Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä

Vierailija kirjoitti:

Ei sun miehesi ole vapaamatkustaja, vaan häntä ei kiinnosta.

Sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta kun olen räjähtänyt siitä, että miksi ei kiinnosta perheen yhteinen ja miksi sitten perheen halusi, niin loukkaantuu verisesti. Ja väittää, että kiinnostaa. Ap

Noiden ap:n vastausten perusteella en yhtään ihmettele, että sen mies vaan menee perässä porukan mukana. Ei myönnä mitään virhettä omassa käytöksessä, vika on vain toisessa ja pelkkää valitusta. Ei tollasen kanssa jaksaisikaan alkaa suunnitella yhtään mitään, kun muiden ajatukset on aina kuitenkin vääriä

Kuulostaa ap siltä, että sulla on jostain somesta tai omasta lapsuudesta tms omaksuttu ajattelutapa, minkälainen on onnellinen perhe.

Pyrit sellaiseen mielikuvaan niin vahvasti, että se kääntyy itseään vastaan. Otapa rennommin.

Ja jätä kynttilät pois kakusta, on iljettävää syödä kakkua, johon lapsi puhaltaa viruksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.

Kuten kirjoitin, niin tässä ei kylläkään ollut kyse vain juhlista vaan kaikesta perheen yhteisestä. Yhdessäolosta ja yhteisestä tekemisestä. Ja minun tyyli on aika rela. Sama mitä kuvasin vaikka lasten synttäriaamusta ja kakusta toistuu kun menemme vaikka perheenä järskille. Mies istuu sivussa eikä ole yhtään läsnä vaikka on näennäisesti paikalla, ei puhu mitään, ei ota itselleen jätskiä vaikka tykkää jätskistä ja minusta osoittaa koko olemassaolollaan, että ei osallistu yhteiseen, vaikka siis on paikalla.

Ap

Hän on tunne-elämältään keskenkasvuinen mököttäjä. Itsehän en tuollaista kestäisi. Pariterapiaan selvittämään asiaa ja sitä kautta mies omaan terapiaan, jos motivoituu. Pitkä tie on edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun miehesi ole vapaamatkustaja, vaan häntä ei kiinnosta.

Sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta kun olen räjähtänyt siitä, että miksi ei kiinnosta perheen yhteinen ja miksi sitten perheen halusi, niin loukkaantuu verisesti. Ja väittää, että kiinnostaa. Ap

Ajatuksenne eivät kohtaa, hän kuvitteli perhe-elämön ihan eriravalla kuin sinä. Ja nyt elätte sun tavalla, joka ei miehen elämäntapaan sovi.

Vierailija kirjoitti:

Noiden ap:n vastausten perusteella en yhtään ihmettele, että sen mies vaan menee perässä porukan mukana. Ei myönnä mitään virhettä omassa käytöksessä, vika on vain toisessa ja pelkkää valitusta. Ei tollasen kanssa jaksaisikaan alkaa suunnitella yhtään mitään, kun muiden ajatukset on aina kuitenkin vääriä

Voisitko perustella vähän. Mitä virheitä olen sinusta tehnyt? Miten niin muiden ajatukset on minusta vääriä? Minähän kerroin, että olen kysellyt ja kysellyt miehen toiveita ja ehdotuksia (eli ajatuksia), mutta hän ei koskaan vastaa mitään siihen. Miten voisin edes tuomita vääräksi jotain, jota minulle ei koskaan ole mitenkään edes kerrottu?

Ap

Minkälainen isä hänellä on ollut, kuinka isä on toiminut lastensa ja perheensä kanssa? Samalla tavalla?

Onko apn mies sellainen ajelehtiva. Halusi lapsia koska niitä nyt kuuluu olla. Ei siksi että haluaisi viettää lasten kanssa aikaa ja hoitaa heitä. Tai onko mies vain todella laiska ja saamaton?

Meillä mies joskus harvoin käyttäytyy kuten ap kuvasi oman miehensä käytöstä. Miehelläni se liittyy yleensä väsymykseen tai kovaan työstressiin. Ei nosta minun verenpainetta koska vain satunnaisia ja ymmärrän syyn.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ap siltä, että sulla on jostain somesta tai omasta lapsuudesta tms omaksuttu ajattelutapa, minkälainen on onnellinen perhe.

Pyrit sellaiseen mielikuvaan niin vahvasti, että se kääntyy itseään vastaan. Otapa rennommin.

Ja jätä kynttilät pois kakusta, on iljettävää syödä kakkua, johon lapsi puhaltaa viruksensa.

Mitä iljettävää siinä on, että lapsen synttäriaamuna kotona oman perheen kesken kakussa on kynttilät? Me kolme muuta saadaan samat virukset kotona muutenkin, jos niitä on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on vähän samanlainen, vaikka meillä ei olekaan lapsia. Ei osallistu esimerkiksi lomien tai juhlien suunnitteluun eikä ole ikinä kartalla mistään. Ei myöskään ikinä järjestä meille mitään yhteistä, vaan kaikki jää minun harteilleni. Kieltämättä alan olla jo lopeensa kyllästynyt tähän yksipuolisen järjestelyyn, tuntuu että minä vastaan liikaa suunnittelusta ja järjestelyistä ja mies ikäänkuin tulee aina ns. valmiiseen pöytään. Auttaa ja hoitaa kyllä asioita, mutta vasta kun sanotaan mitä pitää tehdä. Asiasta keskustelu ei onnistu, vaan ottaa nokkiinsa. Jotain autismia tai narsismiako lienee?

Älä ainakaan lapsia hanki tuollaisen kanssa, sillä mies ei tule muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun miehesi ole vapaamatkustaja, vaan häntä ei kiinnosta.

Sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta kun olen räjähtänyt siitä, että miksi ei kiinnosta perheen yhteinen ja miksi sitten perheen halusi, niin loukkaantuu verisesti. Ja väittää, että kiinnostaa. Ap

Ajatuksenne eivät kohtaa, hän kuvitteli perhe-elämön ihan eriravalla kuin sinä. Ja nyt elätte sun tavalla, joka ei miehen elämäntapaan sovi.

Olisi kiva tietää mikä se miehen kuvittelema perhe-elämä sitten on. Kun hän ei kysyttäessä kerro, eikä koskaan ehdota mitään yhteistä perheelle. Pakkohan minun on asioita silloin järjestää, jotta lapsilla edes jotain olisi. Ja minun tapa on aika tavallinen tapa, joten jos se ei miehen elämäntapaan sovi niin mikähän sitten sopisi ja miksi halusi perheen. Ap

Ilmeisesti miehesi ei piittaa juhlista ja lomista. Yksityiskohta: kakkua hän ei ota sen vuoksi, ettei tulisi sanomista siitä, että kyllä sinulle kakku kelpaa, kun joku tuo sen eteesi.

Kuvittele sitä, että miehesi pitää jostain työläästä touhusta, esimerkiksi vaeltamisesta. Kaikkea juhlistetaan kiipeämällä Öttiäisvaaran huipulle tai ainakin kupeeseen yöpymään. Lapset kuljetetaan repussa ja isompina kädestä pitäen kävellen. Sinua ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta riidan välttämiseksi teet, mitä käsketään,  jos siis saat yksityiskohtaiset ohjeet. Jos vaeltaminen yhtäkkiä loppuisi, sinua ei haittaisi yhtään. Toistaiseksi keskityt vain siihen, ettet kannusta miestäsi yhtään osallistumalla valmisteluihin oma-aloitteisesti.

Juhlat ja lomat ovat sinun Öttiäisvaarasi. Koeta pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun miehesi ole vapaamatkustaja, vaan häntä ei kiinnosta.

Sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta kun olen räjähtänyt siitä, että miksi ei kiinnosta perheen yhteinen ja miksi sitten perheen halusi, niin loukkaantuu verisesti. Ja väittää, että kiinnostaa. Ap

Laita mies järjestämään perheen yhteinen hetki vaikka aluksi kerran kuussa. Hän saa päättää ja suunnitella itse kaiken.

Tollaset passiiviset mieslapset kiertoon, mieti vähän millaista miehen mallia hän antaa lapsille? Eroaisin. Ennemmin kuin myöhemmin. Et voi miehen puolesta tehdä yhtään mitään, jos häntä ei kiinnosta niin olkoot yksin. 

Jestas, että olen taas onnellinen sinkkuudestani 🙄.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti miehesi ei piittaa juhlista ja lomista. Yksityiskohta: kakkua hän ei ota sen vuoksi, ettei tulisi sanomista siitä, että kyllä sinulle kakku kelpaa, kun joku tuo sen eteesi.

Kuvittele sitä, että miehesi pitää jostain työläästä touhusta, esimerkiksi vaeltamisesta. Kaikkea juhlistetaan kiipeämällä Öttiäisvaaran huipulle tai ainakin kupeeseen yöpymään. Lapset kuljetetaan repussa ja isompina kädestä pitäen kävellen. Sinua ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta riidan välttämiseksi teet, mitä käsketään,  jos siis saat yksityiskohtaiset ohjeet. Jos vaeltaminen yhtäkkiä loppuisi, sinua ei haittaisi yhtään. Toistaiseksi keskityt vain siihen, ettet kannusta miestäsi yhtään osallistumalla valmisteluihin oma-aloitteisesti.

Juhlat ja lomat ovat sinun Öttiäisvaarasi. Koeta pärjätä.

Tämä aloitus ei koske vain juhlia ja lomia vaan kaikkea perheen yhteistä. Vaikka ihan tavallista tiistai-iltaa. Jos kaikki perheen yhteinen on minun Öttiäisvaarani, niin miksi mies halusi perheen? Ja mitä mies oikein kuvittelee sen tekevän lapsille, että kaikki yhteinen on vain minun ja lasten Öttiäisvaaraa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun miehesi ole vapaamatkustaja, vaan häntä ei kiinnosta.

Sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta kun olen räjähtänyt siitä, että miksi ei kiinnosta perheen yhteinen ja miksi sitten perheen halusi, niin loukkaantuu verisesti. Ja väittää, että kiinnostaa. Ap

Laita mies järjestämään perheen yhteinen hetki vaikka aluksi kerran kuussa. Hän saa päättää ja suunnitella itse kaiken.

Yritetty on, ei toteudu. Ei järjestä mitään. Muuta kuin korkeintaan itselleen työvuoron siihen kohtaan.

Ap

Se on vätys. Luulen tietäväni ihmistyypin, joka on kyseessä.

Sellaiselle näytin vuosien jälkeen ovea.

Nyt on aivan erilainen mies puolisona.

Häneltä käyttää kaikki kotitalouden hommat. Ja minä autan häntä puolestani niissä asioissa, joita tekee kotona ammattitaidolla, kuten näköesteaitaa parhaillaan. Siinä kannan elementtejä ja puutavaraa aputimpurina. Juuri tulin ulkoa kantohommista.

Ero on kuin yöllä ja päivällä näillä miehillä.

Ekaa miestä jouduin opettamaan jopa laskujen maksussa eron jälkeen.

Tää oli sellainen, joka ei ymmärtänyt auttaa, kun siirsin vaikka kaappihyllykköä. Se tyyppi, joka seisoskeli tumput suorina pihalla, kun yksin purkaan ja kannan autosta neljää ruokakassia sisälle.

Ymmärrätte varmaan, mikä oli ratkaiseva asia, joka johti eroon 13 vuoden yhteiselon päätteeksi.

Kysele, tykkäsikö lapsena kun vanhemmat tahi äiti järjesti "kunnon" synttärit ja joulut vai olisiko riisuttu malli kelvannut kun kerran isällekin. Hmm.

Kuulostat ap täysin neuroottiselta ns. jouluhullulta (tämä pätee kaikkiin muihinkin tapahtumiin ja juhliin). Rakennat psykoosin partaalla väkisin jotain teennäistä "yhdessäoloa", joka tosiasiassa kiinnostaa vain sinua, ja hössötät juhlapäiviä ym. asioita niin paljon, ettei miehesi jaksa enää puuttua koko asiaan, vaan mieluummin vetäytyy syrjään näistä sinun projekteistasi, koska tietää että mikäli menee sanomaan jonkin oman näkemyksensä johonkin asiaan, on lopputuloksena raivari ja perhekriisi.