Surkea elämäni. :'(

Vierailija kirjoitti:

Minullakin surkea elämä eikä ketään jonka kanssa jutella😀

Miksi naurat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäkää ystävä itsellenne punainen risti tai kirkon diakonilta ikään katsomatta! Menkää punaisen ristin sivulle. Selaatte sivua. Oliko siellä joku kaveria ei jätetä f.i. En muista selvii kun selaatte sivua, mitä tarkoitan. Vaikka ette asu Helsinki. Menkää Helsinki mission sivulle. Siellä on linkkejä teille, ei lity uskonto.On cat,ymm.Selatte sivuja. Numeroitakin nimettömänä soitaa..Ikään sukupuolen katsomatta.

Minä tein kerran näin. Mutta sitten se "ystävä" lakkasi pitämästä yhteyttä. Enpä kehdannut tyrkyttää itseäni.

Mutta siis, olenkin ilmeisesti poikkeuksellisen rasittava. Muiden kannattaa kokeilla, ei siinä mitään häviäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäkää ystävä itsellenne punainen risti tai kirkon diakonilta ikään katsomatta! Menkää punaisen ristin sivulle. Selaatte sivua. Oliko siellä joku kaveria ei jätetä f.i. En muista selvii kun selaatte sivua, mitä tarkoitan. Vaikka ette asu Helsinki. Menkää Helsinki mission sivulle. Siellä on linkkejä teille, ei lity uskonto.On cat,ymm.Selatte sivuja. Numeroitakin nimettömänä soitaa..Ikään sukupuolen katsomatta.

Minä tein kerran näin. Mutta sitten se "ystävä" lakkasi pitämästä yhteyttä. Enpä kehdannut tyrkyttää itseäni.

Mä olen lukenut, että tuolla on pitkät jonot, Spr ystäväpalvelussa.

Ja noissa tulee kyllä mieleen, terapoiko se 'ystävä' itseään vai mikä on vaikuttimensa.

Tulee olo, että sille 'ystävälle' pitää esittää mukavaa, että se jaksaisi olla siinä. Ja eihän tuommoinen ole aito ystävä, vaan joku, joka on varamnut sulle tunnin, pari aikaansa,.ennen kuin memee takaisin omaan, oikeaan elämäänsä. Mun elämän surkeus se jatkuu.siinä vaan.

Eikä tänne syrjäseudulle kukaan tulekaan, mun pitäisi itseni lähteä 50 km päähän... ei onnistu iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäkää ystävä itsellenne punainen risti tai kirkon diakonilta ikään katsomatta! Menkää punaisen ristin sivulle. Selaatte sivua. Oliko siellä joku kaveria ei jätetä f.i. En muista selvii kun selaatte sivua, mitä tarkoitan. Vaikka ette asu Helsinki. Menkää Helsinki mission sivulle. Siellä on linkkejä teille, ei lity uskonto.On cat,ymm.Selatte sivuja. Numeroitakin nimettömänä soitaa..Ikään sukupuolen katsomatta.

Minä tein kerran näin. Mutta sitten se "ystävä" lakkasi pitämästä yhteyttä. Enpä kehdannut tyrkyttää itseäni.

Mutta siis, olenkin ilmeisesti poikkeuksellisen rasittava. Muiden kannattaa kokeilla, ei siinä mitään häviäkään.

😀 Mun mielestä tuommoiseen vapaaehtoistoimntaan lähtevän pitää ymmärtää, että se yksinäinen haluaa ehkä alussa purkaa turhautumistaan ja pahaa oloaan. Sen jälkeen kaveruus voi syntyäkin, jos luonteet sopivat. Tämän yatävän ei pidä kuvitella, että palvelu on _häntä_ varten, että hänellä on kivaa. Vaan olla toisen tukena ja tuoda häivähdys inhimillisestä välittämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko tutustua? Oon myös yksinäinen. 26v nainen.

Hei! Olisinpa paljon nuorempi. Et varmaan

halua näin vanhaa kaveria.🤔

Ei ole iällä eikä sukupuolellakaan väliä. Kovin yksinäinen oon myös. Kaipailisin kanssa juttukaveria. :)

Mistä olet kiinnostunut? Tai mitä tykkäisit tehdä, jos se olisi mahdollista?

🙂

Minulla on itselläni koira, eli pidän paljon eläimistä. Jos mahdollista, olisi joskus kiva vaikka kahvitella jossain mukavassa paikassa ja käydä myös vaikkapa leffassa, syömässä tai ihan vain kävelyillä :) pidän myös taiteesta ja musiikista, musiikkimaku laidasta laitaan. Olen myös uusille asioille avoin, mistä sinä pidät tai mitä haluaisit tehdä, jos se olisi mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko tutustua? Oon myös yksinäinen. 26v nainen.

Hei! Olisinpa paljon nuorempi. Et varmaan

halua näin vanhaa kaveria.🤔

Ei ole iällä eikä sukupuolellakaan väliä. Kovin yksinäinen oon myös. Kaipailisin kanssa juttukaveria. :)

Mistä olet kiinnostunut? Tai mitä tykkäisit tehdä, jos se olisi mahdollista?

🙂

Minulla on itselläni koira, eli pidän paljon eläimistä. Jos mahdollista, olisi joskus kiva vaikka kahvitella jossain mukavassa paikassa ja käydä myös vaikkapa leffassa, syömässä tai ihan vain kävelyillä :) pidän myös taiteesta ja musiikista, musiikkimaku laidasta laitaan. Olen myös uusille asioille avoin, mistä sinä pidät tai mitä haluaisit tehdä, jos se olisi mahdollista?

Asut varmaan pks? Minä en... täältä on matkaa ihmisten ilmoille.

Mieluusti lähtisin hetkeksi muualle, saisin lomaa arjesta. Olen asunut myös Helsingissä, en kaipaa sinne. Nyt olen jämähtänyt, lähteminen tuntuu vaikealle. Osaan lähteä vain kauppaan ja pakollisille asioille. Auto seisoo pihassa käyttämättä viikon. En vain 'osaa' lähteä, tuntuu turhalta, kun ei ole selvää määränpäätä tai aitoa kiinnostusta mennä. Yksinäisyys lamauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko tutustua? Oon myös yksinäinen. 26v nainen.

Hei! Olisinpa paljon nuorempi. Et varmaan

halua näin vanhaa kaveria.🤔

Ei ole iällä eikä sukupuolellakaan väliä. Kovin yksinäinen oon myös. Kaipailisin kanssa juttukaveria. :)

Mistä olet kiinnostunut? Tai mitä tykkäisit tehdä, jos se olisi mahdollista?

🙂

Minulla on itselläni koira, eli pidän paljon eläimistä. Jos mahdollista, olisi joskus kiva vaikka kahvitella jossain mukavassa paikassa ja käydä myös vaikkapa leffassa, syömässä tai ihan vain kävelyillä :) pidän myös taiteesta ja musiikista, musiikkimaku laidasta laitaan. Olen myös uusille asioille avoin, mistä sinä pidät tai mitä haluaisit tehdä, jos se olisi mahdollista?

Asut varmaan pks? Minä en... täältä on matkaa ihmisten ilmoille.

Mieluusti lähtisin hetkeksi muualle, saisin lomaa arjesta. Olen asunut myös Helsingissä, en kaipaa sinne. Nyt olen jämähtänyt, lähteminen tuntuu vaikealle. Osaan lähteä vain kauppaan ja pakollisille asioille. Auto seisoo pihassa käyttämättä viikon. En vain 'osaa' lähteä, tuntuu turhalta, kun ei ole selvää määränpäätä tai aitoa kiinnostusta mennä. Yksinäisyys lamauttaa.

Asun etelä-pohjanmaalla. Itselläni vähän sama tilanne. Paljon olen kotona ja tällä hetkellä sairaslomalla henkisten ongelmien vuoksi. Itse myös hoidan vain ne pakolliset asiat ja käyn koiran kanssa lenkillä. Olisi ihanaa jos elämässä olisi edes yksi hyvä ystävä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko tutustua? Oon myös yksinäinen. 26v nainen.

Hei! Olisinpa paljon nuorempi. Et varmaan

halua näin vanhaa kaveria.🤔

Ei ole iällä eikä sukupuolellakaan väliä. Kovin yksinäinen oon myös. Kaipailisin kanssa juttukaveria. :)

Mistä olet kiinnostunut? Tai mitä tykkäisit tehdä, jos se olisi mahdollista?

🙂

Minulla on itselläni koira, eli pidän paljon eläimistä. Jos mahdollista, olisi joskus kiva vaikka kahvitella jossain mukavassa paikassa ja käydä myös vaikkapa leffassa, syömässä tai ihan vain kävelyillä :) pidän myös taiteesta ja musiikista, musiikkimaku laidasta laitaan. Olen myös uusille asioille avoin, mistä sinä pidät tai mitä haluaisit tehdä, jos se olisi mahdollista?

Asut varmaan pks? Minä en... täältä on matkaa ihmisten ilmoille.

Mieluusti lähtisin hetkeksi muualle, saisin lomaa arjesta. Olen asunut myös Helsingissä, en kaipaa sinne. Nyt olen jämähtänyt, lähteminen tuntuu vaikealle. Osaan lähteä vain kauppaan ja pakollisille asioille. Auto seisoo pihassa käyttämättä viikon. En vain 'osaa' lähteä, tuntuu turhalta, kun ei ole selvää määränpäätä tai aitoa kiinnostusta mennä. Yksinäisyys lamauttaa.

Asun etelä-pohjanmaalla. Itselläni vähän sama tilanne. Paljon olen kotona ja tällä hetkellä sairaslomalla henkisten ongelmien vuoksi. Itse myös hoidan vain ne pakolliset asiat ja käyn koiran kanssa lenkillä. Olisi ihanaa jos elämässä olisi edes yksi hyvä ystävä :)

Mua on melkein itkettänyt näitä lukiessa. Kohtalotovereita on, niin lähellä niin kaukana. Tämä yksinolo on herkistänyt. Mun koira kuoli kesällä. En voi katsoa edes kuvia tai videoita. Tulee niin surkea olo. Suru on tullut pintaan uudelleen nyt, kun olen muutenkin allapäin. Varmaan SAD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko tutustua? Oon myös yksinäinen. 26v nainen.

Hei! Olisinpa paljon nuorempi. Et varmaan

halua näin vanhaa kaveria.🤔

Ei ole iällä eikä sukupuolellakaan väliä. Kovin yksinäinen oon myös. Kaipailisin kanssa juttukaveria. :)

Mistä olet kiinnostunut? Tai mitä tykkäisit tehdä, jos se olisi mahdollista?

🙂

Minulla on itselläni koira, eli pidän paljon eläimistä. Jos mahdollista, olisi joskus kiva vaikka kahvitella jossain mukavassa paikassa ja käydä myös vaikkapa leffassa, syömässä tai ihan vain kävelyillä :) pidän myös taiteesta ja musiikista, musiikkimaku laidasta laitaan. Olen myös uusille asioille avoin, mistä sinä pidät tai mitä haluaisit tehdä, jos se olisi mahdollista?

Asut varmaan pks? Minä en... täältä on matkaa ihmisten ilmoille.

Mieluusti lähtisin hetkeksi muualle, saisin lomaa arjesta. Olen asunut myös Helsingissä, en kaipaa sinne. Nyt olen jämähtänyt, lähteminen tuntuu vaikealle. Osaan lähteä vain kauppaan ja pakollisille asioille. Auto seisoo pihassa käyttämättä viikon. En vain 'osaa' lähteä, tuntuu turhalta, kun ei ole selvää määränpäätä tai aitoa kiinnostusta mennä. Yksinäisyys lamauttaa.

Asun etelä-pohjanmaalla. Itselläni vähän sama tilanne. Paljon olen kotona ja tällä hetkellä sairaslomalla henkisten ongelmien vuoksi. Itse myös hoidan vain ne pakolliset asiat ja käyn koiran kanssa lenkillä. Olisi ihanaa jos elämässä olisi edes yksi hyvä ystävä :)

Mua on melkein itkettänyt näitä lukiessa. Kohtalotovereita on, niin lähellä niin kaukana. Tämä yksinolo on herkistänyt. Mun koira kuoli kesällä. En voi katsoa edes kuvia tai videoita. Tulee niin surkea olo. Suru on tullut pintaan uudelleen nyt, kun olen muutenkin allapäin. Varmaan SAD.

Voi ei :'( otan osaa. Paljon voimia sulle ja halauksia

Oletteko te ketjuun kirjoittaneet ekstrovertteja, kaipaatte ihmisiä elämäämme? Jos lähdette kaveristumaan jonkun kanssa muistakaa että toinen saattaa olla introvertti eli ei johdu teistä jos se ei halua tavata ja jakaa asioita.

Otan osaa ap. itse samanlainen. Inhoan näitä pimeneviä iltoja, tuntuu, kuin elämä typistyisi, kun valoa ei ole. Kökötän sisällä, ei ole mitään tekemistä. Ei puhdasta asuntoa viitsi jatkuvasti puunatakaan. Televiosta ei tule mitään, ei nukuta. Kökin ja luen av: ta. Tylsää. Valoisassa kesäillassa voisi lähteä vaikka pyöräilemään. Tylsyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te ketjuun kirjoittaneet ekstrovertteja, kaipaatte ihmisiä elämäämme? Jos lähdette kaveristumaan jonkun kanssa muistakaa että toinen saattaa olla introvertti eli ei johdu teistä jos se ei halua tavata ja jakaa asioita.

Käsittääkseni introvertti ei tarkoita sitä etteikö ko hlö haluaisi ihmisiä elämäänsä, vaan sitä että hän lataa energiansa mieluiten itsekseen. Kyllä minäkin tarvitsen myös yksinoloa mutta tämä liki jatkuva yksinolo selvästi aiheuttaa minulle ihan fyysisiä oireita.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te ketjuun kirjoittaneet ekstrovertteja, kaipaatte ihmisiä elämäämme? Jos lähdette kaveristumaan jonkun kanssa muistakaa että toinen saattaa olla introvertti eli ei johdu teistä jos se ei halua tavata ja jakaa asioita.

Niin, tai jos ne on vaikka Mortti ja Vertti.

Täällä myös yksi masentunut ja syrjäytynyt.

Työkkärintäti ainoa joka soittelee 😑

Psyk.sairaanhoitajalla todettu vakava masennus , mutta mistään en saa terapiaa, kun ei ole rahaa.

Kelasta sain hylätyn päätöksen eli se siitä.

Voi kun me yksinäiset löytäisimme toisemme. Olisi mukava ajatus, että me kokoontuisimme jonnekin, tapaamaan toisiamme. Luonnonhelmaan, nuotion valoon, istumaan kaikessa rauhassa, paistamaan makkaraa ja jakamaan ajatuksiamme.

Aina kun olen yksin, rukoilen. Rukoillessa tunnen että Jeesus on mun kanssa. Kuuntelen myös paljon hengellistä musiikkia. Tällä hetkellä

Vierailija kirjoitti:

Voi kun me yksinäiset löytäisimme toisemme. Olisi mukava ajatus, että me kokoontuisimme jonnekin, tapaamaan toisiamme. Luonnonhelmaan, nuotion valoon, istumaan kaikessa rauhassa, paistamaan makkaraa ja jakamaan ajatuksiamme.

Ihanaa toivottovasti löydätte sen eohkeuden ja menette. Ehkä ei tarvis yksin olla. Mullakin se edessä kun muutan uuteen kaupunkiin. Katotaan miten käy.

Täällä yksi, joka vihaa pimeyttä. Keväisin/ kesäisin voin touhuta puutarhassa vaikka yömyöhään. Nyt pimeys tulee jo klo 18. Kökötän sisällä, tylsää keinovaloissa. Tuntuu kuin elämästä menee hukkaan suurin osa pimeyden tultua. En ihmettele, että masennus on niin yleistä maassamme.

Kannattaa kokeilla rukousta..mun läheinen oli yrittänyt itsemurhaa, hän joutui lopulta suljetulle. Puhuttiin että vähintään kolme kk pitää olla. Tästä ei ole kauaa. Kävin katsomassa häntä, puhuimme hengellisiä ja sain rukoilla hänen puolestaan.

Nyt kun taas kyselin kuinka voi, hän kertoi että on yllättävän hyvässä kunnossa, oli päässyt viikonlopuksi perheensä luo.

Hän sanoi että mahdollisesti pääsee jo kohta kokonaan pois osastolta ja totesi, että vain Jeesus on voinut parantaa häntä näin nopeasti..

Mun seinällä on paperilappunen jossa lukee, että, "Jumalalle ei mikään ole mahdotonta". Luen sitä usein, kun osuu silmiin.

Ja näin se on.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, joka vihaa pimeyttä. Keväisin/ kesäisin voin touhuta puutarhassa vaikka yömyöhään. Nyt pimeys tulee jo klo 18. Kökötän sisällä, tylsää keinovaloissa. Tuntuu kuin elämästä menee hukkaan suurin osa pimeyden tultua. En ihmettele, että masennus on niin yleistä maassamme.

Pimeys on ihanan turvallista. Olla peiton alla hämärässä ja lukea tai katsoa telkkaria.

Ei ulos menon pakkoa kun aurinko paistaa.

Keväällä aina masentaa kun pitäisi muka enemmän olla ulkona kun valoisaa. Vuoden paras aika menossa. Olkoon ikuinen marraskuu. Nyt haen jäätelön ja leffa alkaa. Nautitaan.