvitse ihmistä yhtään mihinkään.
Missä sä sitten pyörit vapaa-ajallasi? Kallio-Alppila akselilla baareissa?
No mehän ollaan osa luontoa, sinäkin, ap:seni.
Vierailija kirjoitti:
Missä sä sitten pyörit vapaa-ajallasi? Kallio-Alppila akselilla baareissa?
No en ainakaan metsissä. Lähinnä kotona sisällä. Joskus museoissa/teatterissa/kirjastossa.
Eikö aava meri ole sinulle kaunis? Tai maisema korkealta vuorelta satojen kilometrien päähän selkeällä säällä? Entä Safari Afrikassa ja auringonlasku siellä? Oletko käynyt em paikoissa vai tarkoitatko vain Suomen luontoa?
Suomi on täynnä puskia. Metsätkin ovat huvenneet, muutettu puupelloiksi. Onko yksittäinen kukka kaunis? Onko uusi kaunista, kun menet ensimmäisen kerran johonkin uuteen paikkaan tai vielä parempaa uuteen ilmastoon, uuteen maahan? Pelottaako sinua miten jokin pieni ötökkä on yksityiskohdissaan täydellisempi kuin ihmisen tekemä ötökkäkoru? Luonto muuttuu ihan sekunneissa mutta ihmisen tekemä ei. Luonto tarjoaa paljon enemmän yksityiskohtia, kuin ihmisen tuoteet. Jotkut ihmiset vihaavat tai pelkäävät luontoa, kun ovat itse niin mitättömiä, että eivät voi sietää jotain, jota eivät pysty havainnoimaan ja hallitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit aloittaa luonnon arvostamisesta sillä ajatuksella, että ilman luontoa olisit kuollut. Et säily hengissä ilman luontoa.
Ai niinkuin avaruusasemalla tai ydinsukellusveneessä porukka säilyy vuosia?
Ei siellä luontoa ole
Mieti nyt uudelleen happi, vesi ja ruoka.
Mulle ei myöskään. Enkä myöskään harrasta mitään luontoon liittyvää. Käytännössä ei kiinnosta yhtään.